Paljon rahaa perivä poika ja tuleva miniä.

tositarkoituksella varsin varakkaita ja komeita nuoria miehiä mutta eipä ottanutkaan sellaista vaan köyhän ja fiksun. Olen valtavan tyytyväinen anoppi=D

Anoppi elää kiusallaankin vielä ainakin 30-50 vuotta, joten ei sen rikkauksilla ole mitään merkitystä. Tyhmä mies, jos niiden takia vaimon valitsee.

olethan sen ansainnut toisin kuin tuleva miniäsi ;)

Minun mieheni on hemmetin rikas ja saamassa suuren perinnön. Me emme ole naimisissa emmekä menekkään varmaan, joten minulle ei senttiäkään tule. Eikä kiinnostakaan! Eivät kaikki naiset ole oikeasti rahan perässä.



Vaikka mies on meistä se varakkaampi, mä käytännössä elätän meidät ja maksan kaiken. Mies on pihi kuin mikä :D Eipähän tarvitse kenenkään haukkua minua toisen varoilla eläjäksi. Mies on ostamassa asuntoa, johon muutamme yhdessä. Jos mies sattuu kuolla kupsahtamaan, menee kämppä miehen lapsille.

jonka vanhemmat pitävät huolta, ettei poikasi tule ikinä hyötymään pennin jeniä vaimonsa perinnöstä.

Siis siten, ettei avioeron tullessa puolisolla ole oikeutta perinnöllä tulleeseen omaisuuteen. Vaikka siis ei olisikaan mitään avioehtoja. Tästä siis ei kannata olla huolissaan. Toki aviossa ollessaan pääsee nauttimaan perinnön tuomasta hyvinvoinnista, mutta näinhän on aina, kun toinen puolisoista on varakkaampi. Ja näinhän sen kuuluukin olla.

ystäväsi ajattelevat Sinusta kuin että olet kiva ja hauska?

Ja miten nämä Sinun luonteenpiirteesi liittyvät tähän pojan mahdolliseen tulevaan perintöön?

Lähinnä sitä nyt tässä mietin, kun en näe punaista lankaa.

Minä, anoppi olen ihan kiva ja hauska ihminen. Näin olen kuullut ja saanut ymmärtää monilta ystäsiltäni.

Ainoa poikamme on sen ikäinen, että miniäehdokkaita on esitelty, mutta sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt. Tilanne on se, että poika perii melkoisen huomattavan summan. Mitä mietteitä?

Heti huomenna vain asianajajan pakeille ja testamenttia laatimaan, jossa on suljettu pojan tulevien puolisoiden oikeus sinulta jäävään perintöön (ja omaisuuden tuottoon ja sijaan tulleeseen omaisuuteen).



NYT on se päivä, kun voit vaikuttaa asiaan. Siinä kohtaa kun kuolet, on liian myöhäistä. Jos sittemmin tulet toisiin aatoksiin (kun miniä onkin joku ihan ihana tyyppi), voit tietysti muuttaa testamenttia.



Ja sama tietysti koskee jo niitä lahjoja, joilla siirrät varallisuuttasi pojallesi. Lahjakirjassa voit määrätä, ettei pojan tulevalla puolisolla ole avio-oikeutta sinun lahjoittamaasi omaisuuteen. Tästäkin asiasta keskustelet asianajajasi kanssa.

Pitää olla oikeasti tosi varakas, suorastaan rikas että tuota tarvii pelätä. Ja kuka nyt edes viittii jonkun, edes isomman, perinnön takia vuosikymmeniä jonkun kanssa olla ja elää, toivoen että appivanhemmat kuukahtaa. Niinkuin aikuisten oikeesti, miettikää nyt vähän.

Ja tottakai sä voit perinnön suojata testamentiin tulevalla ehdolla, mutta muuten en pojan parinvalintaan sekaantuis. Ja ottaisin tulevan miniän ennakkoluulottomasti vastaan, tuskinpa se vaan rahan perässä on. Mistä se edes teidän varakkuutenne tietää.

ja olen tehnyt testamentin siten, että miniä tai tämän suku ei tule taloudellisesti hyötymään mitään. Lisäksi olen pyrkinyt kasvattamaan pojat arvostamaan rahaa ja olemaan säästäväisiä, joten heille ei ainakaan toistakseksi ole kertaakaan tullut mieleen ostella koruja tms. lahjoiksi tyttöystäville. Päinvastoin, he korostavat tyttöystävilleen arvostavansa tasa-arvoa ja siihen kuuluu mm. se, että kumpikin vastaa omista kuluistaan. Toisesta ei tule elättiä - ei vaikka moni tyttö toivoisi, että poika maksaa kaiken.

