Bipolaarinen mielialahäiriö

lapsellisuuden kanssa. Lyhyesti sanottuna kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä vaihtelevat vaikeat masennuskaudet, joiden aikana ei mistään tule mitään, maaniset kaudet, jolloin taivaskaan ei ole rajana, ja ihan tavalliset jaksot siinä välillä. Oikealla lääkityksellä varsin hyvin hoidettavissa.

Ap tässä taasen:



Eli hän on nimenomaan aikaan saamaton ja välitön. Hänelle on kuulema ihan oikeasti ihan sama onko meillä likaista vai ei. Hän innostuu kuin pieni lapsi asioista ja sitten ei kanna vastuutaan mistään kuitenkaan. mm halusi niin koiraa ja nyt tämä koira on minun hoidettavana. Lapsi myös joka kyllä haluttiin ihan yhdessä. Raha asioista tämä mies ei ymmärää mitään minä hoidan kaiken, tienaan myös paremmin kuin hän. Olen alkanut pelkäämään onko virhe olla tämmöinen elättäjä. hmm.. mimmoinen elämänkoulu pitää 32-vuotiaalle järjestää jotta oppii olemaan ja aikuistumaan.

Sairautta on monentasoista, joillakin on tosi vaikeana ja joillakin pysyy lääkkeiden avulla hyvin kurissa. Monet pystyvät oikein hoidettuna elämään normaalia perhe- ja työelämää. Riippuu paljon siitä, kuinka vakavasti oireileva taudinmuoto miehelläsi on. Mielestäni ensisijaista olisi kuitenkin se, että miehesi ymmärtää hoitaa itseään ja sitoutuu siihen hoitoon, joka hänelle on parhaaksi katsottu. Eli käytännössä ottaa lääkkeensä, eikä ala sekoilla millään lääkkeenlopetuksilla "kun voin niin hyvin".



Alttius periytyy, muttei se välttämättä tarkoita sitä, että lapsi sairastuu. Asiaan vaikuttavat monet ympäristötekijätkin.

Ap tässä taasen:

Eli hän on nimenomaan aikaan saamaton ja välitön. Hänelle on kuulema ihan oikeasti ihan sama onko meillä likaista vai ei. Hän innostuu kuin pieni lapsi asioista ja sitten ei kanna vastuutaan mistään kuitenkaan. mm halusi niin koiraa ja nyt tämä koira on minun hoidettavana. Lapsi myös joka kyllä haluttiin ihan yhdessä. Raha asioista tämä mies ei ymmärää mitään minä hoidan kaiken, tienaan myös paremmin kuin hän. Olen alkanut pelkäämään onko virhe olla tämmöinen elättäjä. hmm.. mimmoinen elämänkoulu pitää 32-vuotiaalle järjestää jotta oppii olemaan ja aikuistumaan.

Olitkin ehtinyt kirjoittaa jo tuohon väliin, kun vastasin. Vaikuttaa siltä, ettei miehesi hoito ole tasapainossa. Väkisin häntä ei hoitoon saa niin kauan kun ei ole vaarallinen itselleen tai muille. Mielestäni hänet kyllä pitäisi saada psykiatrille, jos ei jo käy.

Osanottoni. Itse olin suhteessa bipon kanssa, ja siitä muodostui täysi helvetti, jonka traumoja kannan vieläkin. Eli todellakin nyt yhteyttä lääkäriin, jotta miehesi saa lääkityksen ja terapiaa.

AP taas tässä:



Hän ei käy missään hoidossa eikä syö mitään lääkettä. Minä en siis ole tiennyt edes koko sairaudesta, paljastui vasta nyt kunn sanoin että pitäisikö hänen käydä jossakin psykiatrin vastaanotolla kun mielestäni ei ole ns normaali! Ja hän pamautti tuon diagnoosin. Hän on joskus itsensä yrittänyt tappaa nuoruudessaan. Mutta sanoi että ei ole enään itsetuhoinen, en siis tiedä onko lopettanut lääkityksen itse vai onko lääkäri antanut luvan, tänään pitää käydä pieni keskustelutuokio. Ahdistavaa! Kyllä tämmöiset asiat pitää kertoa heti suhteen alussa eikä 5 vuotta seurustelun jälkeen kun on lapsiakin. Ties mitä muuta vielä paljastuu.

Osanottoni. Itse olin suhteessa bipon kanssa, ja siitä muodostui täysi helvetti, jonka traumoja kannan vieläkin. Eli todellakin nyt yhteyttä lääkäriin, jotta miehesi saa lääkityksen ja terapiaa.

