Lue keskustelun säännöt.
Teoriasi siitä, mistä huonovointisuus nykyaikana johtuu?
30.05.2012 |
Minä uskon siihen, että kaikki johtuu pohjimmiltaan siitä, kuinka lapsia on vauvoina kohdeltu. Ja pahempaan suuntaan ollaan kokoajan menossa, kun unikouluttaminen lisääntyy ja vauvat pannaan hoitoon päiväkotiin asuntolainojen takia. Masentuneita nuoria tiedossa...
Kommentit (55)
Ihmisen elämä on niin rajoitettua. Jokainen voi ennustaa elämänsä vaiheet hyvinkin tarkkaan etukäteen. Henkisiä takapihoja ja joutomaita ei enää ole.Kaikista pitäisi leipoa insinööri tekemään lisää vihaisia lintuja. Jopa valtion johdon taholta on suunniteltu meidän ja meidän lastemme tulevaisuus.
Voit rakentaa talon joka on täsmälleen naapuritalon kaltainen, et muuta.Neuvolassa kerrotaan lasten ruokailu uskomattoman tarkasti.Rokotukset pitää ottaa, sehän on selvä.
sillä ihmisillä on valinnanmahdollisuuksia enemmän kuin koskaan ennen. Vielä 100 vuotta sitten useimmilla oli hyvin pienet ympyrät ja hyvin selvä mitä tulee tekemään tulevaisuudessa: viljelemään sitä samaa pientilaa jota vanhemmatkin tai jatkamaan isän ammattia tai naiselle menemään naimisiin, synnyttämään lapsia ja tekemään kotitöitä. Silti ihmiset eivät olleet näin ahdistuneita, vaikka tosiaan elämä oli paljon rajoitetumpaa kuin nyt. Rajoitukest hyväksyttiin ja ajateltiin että sellaista elämä nyt vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen elämä on niin rajoitettua. Jokainen voi ennustaa elämänsä vaiheet hyvinkin tarkkaan etukäteen. Henkisiä takapihoja ja joutomaita ei enää ole.Kaikista pitäisi leipoa insinööri tekemään lisää vihaisia lintuja. Jopa valtion johdon taholta on suunniteltu meidän ja meidän lastemme tulevaisuus.
Voit rakentaa talon joka on täsmälleen naapuritalon kaltainen, et muuta.Neuvolassa kerrotaan lasten ruokailu uskomattoman tarkasti.Rokotukset pitää ottaa, sehän on selvä.
vaikka päällisin puolin maailma tuntuu auenneen globalisoitumisen ja netin myötä, samalla se on myös kummasti pienentynyt. Kaikki on jo nähty ja koettu. Pitää saada aina uutta, lisää ja suurempaa
Mutta ehkä hieman eri näkökulmasta. Kun kaikki on niin kilpailtua ja työpaikkoja katoaa ulkomaille, nuorilla voi olla aika ahdistavat näköalat. Kuitenkin pitäisi menestyä paremmin kuin muut.
Miehen 13-vuotias tytär kysyy usein: "mitä sitten, jos ei ole erityisen hyvä missään?" Tämä kuvaa aika tavalla sitä, että hänkin ajattelee, ettei ole riittävän hyvä (isoveljensä on erinomainen oppilas koulussa ja paineet saattavat tulla osin sitä kauta).
luin opiskeluaikana johonkin sosiologian tenttiin kirjan, joka oli aika ajatuksia herättävä:
kysymys oli onnellisuuden kokemisesta. Aineistoon oli kerätty ihmisten omaelämänkertoja. Kaikkein onnellisimpia omien sanojensa mukaan olivat ihmiset, joilla oli ollut nykymittapuun mukaan aika kova elämä. Köyhyyttä, sotaa, orpoutta yms. Mutta yhteistä näille ihmisille oli se, että he olivat ylpeitä siitä että olivat selvinneet ja voittaneet vaikeudet, saaneet köyhistä lähtökohdista huolimatta lapset kasvatetuksi ja koulutetuksi, ostettua kovalla työllä oman talon/tilan tms.