Voin vain kuvitella, millaista olisi olla teidän suvussanne miniänä. Tai parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei koskaan panostaisi lahjaani vaan korostaisi joka käänteessä, että "minähän en sinua elätä". Tekemisissä anopin kanssa, joka kyttäisi, etten vaan ole hänen poikansa "elätti".

Onneksi olen naimisissa hyväsydämisen, avoimen ja anteliaan miehen kanssa. Hän tienaa tällä hetkellä minua huomattavasti enemmän, muttei tee siitä numeroa. Olen saanut lahjaksi myös koruja ja muuta arvokasta - koen, että mies todella arvostaa myös minun panostani tämän perheen pyörittämisessä, eikä sitä voi mitata rahassa. Tasa-arvo ei mielestäni avioliitossa tarkoita sitä, että molemmat pitävät huolen vain itsestään!

Sinä olet mielestäni harvinaisen hauska ja kiva ihminen.



:D

ja olen tehnyt testamentin siten, että miniä tai tämän suku ei tule taloudellisesti hyötymään mitään. Lisäksi olen pyrkinyt kasvattamaan pojat arvostamaan rahaa ja olemaan säästäväisiä, joten heille ei ainakaan toistakseksi ole kertaakaan tullut mieleen ostella koruja tms. lahjoiksi tyttöystäville. Päinvastoin, he korostavat tyttöystävilleen arvostavansa tasa-arvoa ja siihen kuuluu mm. se, että kumpikin vastaa omista kuluistaan. Toisesta ei tule elättiä - ei vaikka moni tyttö toivoisi, että poika maksaa kaiken.

Voin vain kuvitella, millaista olisi olla teidän suvussanne miniänä. Tai parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei koskaan panostaisi lahjaani vaan korostaisi joka käänteessä, että "minähän en sinua elätä". Tekemisissä anopin kanssa, joka kyttäisi, etten vaan ole hänen poikansa "elätti".

Onneksi olen naimisissa hyväsydämisen, avoimen ja anteliaan miehen kanssa. Hän tienaa tällä hetkellä minua huomattavasti enemmän, muttei tee siitä numeroa. Olen saanut lahjaksi myös koruja ja muuta arvokasta - koen, että mies todella arvostaa myös minun panostani tämän perheen pyörittämisessä, eikä sitä voi mitata rahassa. Tasa-arvo ei mielestäni avioliitossa tarkoita sitä, että molemmat pitävät huolen vain itsestään!

ihan teiten tahtoen kasvattaa lapsistaan kylmiä ja epäempaattisia nilkkejä. Siitä voi ainakin olla varma, että kun lapsia tulee perheeseen, ongelmat alkavat, kun tuollaisen kusipää-ämmän pojat eivät silloinkaan halua tinkiä omastaan, vaan akka ja lapset kulkee rääsyissä ja mies säästää tililleen.

Ja ei, asia ei millään lailla "kolahtanut" tai osunut omaan nilkkaan muuta kuin sen tiimoilta, että mullakin on 3 poikaa, joita kyllä kasvatan täysin päinvastaiseen käytökseen.

joten aika pitkään miniät saa sitä perintöä odotella. Ellei talouskriisit, eläkepommit ai mikä lie ole syöyt perintöä siihen mennessä.

varteen otettavia miniäehdokkaita! ;D



Mun miehellä on myös melkosesti omaisuutta toisin kun mulla ja ennen naimisiinmenoa ehdotin, että tehdään avioehto, mutta eihän tuo ukko siihen suostunut. Silti oon sitä jaksanut katsella jo hyvän tovin. ;)

ja olen tehnyt testamentin siten, että miniä tai tämän suku ei tule taloudellisesti hyötymään mitään. Lisäksi olen pyrkinyt kasvattamaan pojat arvostamaan rahaa ja olemaan säästäväisiä, joten heille ei ainakaan toistakseksi ole kertaakaan tullut mieleen ostella koruja tms. lahjoiksi tyttöystäville. Päinvastoin, he korostavat tyttöystävilleen arvostavansa tasa-arvoa ja siihen kuuluu mm. se, että kumpikin vastaa omista kuluistaan. Toisesta ei tule elättiä - ei vaikka moni tyttö toivoisi, että poika maksaa kaiken.

