Sukumökit ahdistava riesa

Entäpä jos tässä yhdessä tapauksessa vanhemmat ovatkin ovelia ja myyvät itse sen mökin veljelle? :)

jos on myyty selvällä alihinnalla, missä tapauksessa se kiinnostaa verottajaa (katsotaan ennakkoperinnöksi, ja siitä myyntihinnan ja markkinahinnan erotuksesta on maksettava veroa).

Sain "ostettua" itseni ulos. Emme ole mökki-ihmisiä ja onneksi oli asiaan vihkiytyneitä ja päästiin kunnon soppariin. Voisitko kokeilla sellaista?

miksi tää on ongelma? Ei sinne mökille pakko ole mennä, kieltäydyt vaan ystävällisesti ja jos joku siitä loukkaantuu niin sitten loukkaantuu.

Jos omalle mökille pesiytyy jatkuvasti sukulaisia joita ei sinne halua, niin joko suoraa puhetta tai sitten vieraat töihin, kuten joku jo sanoikin.



Mun appivanhemmilla on mökki, hyvin alkeellinen. Meillä on kaksi pientä lasta, vaippaikäisiä. Appivanhemmat toivovat, että käymme mökillä jonkun kerran kesässä ja menemmekin mielellämme, vaikka reissu aiheuttaa aina aika paljon vaivaa. Viivymme yleensä pari päivää ja kaikilla on mukavaa. Ei niitten sukulaisten kanssa tarvii kokoajan hengata, on siellä mahdollisuus yksin oloonkin. Itse pakkaan aina mukaan kirjoja tms ajanvietettä. Joku sukulaisista katsoo mielellään vähän aikaa lapsiamme, kun otamme hiukan omaa aikaa.

KUKAAN ulkopuolinen ei taatusti osta sitä. Niinpä tämä sisko saa odotella rahojaan ikuisesti, ellei sit se velipuolen "alihinta" kelpaa.

Perintö pannaan jakoon, jos yksikin rintaperillinen sitä vaatii, ja jos jonkin keskinäisestä myynnistä ei päästä sopuun, se menee myyntiin ja myyntihinta jaetaan. Eli veli ei voi estää mökin myyntiä.

jako EI pakota ketään myymään yhtään mitään. Veli saapitää puolikkaastaan kiinni forever, eikä hänen ole pakko sitä myydä. joten...

jos veli haluaa sen pitää, hänen on kyettävä maksamaan siitä tasinko sisarelle.

Toisin sanoen: kuvitellaan että vanhemmilta jäisi perintönä vaikkapa 16 tuhatta euroa säästöjä ja 160 tuhannen euron mökki (ihan markkinatasoa täällä pk-seudun likellä rantamökeistä).

Molempien perinnön arvo on siten 88 tuhatta euroa. Jos veli haluaa, hän voi pitää mökin maksamalla siskolle 72 tuhatta ja antamalla säästöt hänelle.

Mutta veli EI voi estää siskoa ottamasta osuuttaan kuolinpesästä sillä, että vaatii mökin jättämistä myymättä.

vierailuilla, ts. ei ole mitaan korjailu- tai yllapitovelvollisuutta, niin miksi ihmeessa menette sinne pakolla jos kerran ette ole mokki-ihmisia? Voihan niita vanhempia tapailla omassa kotonakin, ei kai se mokkivierailu tarvitse olla vuoden ainoa tapaaminen? Kaytte vaikka loppukevaasta ja alkusyksysta kylassa niiden omassa kotona, tai kutsutte teille.

Mekään ei viihdytty vanhempien nurkissa, joten ostimme oman mökin. Jos on mökki-ihminen suosittelen ehdottomasti hankkimaan tai vuokraamaan oman paikan, jos sukumökki tuntuu rasitteelta. Ikävää tässä tietysti on se, että sitten aikanaan voi joutua luopumaan niistä sukumökeistä, koska ei sitä montaa mökkiä voi pitää kunnossa. Se nyt sitten on sen ajan murhe. Nyt nautitaan kesästä omalla mökillä ja omalla luvalla. Sukulaisia voi sitten kutsua lyhyeksi ajaksi vierailulle, jos siltä tuntuu - yleensä on tuntunut ja ajastakin on sovittu selväksi, ettei rupea harmittamaan pitkät vierailut. Mitään majataloa kun ei olla kuitenkaan perustettu ;) Mun pointti on se, että ottakaa ihmiset oma elämä itsellenne ja kertokaa sukulaisille nätisti, että nuo sukumökit eivät ole teidän juttu. Jos siitä suuttuu, ei voi mitään...