Kaikkein onnettomimpia olivat sen sijaan sellaiset, jotka olivat saaneet kaiken valmiina. Suunta puuttui.
Ja lisäksi pelko siitä, että jatkossa kaikki ei ehkä tulekaan yhtä helpolla, miten sitten selviydymme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset pysyivät kurissa koska he pelkäsivät isäänsä ja yleisenä rangaistusmuotona oli pahoinpitely. Kuinka joku voi kaivata sisäsiittoisiin pikkupitäjiin, joissa ei tiedetty ulkomaailmasta mitään. Olihan se varmasti jollain tavalla helpompaa, mutta niinhän se vangin elämä on.
pitää olla uraohjus, hankkia 400 neliön kannustalo 500 neliön tontille ja raataa 10 tuntia päivässä töitä maksaakseen sitä.
Ei jää aikaa lapsille, perheet eivät vietä aikaa yhdessä, kaikki ulkoistetaan mikä vain on mahdollista.
Loppuun palaneista vanhemmista syntyy jo vauvana loppuunpalaneita nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset pysyivät kurissa koska he pelkäsivät isäänsä ja yleisenä rangaistusmuotona oli pahoinpitely. Kuinka joku voi kaivata sisäsiittoisiin pikkupitäjiin, joissa ei tiedetty ulkomaailmasta mitään. Olihan se varmasti jollain tavalla helpompaa, mutta niinhän se vangin elämä on.
pitävät siitä kiinni, he ovat lapsesta pelottavia? Tai käskevät tehdä osansa kotitöistä?Omani ainakin tuntevat olonsa turvalliseksi koska "äiti tietää".
Niin väistämättä tulee mieleen, että heidän aikuisuuttaan ja perheenperustamisvaihettaan leimasi ihan erilainen tulevaisuususko: sota oli ohi ja oli jälleenrakennuksen aika. Talous alkoi nousta ja kansakuntana Suomessa puhallettiin yhteen hiileen.
Totta kai paljon oli parannettavaa, mutta ilmassa oli varmaan myös optimismia ihan eri malliin kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sodan jälkeen pelättiin ryssää ja vähän myöhemmin maailmanloppua ydinsodan seurauksena.
Silloin tosin elintaso oli alempi ja oltiin vähempään tyytyväisiä. Kaikkien ei tosiaan tarvinnut olla BB-tähtiä, huippujääkiekkoilijoiden vaimoja tai IT-miljonäärejä (sori, pieni kärjistys).
On ihan validisti tutkittu, että elintason nousu parantaa ihmisen onnellisuutta vain tiettyyn rajaan asti. Kun perustarpeet on saatu tyydytetyksi, varallisuuden kasvulla on vain vähän vaikutusta ihmisen onnellisuuteen. Ehkä tämä osaltaan selittää asiaa. Aiemmin ihmiset tunsivat olevansa enemmän hyödyksi, vaikka eivät kaikkea saaneetkaan.
Uhkia on ollut aina ja tulee aina olemaan. Tarpeettomuuden ja hyödyttömyyden tunne on uskoakseni se vaarallisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei ole enää uraohjuksia kuten 80-luvulla. Nyt on niin tiukat säännöt työpaikalla että kukaan ei taatusti rasitu. Vapaa-aikaa ei koskaan ihmiskunnan historiassa ole ollut näin paljon.
Ihminen on luotu tekemään työtä. Järkevää työtä ei ole enää juuri tarjolla. Joka päivä kuulen jonkun hallituksen keksimän inhottavan huononnuksen elämään. Moneen vuoteen hallitus ei ole tehnyt mitään positiivista päätöstä.Kaikki kielletään ja kansa myötäilee, kukaan ei vastusta.Kansa köyhtyy ja kurjistuu koko ajan ja yhdet vaan pyörittää kriisiterapiaa.
