Kysyisitkö sinä lapsesi kaverin äidiltä mihin lastemme ystävyys loppui?

Kavereita pitää olla monta, ettei käy huonosti.

Tätä olen jankannut kuopukselleni ja hänellä onkin nyt monta kaveria ja hänen kavereilla on myös monta kaveria.

Uusia kavereita tulee, mutta vain tyhmä hylkää ne vanhat kaverit.

Suorainen itsemurha jäädä yhden kaverin varaan.

tytöt etenkin ovat tuollaisia, et kolmas ei sovi porukkaan.

Useinhan lapset vaan vaihtaa kaveria ilman erityistä syytä. Eivätkä osaa pitää sitä vanhaa kaveruutta, vaan uusi tavallaan tulee sitten täysin korvaamaan vanhan.

eli ei voi noin vain jättää kaveria

siis oikeestikko, olet sitä mieltä että kun uusi löytyy voi entisen heittää pois ??

kauhee asenne tuollainen

mielestäni kavereita täytyy olla monta, ja pitää osata olla ryhmässäkin.

uusi kaveri ei tarkoita entisen viskaamista romukoppaan.

tietty, jos kaverin kanssa tulee ylipääsemättömiä riitatilanteita, toki niitäkin tulisi ensin yrittää selvitellä aikuisia apuan käyttäen

Meidän naapurin äiti kysyi minulta, oliko lapsilla jotain riitaa, kun meidän lapsi ei enää hakenut heidän lasta ulos eikä lähtenyt, kun naapurin lapsi haki.



Hyvä että kysyi, koska en ollut kiinnittänyt huomiota siihen, että meidän lapsi jätti aina lähtemättä tämän entisen parhaan kaverinsa kanssa, koska hakijoita oli niin paljon.



Juttelin oman lapseni kanssa tästä ja selvisi, että heillä oli jotain skismaa, joka sitten saatiin selvitettyä, kun minä annoin ohjeita tiettyihin tilanteisiin ja naapurin äiti antoi vastaavasti omalleen ohjeita.



Lapset on taas parhaita kavereita, vaikka ollaan jo muutettukin pois siitä naapurista.

Useinhan lapset vaan vaihtaa kaveria ilman erityistä syytä. Eivätkä osaa pitää sitä vanhaa kaveruutta, vaan uusi tavallaan tulee sitten täysin korvaamaan vanhan.

eli ei voi noin vain jättää kaveria

siis oikeestikko, olet sitä mieltä että kun uusi löytyy voi entisen heittää pois ??

kauhee asenne tuollainen

mielestäni kavereita täytyy olla monta, ja pitää osata olla ryhmässäkin.

uusi kaveri ei tarkoita entisen viskaamista romukoppaan.

tietty, jos kaverin kanssa tulee ylipääsemättömiä riitatilanteita, toki niitäkin tulisi ensin yrittää selvitellä aikuisia apuan käyttäen

Ja oletan sen olevan tavanomaista lapsen toimintaa. Lapsi on lapsi. Se on taas eri juttu, että voidaan auttaa lasta siinä kaverina olemisessa.

kun alkoi yhteen kaveriin välit viiletä - omallani paljon muitakin, joten ei elämää suurempi asia, mutta ihmetteli vaan kun ei kaveri enää niin paljon leikkinyt ja minä ehkä enemmän.



Hyvä kun kysyin, selvisi, että äiti ottanut herneen nenään jostain ja siinä (äidissä) siis syy. Toki pyytelin osaltani anteeksi ja omalleni opastin, että on edelleen ystävällinen jne, mutta ei kannata jäädä murehtimaan asiaa, kun kerran ei sille mitään voi. Äiti siis ohjeistanut lastaan...

niin olisitteko toivoneet vanhempienne jotenkin puuttuvan asiaan? Tai puuttuiko ne?

meidän lapsella monia kavereita, ja alkaa ärsyttämään se että me saadaan aina olla kutsumassa lapsia meille leikkimään..

eli eivät itse ota kontaktia,

pidetti taukoa, ja niinpä sitten ihmettelivät mikä on , kun ei ole kutsuttu meidän xxxx leikkimään...







eli miksi ihmiset aina odottavat, et heidän lapsiaan kutsutaan ??????





minusta edes joskus voisi kutsua vastavuoroisesti.

Kavereita pitää olla monta, ettei käy huonosti.

Tätä olen jankannut kuopukselleni ja hänellä onkin nyt monta kaveria ja hänen kavereilla on myös monta kaveria.

Uusia kavereita tulee, mutta vain tyhmä hylkää ne vanhat kaverit.

Suorainen itsemurha jäädä yhden kaverin varaan.

Muttei nyt koko ajan olla oltu aktiivisia. Oon kuskannu kivoihin paikkoihin ja järjestänyt yökyläilyjä. Nyt kun tarkemmin mietin niin nuo on ollu kyllä aina meidän järjestämiä, eli he ei vastavuoroisesti ole olleet aktiivisia tännepäin.



Mutta taidan lopettaa asian miettimisen ja keskityn muihin asioihin. Lapsikin tuntuu jo vähän unohtaneen asiaa. Kivasti on ollut muutakin seuraa, eli toisaalta tällä voi olla vaan positiivinen loppu.



AP

Joskus voi jollain lapsella olla esim. ientulehdus ja jos toinen on herkkä, se ei enää voi olla sen seurassa. Sitä on aika vaikee sanoo toiselle, hei et sä haiset ja en voi olla sun kanssa. Näitä ongelmia tulee jossain 10-11 vuoden iässä.

18 jatkaa...

Vastaan vanhaan ketjuun ja yksi mun lasten kavereista on hylännyt lapseni. Ovat koulussa kuitenkin kavereita. Epäilen äidin jostain syystä puuttuneen asiaan. Mitään kyllä ei ole tapahtunut ja en aio asiaa selvittää. Onneksi on muita kavereita niin  ei jää yksin.