Kerrotko hieman mimmoinen mies oli?

ap

Osanottoni. Itse olin suhteessa bipon kanssa, ja siitä muodostui täysi helvetti, jonka traumoja kannan vieläkin. Eli todellakin nyt yhteyttä lääkäriin, jotta miehesi saa lääkityksen ja terapiaa.

Kerrotko hieman mimmoinen mies oli?

ap

Käyttäytyi lopulta juurikin kuin kakara. Aloitti asioiti, joita harvoin sai loppuun asti. Raha-asiat oli aivan päin p:tä, ja luottotiedot tietysti menneet. Kun mokasi, niin vika oli kaikissa muissa ihmisissä, ei hänessä. Arki oli jokapäiväistä draamaa, ja jokaista sanaa puhkianalysoitiin niin kauan, että meni hermo. Ei myöskään kestänyt yhtään kritiikkiä itseään ja käytöstään kohtaan. Tässäpä ne ensimmäisenä mieleen tulevat. Ja mulle tuo käytös paljastui pikkuhiljaa. Mies osasi kaunistella ja piilotella käytöstään ja elämäänsä aluksi.

Osanottoni. Itse olin suhteessa bipon kanssa, ja siitä muodostui täysi helvetti, jonka traumoja kannan vieläkin. Eli todellakin nyt yhteyttä lääkäriin, jotta miehesi saa lääkityksen ja terapiaa.

Kerrotko hieman mimmoinen mies oli?

ap

Käyttäytyi lopulta juurikin kuin kakara. Aloitti asioiti, joita harvoin sai loppuun asti. Raha-asiat oli aivan päin p:tä, ja luottotiedot tietysti menneet. Kun mokasi, niin vika oli kaikissa muissa ihmisissä, ei hänessä. Arki oli jokapäiväistä draamaa, ja jokaista sanaa puhkianalysoitiin niin kauan, että meni hermo. Ei myöskään kestänyt yhtään kritiikkiä itseään ja käytöstään kohtaan. Tässäpä ne ensimmäisenä mieleen tulevat. Ja mulle tuo käytös paljastui pikkuhiljaa. Mies osasi kaunistella ja piilotella käytöstään ja elämäänsä aluksi.

Lisään vielä, että siitähän vasta riemu syntyi, kun laitoin poikki tämän orastavan suhteen (mulla on yksi lapsi ennestään, enkä halunnut tällaista miestä lapselleni "roolimalliksi"). Mies piinasi ja vainosi miltei 6kk sen jälkeen, kun olin laittanut poikki. Jouduin käymään poliisinkin juttusilla tämän takia.

ihan sama juttu ei kestä tääkään mitään kritiikkiä. Heti vetää porot nokkaan jos jotakin sanon. Ei myöskään osaa näyttää lainkaan tunteitaan juurikaan muita kun loukkaantumisen. Voi vattu, saa nähdä auttaakohan mikään lääkekään ja kuinka helposti Suomessakaan saa hoitoa, venyy tietysti pitkään. Nimittäin hoitoon hän saa luvan mennä jos aikoo perhettä jatkaa kanssani. Minä alan meinaan olemaan vähän kypsä tuommoseen isoon lapseen oli sitten sairaus mikä tahansa.

ihan sama juttu ei kestä tääkään mitään kritiikkiä. Heti vetää porot nokkaan jos jotakin sanon. Ei myöskään osaa näyttää lainkaan tunteitaan juurikaan muita kun loukkaantumisen. Voi vattu, saa nähdä auttaakohan mikään lääkekään ja kuinka helposti Suomessakaan saa hoitoa, venyy tietysti pitkään. Nimittäin hoitoon hän saa luvan mennä jos aikoo perhettä jatkaa kanssani. Minä alan meinaan olemaan vähän kypsä tuommoseen isoon lapseen oli sitten sairaus mikä tahansa.

Pidä tuosta päätöksestä kiinni. Paljon tsemppiä!

T: Se aiemmin kommentoinut omista kokemuksistaan

ihan sama juttu ei kestä tääkään mitään kritiikkiä. Heti vetää porot nokkaan jos jotakin sanon. Ei myöskään osaa näyttää lainkaan tunteitaan juurikaan muita kun loukkaantumisen. Voi vattu, saa nähdä auttaakohan mikään lääkekään ja kuinka helposti Suomessakaan saa hoitoa, venyy tietysti pitkään. Nimittäin hoitoon hän saa luvan mennä jos aikoo perhettä jatkaa kanssani. Minä alan meinaan olemaan vähän kypsä tuommoseen isoon lapseen oli sitten sairaus mikä tahansa.