jeesjeess mutta etkä sä tajua, PUolueeton hinta kimppamökille on nolla

Se on perikunnan jakamatonta kuolinpesää, ja kun yksikin perillinen esittää jakovaateen, kuolinpesä on arvioitava ja jaettava. Katso nyt vähän vaikka googlella aihepiiriä, kun et usko.

Toisin sanoen on kaksi aivan eri asiaa, onko vaikkapa veli ja sisar yhdessä ostaneet mökin, ja molemmilla on kauppakirjassa 50% osuus siitä.

Ja se, onko se tullut heille perintönä, jolloin kummalla tahansa on oikeus koska tahansa vaatia perinnönjakoa.

"Antero kysyy voiko yksi perillinen estää perintötilan myynnin.



RS 8/10



Vastaus: Ei mitenkään harvinaista, että perikunnan välillä syntyy erimielisyyksiä miten vanhan sukutilan kanssa menetellään. Monet perintötilat säilyvät jakamattomina vuosikausia, jopa niin että jo seuraava sukupolvi on ennättänyt asuttua kuvaan kun jako ajankohtaistuu. Sukutiloihin liittyy monenlaisia tuntemuksia ja pahimmillaan vanha perintötila muuttuukin ikäväksi riidanpesäkkeeksi.

Lähtökohtaisesti perinnönjako on yksityinen toimenpide, jonka perikunta suorittaa keskenään, mutta erimielisyyksien syntyessä tarvitaan apua ulkopuolelta. Yksi tai useampi kuolinpesän osakas voi tällöin hakea kuolinpesään pesänselvittäjän / pesänjakajan, joka selvitettyään kuolinpesän tilanteen voi suorittaa perinnönjaon. Pesänselvittäjäkään ei ilman osakkaiden suostumusta voi luovuttaa kiinteää omaisuutta, mutta pesänselvittäjällä on mahdollisuus hakea käräjäoikeudelta erityistä lupaa kiinteistön myyntiin, jonka voimalla omaisuuden voi sitten myydä.

Mikäli kuolinpesässä on jo toimitettu perinnönjako, jossa perintötila on jäänyt osakkeiden yhteisomistukseen osan murtoluvun mukaisesti ja jonka hallinnasta osakkaat sitten ovat eri mieltä, voi kiinteistön saada yhden osakkaan vastustuksesta huolimatta myyntiin hakemalla käräjäoikeudelta ”uskottua miestä” myymään kiinteistön. Tällainen ”pakkomyynti” saattaa taloudellisesti olla hyvin epäedullista, mutta tietyissä olosuhteissa ainoa mahdollinen ratkaisu.

Ruotsin ja Suomen säännökset ovat pääpiirteissään samankaltaiset. Tilan lohkomisen suhteen maanmittausviranomaisella on sanottavansa, koska lohkominen on toteutettava järkevällä tavalla, mikä käytännössä merkitsee, että mitä rajoitetumpi hehtaarimäärä sitä rajallisempi mahdollisuus lohkoa.

Perinnönjaossa toimenpiteet mitkä vaativat ulkopuolista avustusta, niinkuin pesänselvittäjän/pesänjakajan tehtävä, on kustannuksia, joista kuolinpesä pääsääntöisesti vastaa varoillaan. Poikkeuksena on jos joku osakkaista heittäytyy niin hankalaksi, että menetelmillään tahallisesti aiheuttaa lisäkustannuksia. Muut osakkaat voivat tällöin vaatia hankalan osakkaan korvaamaan osaltaan enemmän kustannuksia kuin muut.

Anteron on syytä ottaa yhteyttä Suomessa toimivaan juristiin arvioimaan juuri tämän sukutilan olosuhteet. Muutoin näissä asioissa on paikallaan muistaa pari vanhaa viisautta, nimittäin että laiha sopu on parempi kuin lihava riita, mutta myös se, että kun asiat pitkittyvät ne myös mutkistuvat.