Nyt on niin tiukat säännöt työpaikalla että kukaan ei taatusti rasitu. Vapaa-aikaa ei koskaan ihmiskunnan historiassa ole ollut näin paljon.
Itse asiassa nykyään käytetään kohtuuton aika elämästä työhön. Muistan lukeneeni antropologin tutkimuksesta että edes aika karuilla alueilla asuvat metsästäjä-keräilijät Afrikassa eivät joudu käyttämään vuodessa yhtä paljon aikaa työhön kuin länsimainen täyspäivätyöläinen. Ja ilmastoltaan suotuisilla viljelyalueilla paljon vähemmän.
Sen lisäksi elämä on noihin aikoihin ollut paljon yhteisöllisempää. Nythän se vapaa-ajan lisääntyminen ei läheskään kaikkia edes mitenkään auttaisi vaan voisi jopa ahdistaa enemmän, jos vapaa-aika tarkoittaa yksinään jossain yksiössä tai kaksiossa käkkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi aika usein käy niin, ettei kukaan halua maksaa työntekijälle tämän lisääntyneestä vapaa-ajasta vaan YT-neuvotteluissa otetaan löysät pois.
Jäljelle jääneet tekevät sitten entistäkin enemmän töitä.
yleisesti ottaen yhteisölllisyyden rapistumisesta. Ei enää naapuriapua tms. vaan kaikki apu odotetaan tulevan yhteiskunnalta ja vielä yleensä rahallisessa muodossa.
Ydinperheen korostaminen, kun ydinperhe saa mielettömän painoarvon, siitä tulee mielettömästi paineita sellaiselle, jolla on jotain ongelmia. Ylipäätään ydinperheen korostaminen on ongelma: voit olla onnnellinen vain heterona ydinperheessä, mikään muu tapa elää ei ole oikea.
Yksilöllisyyden korostaminen, tarviiko edes perustella mitä pulmia tässä on.
Materiaalisten arvojen korostaminen. Vakaumus tai elämän tarkoituksen pohdiskelu ei ole tärkeää, kuitenkin arvelen, että monille olisi hyväksi.
kilpailu ulottuu kaikille elämänalueille. Pitää saada parempia arvosanoja kuin kaveri. Pitää päästä kalliimpiin harrastuksiin ja saada enemmän merkkivaatteita kuin rinnakkaisluokkalainen. Pitää olla enemmän vieraita yo-juhlissa kuin muilla ja kalliimmat lahjat. Pitää päästä heti yliopistoon ja rahakkaisiin töihin. Pitää saada isot häät, omakotitalo ja hyvännäköiset lapset. Pitää olla isopalkkainen mies, veneitä, autoja, matkoja, trendikkäitä harrastuksia.
Kaiken päälle lapsia ja nuoria vertaillaan koko ajan toisiinsa. "Maija-serkulla oli paljon parempi todistus". Tätä tekevät ihan ne ah niin tärkeät isovanhemmatkin (jotka myös kilpailevat lapsenlapsillaan ikätoveriensa kanssa).
Ja sitten jos joku vielä oikeasti menestyy ja onnistuu näissä kaikissa asioissa niin se muiden kateus voi olla ihan hirvittävää. Eristämistä, mustamaalausta ja juoruilua. Eli menestymistä pitää tavoitella mutta pitää olla silti mahdollisimman samanlainen kuin kaikki muutkin.
Esim. Kokiksi downshiftaava lääkäri on ok, mutta ammattikoulun kokkilinjan valitseva nuori on luuseri.
Ennen perheessä oli isä, jonka sanaa uskottiin. Lapset elivät kurissa, eivätkä uskaltaneet heittäytyä täysin lorvailijoiksi. Naiset paapoivat kuten nytkin.
Eli miehet eivät uskalla, viitsi tai osaa enää olla pomoja perheessä.
Mutta niinhän nytkin ne on aina ne MUUT, jotka ovat hukassa, emme me itse.