Aika kovasti sanottu. Minusta taas on tärkeämpää, että lapsella on edes yksi todella hyvä ystävä, kuin monta pinnallista ikätoveria, joille voi toimia "varakaverina" silloin kuin sopii.

Vaikka tämä yksi tiivis ystävyys loppuisikin, niin turha sitä on etukäteen murehtia. Ystävyyssuhteen eron ja sen käseittelyn voi myös nähdä opettavana tilanteena elämää varten.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2012 klo 21:37"]

Kavereita pitää olla monta, ettei käy huonosti.
Tätä olen jankannut kuopukselleni ja hänellä onkin nyt monta kaveria ja hänen kavereilla on myös monta kaveria.
Uusia kavereita tulee, mutta vain tyhmä hylkää ne vanhat kaverit.
Suorainen itsemurha jäädä yhden kaverin varaan.

[/quote]

Myös lapsilla on oikeus valita seuransa, toki kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen, eikä ketään saa kiusata. Vanhempien ei kannata koivin paljon sekaantua näiden suhteiden säätämiseen.

Omillakin lapsilla tuntuu kaverit vaihtuvan. On toki sellaisiakin joiden kanssa on oltu aina tekemisissä, mutta sitten on niitä jotka on hetken parhaita kavereita ja sitten jonkin ajan päästä niistä ei enää koskaan kuulu mitään.

Tuttavapiirissä sattuu olemaan yksi tällainen curling-äiti joka on mennyt kovistelemaan lapsensa "kavereita" kun eivät ole huolineet häntä johonkin mukaan tai ovat olleet ilkeitä. No seuraushan oli settä yhä harvemepi halusi olla tekemissä tämän lapsen kanssa, ettei niiden äiti tule skitsoamaan.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2012 klo 22:10"]

meidän lapsella monia kavereita, ja alkaa ärsyttämään se että me saadaan aina olla kutsumassa lapsia meille leikkimään..
eli eivät itse ota kontaktia,
pidetti taukoa, ja niinpä sitten ihmettelivät mikä on , kun ei ole kutsuttu meidän xxxx leikkimään...



eli miksi ihmiset aina odottavat, et heidän lapsiaan kutsutaan ??????


minusta edes joskus voisi kutsua vastavuoroisesti.

[/quote]Meillä on siitä omituisia lapsia että he eivät kovinkaan usein halua kutsua kavereitaan meille kotiin, pihalle kyllä silloin kun olivat vielä siinä iässä. Eivätkä myöskään mielellään mene kavereiden koteihin.

Mielummin kutsuvat kaverin kanssaan elokuviin tai uimahalliin tms. Ja tässä puuhassa tulee esille se että joidekin lasten vanhemmille kuskaaminen ei tule koskaan kysymykseen. Toiset taas varovat jäämästä velkaa :) Eli jos me viedään niin he hakevat tai päin vastoin.

32 se on vaan niin totta. Monet lapset ei ole mitenkään lojaaleja toisilleen. Välttämättä lapsi ei saa uusia kavereita, kun se paras kaveri jättää. Olen se joka tuon joskus aikoinaan kirjoitti. Nyt yksi kaveri jätti mun pojan ja onneksi on niitä muita, eikä ne ole mitään varakavereita. Oma mielipiteesi on minusta taas omituinen.

itse muistan tokalla luokalla kun pitkäaikainen paras kaverini löysikin uuden parhaan ystävän, jätti vain minut ja rupesi olemaan tämän toisen kanssa, se kyllä sattui.

en mennyt harrastuksiinkaan vähään aikaan, mutta kyllä se siitä sitten, kun löysi taas uusia ystäviä :)

Itse en edes kertonut äidille, koin tämän jotenkin noloksi...

Lapsilla kaverieta tulee ja menee. Ei niistä kannata tehdä numeroa, eikä alkaa vanhemmille soittelemaan.

Ei ole esikoinen, esikoisella on kaverit pysyneet. Toisaalta olen vähän onnellinenkin, että tuo aika tiivis ystävyys loppui. Hyvä varmaan molemmille tutustua muihinkin lapsiin.



AP

olleet yhdessä. Tämän talven olivat paljon yhdessä ja yhtäkkiä hän olikin toisen kaverin kanssa. No, sittemmin he ovat taas olleet yhdessäkin, mutta eivät niin tiiviisti. Voisiko olla ihan kyllästymistäkin tai että hän huomasi, että joku muukin on kiva kaveri. Mun koululaistytöllä on pieni kaveripiiri, ja ovat välillä kaikki yhdessä, välillä pienimmissä porukoissa tai kahdestaan ja tässä vaihtelee se, kenen kanssa on kahdestaan.



Tunnetko äidin hyvin? Itse on nyt päätettävä, kysytkö vai et? En itse kysynyt, mutta tyttäreni kysyi, kun taas olivat yhdessä, eikä mitään ihmeellistä sanonut

Tilanne korjaantuikin tämän myötä ja lapsemme löysivät toisensa uudelleen, kun kaverin äitikin vähän tsemppasi omaa lastaan olemaan enemmän tekemisissä meidän tyttömme kanssa ja esim. otti lastamme mukaan leffaan, järjesti yökyläilyjä yms. kivaa yhteistä tekemistä. Tämän jälkeenkin olemme me äidit yhdessä selvittäneet isompia erimielisyyksiä, pikku riidat saavat toki selvittää keskenään. Mutta minä olenkin ainokaisen, ja vieläpä kiltin tytön äiti, mikä tällä palstalla tarkoittaa yhtä kuin lähes lapseton ja asioista mitään ymmärtämätön turhake. :)