HILKKA-RIITTA KOVANEN

Asianajaja"



(http://www.ruotsinsuomalainen.com/lakipalsta.shtml)



Kuten siitäkin siis näet, yksi perillinen ei voi estää omaisuuden myyntiä kuolinpesän jakamiseksi.

jako EI pakota ketään myymään yhtään mitään. Veli saapitää puolikkaastaan kiinni forever, eikä hänen ole pakko sitä myydä. joten...

Suomen lain mukaan ei kukaan ole sidottu yhteisomistukseen. Kuka tahansa voi saada jakamiskelvottoman esineen, myös kiinteistön, myydyksi.

Laissa eräistä yhteisomistussuhteista sanotaan:

9 §

Yhteisomistajalla on oikeus saada osansa yhteisestä esineestä jakamalla erotetuksi. Jaossa noudatettakoon soveltuvin osin, mitä perintökaaren 12 luvun 4 §:ssä on säädetty.

Mikäli esineen jakaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tai alentaisi huomattavasti esineen arvoa, on oikeudella valta yhteisomistajan vaatimuksesta ja hänen haastatettuaan toiset yhteisomistajat asiassa kuultaviksi määrätä esine myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten.

10 §

Esineen myymistä koskevassa päätöksessään oikeuden tulee määrätä, miten myyminen on toimitettava. Esine on määrättävä myytäväksi huutokaupalla, elleivät yhteisomistajat ole toisin sopineet ja jollei osoiteta, että se ilmeisesti edullisemmin saataisiin muulla tavalla kaupaksi. Jos esineen myynti kolmannelle henkilölle ei ole luvallinen, on myynti toimitettava yhteisomistajien kesken.

Tuomioistuin voi yhteisomistajan vaatimuksesta vahvistaa alimman hinnan, jolla esine saadaan myydä. Jos asia koskee kiinteistön myymistä ja joku yhteisomistajista on vajaavaltainen, tuomioistuimen tulee ilman vaatimustakin määrätä alin myyntihinta. Tällaiseen myymiseen ei tarvitse erikseen hankkia holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 34 §:ssä tarkoitettua lupaa. (1.4.1999/453)

Mitä 2 momentissa säädetään vajaavaltaisesta yhteisomistajasta, sovelletaan yhteisomistajaan myös, jos hänelle on määrätty edunvalvoja, jonka tehtävänä on määrätä kiinteistöstä. (1.4.1999/453)

Minua ahdistaa jo valmiiksi kun tiedän, että moni sukulainen vinkuu meitä taas mökilleen ja minua ei todellakaan haluta mennä. Kun ei kiinnosta, sitten ollaan naama norsunvitulla.

Olkaa kilttejä, älkääkä kutsuko tuttuja ja sukulaisia. Tai jos he eivät heti lupaa niin älkää jääkö ainakaan jankuttamaan asiasta.

Mekään ei viihdytty vanhempien nurkissa, joten ostimme oman mökin. Jos on mökki-ihminen suosittelen ehdottomasti hankkimaan tai vuokraamaan oman paikan, jos sukumökki tuntuu rasitteelta. Ikävää tässä tietysti on se, että sitten aikanaan voi joutua luopumaan niistä sukumökeistä, koska ei sitä montaa mökkiä voi pitää kunnossa. Se nyt sitten on sen ajan murhe. Nyt nautitaan kesästä omalla mökillä ja omalla luvalla. Sukulaisia voi sitten kutsua lyhyeksi ajaksi vierailulle, jos siltä tuntuu - yleensä on tuntunut ja ajastakin on sovittu selväksi, ettei rupea harmittamaan pitkät vierailut. Mitään majataloa kun ei olla kuitenkaan perustettu ;) Mun pointti on se, että ottakaa ihmiset oma elämä itsellenne ja kertokaa sukulaisille nätisti, että nuo sukumökit eivät ole teidän juttu. Jos siitä suuttuu, ei voi mitään...

etenkin mökkeily anopin omistamassa mökissä on yleensä yhtä helvettiä. Koko mökillä oloaika menee mökin puunaamiseen lattiasta kattoon ja kaupan päälle saa kuunnella anopin valitusta siitä kuinka meidän lapset koko ajan sotkevat ja ruokaakin tippuu lattioille ja voi kamalaa kun on kamalaa. Millähän konstilla tänä kesänä tältä voisi välttyä että saisi edes vähän vietettyä stressivapaata lomaa, huoh..