Pidä tuosta päätöksestä kiinni. Paljon tsemppiä! T: Se aiemmin kommentoinut omista kokemuksistaan

Sitä tsemppiä tulen luultavasti tarvitsemaan.

ap

En jaksanut enää olla hänen "hoitajansa", setviä ja maksella maniavaiheen aiheuttamia rahasotkuja yms. Söi/syö kyllä lääkkeitä, mutta oikeiden ja juuri hänelle sopivien lääkkeiden löytyminen on ollut hyvin hankalaa.



Sairaalajaksoja oli 3 ja juuri manian takia ja se kolmas oli minulle viimeinen kerta. Nyt en ole hänestä enää millään tapaa vastuussa, ei voi koskaan enää syyllistää, että minä olisin hänen maniansa aiheuttanut.



Lapsia saa tavata kun on ns. "normaali", silloin kantaa vastuunsa kuta kuinkin hyvin ja on ihan kelpo isä heille.



Meillä perusarki rullaa hyvin, lapsilla on selkeät rutiinit, aikataulut ja omat harrastuksensa.

kiva kuulla "22"v - nim. vasta diagnoosin saanut, pienen pojan äiti

Yrittävätkö kaikki häiriöön sairastuneet laihduttaa itsensä hengiltä?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2012 klo 15:18"]

Osanottoni. Itse olin suhteessa bipon kanssa, ja siitä muodostui täysi helvetti, jonka traumoja kannan vieläkin. Eli todellakin nyt yhteyttä lääkäriin, jotta miehesi saa lääkityksen ja terapiaa.

Kerrotko hieman mimmoinen mies oli?

ap

Käyttäytyi lopulta juurikin kuin kakara. Aloitti asioiti, joita harvoin sai loppuun asti. Raha-asiat oli aivan päin p:tä, ja luottotiedot tietysti menneet. Kun mokasi, niin vika oli kaikissa muissa ihmisissä, ei hänessä. Arki oli jokapäiväistä draamaa, ja jokaista sanaa puhkianalysoitiin niin kauan, että meni hermo. Ei myöskään kestänyt yhtään kritiikkiä itseään ja käytöstään kohtaan. Tässäpä ne ensimmäisenä mieleen tulevat. Ja mulle tuo käytös paljastui pikkuhiljaa. Mies osasi kaunistella ja piilotella käytöstään ja elämäänsä aluksi.

Aivan tuttua! Ja viimeisimmässä maniassaan mies sitten jätti perheensä nuoren ystävättären vuoksi, muutti heti yhteen, sotki elämänsä pahemman kerran. Masennuskausinaan itkee, soittelee, katuu ja vonkaa takaisin. Ei enää koskaan :P. Valehdellen yrittää aina sotkujaan selitellä selväjärkisenä ollessaan. Rahaa ei osaa käyttää ollenkaan...

Meillä tuttavapiirissä tällainen jonka isällä (teki itsemurhan) oli, periytti sen kolmelle lapselleen, joista yksi teki itsemurhan, toinen yritti ja kolmas oli kymmenen vuotta naimisissa, söi lääkkeitään miten söi..ja sitten alkoi tapahtua pahoja juttuja, ero siitä tuli. Sitä on vaikea heti huomata jos on hyvä lääkitys, nämäkin kaikki muuten fiksuja hyvin koulutettuja ihmisiä. Monet jättää lääkitystä pois ja siitä ei hyvää seuraa. Olen sivusta päässyt seuraamaan ihan kauheita juttuja, en ikinä suosittele kenellekään. Pysyn kaukana jos vaan tiedän jollain olevan. Järkyttävää että joku vielä lapsia hankkii noin sairaiden kanssa ja kenties periyttää sitä eteenpäin.

Olen elälnyt parisuhteessa bipon kansa 23 vuotta, ja ei ikinä enää. 2. tyypissä vielä usein persoonallisuushäiriötä kuten tässä. Ja hypomaniassa on lapsellinen ja haaveili katolla kävelemisestä, käveli ihmisten perässä ja matki niiden liikkeitä jne..

Kertoi aina päinvastoin kuin todellisuus, ja temppuili lääkkeiden kanssa..

Rankkaa on muille, mutta osa kantaa vastuun ja elämä jatkuu,..

Sillä on paljon eroa onko tyypin 1 vai 2 bipolaari. 1 tyypillä on maniavaiheita ja muutenkin vakavampi taudinkuva. Mulla on 2-tyypin bipo eikä sitä varsinaisesti huomaa mistään, en käytä lääkitystä ja sairaus on ollut remissiossa 5-vuotta. Luultavasti miehelläsi kanssa 2-tyyppi koska et ole mitään huomannut 5 v aikana.. Noi kuvailemasi piirteet tuskin liittyy koko sairauteen mitenkään.

Periytyvä sairaus....kulkee suvussa.