Voin vain kuvitella, millaista olisi olla teidän suvussanne miniänä. Tai parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei koskaan panostaisi lahjaani vaan korostaisi joka käänteessä, että "minähän en sinua elätä". Tekemisissä anopin kanssa, joka kyttäisi, etten vaan ole hänen poikansa "elätti". Onneksi olen naimisissa hyväsydämisen, avoimen ja anteliaan miehen kanssa. Hän tienaa tällä hetkellä minua huomattavasti enemmän, muttei tee siitä numeroa. Olen saanut lahjaksi myös koruja ja muuta arvokasta - koen, että mies todella arvostaa myös minun panostani tämän perheen pyörittämisessä, eikä sitä voi mitata rahassa. Tasa-arvo ei mielestäni avioliitossa tarkoita sitä, että molemmat pitävät huolen vain itsestään!

ihan teiten tahtoen kasvattaa lapsistaan kylmiä ja epäempaattisia nilkkejä. Siitä voi ainakin olla varma, että kun lapsia tulee perheeseen, ongelmat alkavat, kun tuollaisen kusipää-ämmän pojat eivät silloinkaan halua tinkiä omastaan, vaan akka ja lapset kulkee rääsyissä ja mies säästää tililleen. Ja ei, asia ei millään lailla "kolahtanut" tai osunut omaan nilkkaan muuta kuin sen tiimoilta, että mullakin on 3 poikaa, joita kyllä kasvatan täysin päinvastaiseen käytökseen.

Miksi naiset eivät halua vastata omista kuluistaan vaan vuonna 2012 edellyttävät, että mies elättää heidät? Mitä ihmeen mennyttä vuosisataa te oikein elätte kuvitelminenne?

Tietenkään mies ei maksa naisen kuluja, eihän miehet maksa kaverinsa kaljojakaan vaan vuorottelevat kierrosten tarjoamisessa. Miksi naiset eivät voisi tehdä samoin?

Harvalla seurustelevalla 18v nuorella naisella on lapsia, jotka kulkevat rääsyissä siksi, että naisen poikaystävä odottaa tasa-arvoista suhdetta.

ja olen tehnyt testamentin siten, että miniä tai tämän suku ei tule taloudellisesti hyötymään mitään. Lisäksi olen pyrkinyt kasvattamaan pojat arvostamaan rahaa ja olemaan säästäväisiä, joten heille ei ainakaan toistakseksi ole kertaakaan tullut mieleen ostella koruja tms. lahjoiksi tyttöystäville. Päinvastoin, he korostavat tyttöystävilleen arvostavansa tasa-arvoa ja siihen kuuluu mm. se, että kumpikin vastaa omista kuluistaan. Toisesta ei tule elättiä - ei vaikka moni tyttö toivoisi, että poika maksaa kaiken.

Hermot meni, kun oli niin nuuka. Eihän sitä tarvitse rahojaan jaella, mutta että pitää ostaa ruokaa lähinnä alelaarista, vaatteita vasta kun menee rikki ja nekin alesta, merkkipäiväksi saa lähimarketin kimpun jne.

Ei kai miehen nuukuus sinulle ole ongelma, koska voit ostaa omilla tuloillasi sitä, mitä tahdot.

tosin oli meidän omistuksessamme, mutta se oli tarkoitus antaa ennakkoperintönä. Poika meni naimisiin ja parin vuoden kuluttua erosi.



Suurimman riidan he kävivät asunnosta. Vaimo oletti saavansa erossa asunnon, mutta koska mies ei sitä omistanut, ei sitä voitu jakaa. Asia meni oikeuteen asti, jossa todettiin, että ennakkoperintöaie ei tarkoita sitä, että erossa puoliso saisi puolet siitä, mitä on aiottu joskus antaa.



Ihmeen ahneita nämä naiset, muutaman vuoden avioliitosta pitäisi saada 380 000 euron arvoinen asunto.

Minun vanhempani ovat suojanneet omaisuutensa testamentilla ja miehen vanhemmat ovat suojanneet omaisuutensa testamentilla.

Molemmilla puolilla siis vanhukset haluavat varmistaa ettei peritty omaisuus päädy mahdollisessa erossa ex-puolisolle.



Minä en näe tässä järjestelyssä mitään ongelmaa.

Minä, anoppi olen ihan kiva ja hauska ihminen. Näin olen kuullut ja saanut ymmärtää monilta ystäsiltäni. Ainoa poikamme on sen ikäinen, että miniäehdokkaita on esitelty, mutta sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt. Tilanne on se, että poika perii melkoisen huomattavan summan. Mitä mietteitä?

Mutta toivotaan, että löytyy, vaikka sitten miespuolinen.

Muita mietteitä ei mulla ole.

Minun mieheni on myös perinyt rahaa ja vielä on reilu 10 milj. Omaisuus tulossa. Voisi siis kuvitella, että appivanhempani ajattelisivat samoin kuin sinä. Anoppini on kuitenkin itse sanonut, että rahat tulevat koko perheemme hyväksi, ja jos ero tulee, se on niin iso tragedia, että raha ei siinä ensimmäisenä huolettaisi. Appivanhemmat ajattelevat siis koko perheen etua. Avioeron jälkeen lastemme elintaso ei putoa kummankaan huollossa.

tosin villi veikkaukseni on, että siellä testamentissä on on avio-oikeuden pois sulkeva pykälä, sitä ei vain ole kerrottu ahneelle miniälle ettei miniä vedä pultteja ja perhesopu järky :)