Sillä verukkeella, että minulla on 'hirveästi kiireisiä töitä tehtävänä'. Ihan riippumatta siitä sattuuko olemaan kesäloma vai ei :)

Lähden kyllä miehen ja lasten kanssa sinne mökille, mutta värkkään työhommia kannettavalla koko vierailun ajan.

Orjaleirihelvetin jätän niille jotka siitä nauttivat.

Mukaan lähden pelkästään lasten takia.

perinnönjako ei ole ajankohtainen. jos mökki myydään veljelle alihintaan, kyseessä on ennakkoperintö.



nämä asiat on parempi puida jossain muualla kuin vauvan saitilla, myös sukulaisten kesken.



voisinpa ostaa itseni ulos siitä porukasta, mutta en voi. jään miinukselle niiden kanssa.



mihinkään kimppamökkiin en niiden kanssa mene. riidellä en aio. olen yleensäkin sovitteleva.

En kuitenkaan halua lasten takia niin selkeästi näyttää tunteitani mutta olemme rajanneet käynnin yhteen viikonloppuun kesällä.

Minua ahdistaa jo valmiiksi kun tiedän, että moni sukulainen vinkuu meitä taas mökilleen ja minua ei todellakaan haluta mennä. Kun ei kiinnosta, sitten ollaan naama norsunvitulla.

Olkaa kilttejä, älkääkä kutsuko tuttuja ja sukulaisia. Tai jos he eivät heti lupaa niin älkää jääkö ainakaan jankuttamaan asiasta.

Mekään ei viihdytty vanhempien nurkissa, joten ostimme oman mökin. Jos on mökki-ihminen suosittelen ehdottomasti hankkimaan tai vuokraamaan oman paikan, jos sukumökki tuntuu rasitteelta. Ikävää tässä tietysti on se, että sitten aikanaan voi joutua luopumaan niistä sukumökeistä, koska ei sitä montaa mökkiä voi pitää kunnossa. Se nyt sitten on sen ajan murhe. Nyt nautitaan kesästä omalla mökillä ja omalla luvalla. Sukulaisia voi sitten kutsua lyhyeksi ajaksi vierailulle, jos siltä tuntuu - yleensä on tuntunut ja ajastakin on sovittu selväksi, ettei rupea harmittamaan pitkät vierailut. Mitään majataloa kun ei olla kuitenkaan perustettu ;) Mun pointti on se, että ottakaa ihmiset oma elämä itsellenne ja kertokaa sukulaisille nätisti, että nuo sukumökit eivät ole teidän juttu. Jos siitä suuttuu, ei voi mitään...

Mun vanhemmat ovat aivan totaalisen mökkihöperöitä ja järkyttyvät joka kesä kun menemme sinne möksälle vain pariksi viikonlopuksi.



He eivät voi ymmärtää, miten joku voi haluta olla Pk-seudulle kesälomalla... minä ja mieheni haluamme koluta Helsingin saaristoa, uimarantoja, ulkokahviloita ym. kesällä ja mikään kesämökkeily ei voisi vähempää kiinnostaa. Nyt jo ahdistaa ajatuskin täpötäydestä autosta ruuhkassa, mutta se pari kertaa on ikäänkuin velvollisuudesta tehtävä. Lapsiakaan ei juuri kiinnosta kököttää luonnon helmassa miljoonan hyttysen keskellä ulkohuussin armoilla.



Ei, kaikki suomalaiset eivät ole mökki-ihmisiä ja meille on jo aika selvää mitä mökille tapahtuu kun vanhemmistani joskus aika jättää.

