Lue keskustelun säännöt.
Muilla petetyillä alun "kyllä me selvitään" jälkeen totuus alkaa satuttaa enemmän?
29.05.2012 |
Meillä tilanne, että päätettiin jatkaa ja ensimmäiset kuukaudet yritettiin kaikkemme ja oltiin kuin vastarakastuneita. Nyt kun on mennyt muutama kuukausi aikaa, olen alkanut epäillä tätä suhdetta. En tiedä rakastanko sittenkään miestäni, vihaan sitä että se paskiainen petti ja aiheutti sen tuskan ja kivun! Välillä mulla on tunne, että en voi arvostaa enkä kunnioittaa sitä yhtään.
Onkohan tämä nyt lopun alkua vai joku normaali vaihe tässä traumassa?
Kommentit (12)
Itselläni tuli vähän epätavallisempi reaktio miehen pettämiseen: ei nimittäin oikein mitään. Pieni raivari kun mies sen kertoi, sitten pieni itku, ja sen jälkeen ajatus "no se nyt vain oli yksi pano" eikä se ole sen jälkeen vaivannut. TÄMÄ on epätavallista, ei se että asia vaivailee jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalotoveri! Tapahtuneesta nyt vuosi. Jatkettiin yhdessä, mutta nyt tuntuu, että tein väärän ratkaisun.
Ensin päätin jatkaa suhdetta ja olikin aika kivaa. Jonkin ajan päästä iski ihan kamala ahdistus ja masennukseenhan se sitten lopulta johti. Masennuslääkkeitä ja terapiaa puoli vuotta, minkä jälkeen hain eroa. Eron jälkeen vasta alkoi helpottamaan. Nyt tästä kaikesta jo monta vuotta ja olen onnellisempi sekä etenkin itsellisempi kuin koskaan.
ja nyt tuntuu, etten pysty unohtaa ja antaa anteeksi. Ihmettelen kovasti mitä oon tuossa miehessä lähes 30v nähnyt. Miten ihmeessä oon tuollaselle paskalle 4 lasta synnyttänyt. Inhoan itseäni ja omaa tyhmyyttäni.
Mietin, että täytyykö minun olla uskollinen kun toinenkaan ei arvosta eikä kunnioita sen vertaa että olisi ollut uskollinen
Se tarkoittaa että mies ei rakasta sinua kovin paljon koska on halunnut toista naista niin paljon että on ollut valmis ottamaan riskin menettää sinut pettäessään.
Tämän tajuaminen vie aikaa, mutta kun sen ymmärtää vähitellen ei suhde palaudu koskaan ennalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toiseen naiseen, mutta hän ei halua avioeroakaan.
Mitenkäs siitä selvitään, kun miehellä on ollut kuukausia suhde toiseen naiseen, mutta hän ei halua avioeroakaan.
Sun mies haluaa siis haaremin?
Munat monessa korissa niinsanotusti, aina joku antaa..
Ehkä sillä on niin hyvä palvelu kotona sun luona, ettei halua niistä luontaiseduista luopua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo 4 vuotta henkinen-että fyysinen suhde päivtittäisin yhteydenpidoin, eikä vaimo halua erota....
Pettäminen saattaa johtua tosi monesta asiasta, eli keskustelkaa, ettei luulojen perusteella tule tehtyä päätöksiä jotka vaikuttavat muidenkin elämään.
sen tajuaminen, ettei se koskaan enää palaudu ja sen hyväksyminen ottaa aikansa. Täytyy aloittaa ikään kuin uusi parisuhde saman miehen kanssa. Siis jos haluaa jatkaa. Itse erosin ap:n kaltaisessa tilanteessa.
Ystävä, jonka olen tuntenut yli 30v, on hiljattain kokenut myös saman. He jatkavat avioliittoaan. Huomaan, että minulla on vaikeuksia ylläpitää toivoa ja positiivista asennetta heidän perheensä tulevaisuuden puolesta, kun näen miten paljon surua ja vihaa tämä tuottaa ystävälleni ja hätää hänen pienille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimollani oli usean kuukauden sivusuhde joka paljastui jokin aika sitten. Tuntuu, että käymme samoja vaiheita läpi. Alkuromahduksen jälkeen juttelimme paljon ja lähennyimme huomattavasti. Tunne oli hetkittäin kuin vastarakastuneilla. Nyt kun aikaa on hieman kulunut alkaa välillä tulla olo, että pää räjähtää, pettymys on niin suuri.
Kun huonot ajatukset valtaavat mielen, yritän ajatella saamani ohjeen mukaan; "Elämä on nyt". Juuri nyt meillä menee periaatteessa hyvin, ja se kai se tärkein asia on. Luottamuspula on vain niin totaalinen...
toiseen naiseen, mutta hän ei halua avioeroakaan.
Viha tulee ja se on hyvä käydä läpi. Shokista selvittyäsi on hyvä miettiä, että et ollut itse ansainnut tuota kohtelua ja toinen toimi selkäsi takana. Valinnat, joita toinen teki olivat omien arvojesi vastaisia ja on ymmärrettävää, että vihan tunteet tulevat. Joudut kärsimään toisen tekemistä huonoista valinnoista ja petoksesta johtuen.
Meillä on pidempi aika jo kulunut ja asia alkaa pikkuhiljaa unohtua. Vaikka vihasin ja samalla rakastin miestäni, niin jossain vaiheessa totesin, että vaikka teko oli hirveä, niin minun on annettava anteeksi ja päästettävä irti vihasta, jotta voin jatkaa onnellisemmin elämää. Tajusin lopulta, että vihaamalla satutan itseänikin. Ja anteeksianto ei ole sama asia, kun asian hyväksyminen. Elämä vaan ei ole niin täydellistä aina. Jos tahtoa on olla yhdessä ja rakkautta, niin se voittaa lopulta. Ainakin tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, ettei erottu.