Koulun juhlat kärsimystä.

Minulla on useampi lapsi, enkä ole jättänyt välistä yhtään ainoata joulujuhlaa enkä kevätjuhlaa. Olen ravannut niissä 9 vuotta. Tänään mitta täyttyi. Juhlahan siis ei kestä tuntiakaan, mutta ensi minuutilla tajusin, että tästä tulee kärsimystä. Esitykset samoja tai samanlaisia vuodesta toiseen, juhlasta toiseen. Lapset tietenkin innoissaan esittävät ja hyvin, mutta tällä kertaa tuntui erityisen raskaalta jaksaa kuunnella. Minulla kirjaimellisesti koski hampaisiin asti se jokavuotinen mikrofoniin vuorosanojen ja runojen lausuminen, laulaminen ja esiintyjien esittelyt... Hymyilin, kestin ja taputin. Siinä istuessani mietin, että olenkohan saamassa hermoromahduksen ja olenkohan ainoa tässä salissa, jolla reuna on lähellä. Sitten hoksasin vieressäni lestaadiolaisnaisen, jolla oli sylissään lapsi nro 6 (nro 7, vauva, oli kotona)ja minun kävi häntä sääliksi. Ihan vitun monta juhlaa vielä lusittavana.. Kun piina loppui, melkein juoksin ulos salista ja olin saletisti ensimmäisten joukossa ulkona.