Meillä on suvulla IHANA MÖKKI järven rannalla sopivan etäisyyden päässä. Puolet mökistä omistaa täysin dementoinunut mummo ja toisen puolikkaan perikunta. Mökki kaipaisi pikaisesti remonttia ja kunnostusta sekä selviä pelisääntöjä sen käyttämiseen, mutta kun näistä koittaa tiedustella, niin kaikki osapuolet välttelevät aihetta. Osa perikunnasta pitää mökkiä kuin omanaan, ja olettaa että muut kysyvät luvan sen käyttöön heiltä. Itse eivät kuitenkaan viitsi laittaa tikkua ristiin pitääkseen ihanaa mökkivanhustamme kunnossa. Kenties toivossa, että arvo romahtaa lopullisesti ja heillä olisi varaa lunastaa se kokonaan itselleen?

Haluat kertoa teoriassa miten asiat PITÄISI tehdä, heh. Toteutus sensijaan kuuluu muille, eiköstä niin?

Ja tuokin, että rapistuisi saadaakseen lunastettua itselleen, niin taitaa olla ihan omaa toiveajatteluasi:) Sinä tietenkin haluaisit sen itsellesi ja voisit syyttää muita siitä että mökki on päästetty rapistumaan...

Päälle päsmärille ja kateelliselle kaikki, eli sinulle, remonttireiskalle hiihaa! Sanoisin sinulle, että ole hyvä, jos olisin sukulaisesi.

sitten kun se on ajankohtaista, niin paikkaa ei myytäisi. se on kaikesta huolimatta minulle hyvin tärkeä ja rakas paikka. en ryhtyisi myöskään riitelemään siitä, kuka siellä oleskelee. jos joku haluaa, niin voi olla siellä rauhassa. siellä on monta paikkaa itse asiassa vähän matkan päässä toisistaan.

Meillä on käytössä vanhempieni omistama mökki ja saman kunnan alueella sukumökki. Minusta ei ole rasite kumpikaan.



Vanhempieni mökkitontilla meillä on oma pieni huvila. On vesivessa, suihku, tiskikone ja muut mukavuudet. Ei ole mikään ongelma, että vanhemmilla on mökki huutoetäisyyden päässä. Jaetaan ruoanlaittovuorot ja grillataan yhdessä. Jos jommalla kummalla käy vieraita, niin ei ole pakko osallistua vieraiden viihdyttämiseen.



Sukumökki on siinä mielessä murheenkryyni, että muut sukulaiset ei halua osallistua sen kunnostamiseen. Osa on siellä lähes koko kesän ja osa käy ehkä kerran vuodessa. Siellä ei ole sähköä kummempia mukavuuksia.



Toivoisin, että nuo nihkeämmät sukulaiset myisi pois osuutensa mökistä. Silloin voitaisiin yhdessä niiden sukulaisten kanssa, jotka mökkiä oikeasti käyttää, laittaa paikat hienoon kuntoon. Saisihan nuo muut silti siellä kylässä käydä.



Meillä mieskin viihtyy mökillä, vaikka onkin mun vanhempien mökki. Nytkin hinkuu, että pitäisi lähteä sinne jo huomenna, hän ottaa pari etätyöpäivää. Miehen vanhemmilla ei ole mökkiä, harmi, olisi kivaa, jos heilläkin olisi.

kukaan ei yritä laittaa paikkoja ns. hienoon kuntoon. alkoi pelottaa, näen jo silmissäni.



ainoa se, että pitää katsoa, ettei katto romahda jne., se on tärkeää.

kukaan ei yritä laittaa paikkoja ns. hienoon kuntoon. alkoi pelottaa, näen jo silmissäni.

ainoa se, että pitää katsoa, ettei katto romahda jne., se on tärkeää.

...jos tulisijoja ei voi käyttää, kun savupiipun muuraus niin hapertunut, keittiön kaapit on romahdusta vaille tiensä päässä, pöytä notkuu, ulkomaali hilseilee, joku hirsikerta on märäntynyt ja pitäisi vaihtaa ja kattokin jostain vuotaa vähän, niin kyllä minusta olisi kiva laittaa mökki parempaan kuntoon.

Siis rakennus on muuten tosi hyvässä kunnossa eikä pilattu aiemmilla remonteilla. Mutta jos mitään ei tehdä, kohta se on entinen talo. Korjaisin talon sen rakennusaikakautta kunnioittaen, teettäisi puusepällä esim. sen ajan keittiön. Ja maalaisin sisustan alkuperäisillä värisävyillä, nyt sinne on 70-luvulla joku sutinut tummanruskeaa...

42