Lue keskustelun säännöt.
a laitetaan sänkyy kuinka kauan teillä kestää nukuttaminen?
28.05.2012 |
Meillä siirryttiin omaan huoneeseen ja vauva laitetaan sänkyyn n. klo 20, pyörii hyörii, leikkii ja itkee, kunnes nukahtaa n. 21.30. Minä istun läppäri tai kirja kädessä vieressä nojatuolilla ja annan tuttia jos hävii ja välillä laittelen nukkumisasentoon ja rauhoittelen. Kuinka kauan tälläinen vaihe kestää? Kokemuksia? Milloin lapsen voi laittaa vain sänkyyn, toivottavää yötä ja itse mennä pois huoneesta, ilman että tulee huutoa. Kyseessä juuri 8kk täyttänyt temperamenttinen tyttö. :)
Kommentit (38)
Esikoinen ei suostunut nukahtamaan itsekseen vaan huusi heti, jos laskettiin sylistä, joten aikamoista tasapainoilua se oli aluksi. Noin 5-7 kk:n iästä alkaen on saatu nukahtamaan sänkyyn itsekseen, mutta ehkä 8-9 kk:n korvilla on tullut sellainen takapakki, että on vaadittu aikuinen sinne huoneeseen kovan huudon kera. Olen sitten aina vastannut huutoon, mutta myös lähtenyt hetken päästä pois. Tätä on mennyt ehkä viikko, ja sitten taas on nukahdettu ihan itsekseen nätisti.
Nykyään lasten iltatoimiin kuuluu iltasatu, joka kestää noin 15 minuuttia. Luen sadun ja sen jälkeen nukahtavat itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt on taas näitä ihmelapsia, jotka nukkuvat itse ja laittavat tutinkin takaisin suoraan laitokselta tullessa... :D
Meillä on nukutettu kaikkia lapsia n. vuosikkaaksi. Sen jälkeen ovat pikkuhiljaa oppineet nukahtamaan yksin. Avain onneen on meillä ollut rutiinit; joka ilta samanlaiset proseduurit käydään läpi ja sitten pieni menee omaan sänkyynsä tutin ja unikaverin kanssa.
Nyt kuopus on 1,5v. ja nukahtaa hienosti omaan sänkyynsä sekä illalla että päikkäreille. Nukkuu tosin edelleen meidän makkarissa, kohta varmaan siirretään omaan huoneeseen, kun seuraava syntyy puolen vuoden päästä...
Tsemppiä ap, ei ole mitenkään myöhäistä, mutta koita tosiaan vähän tulkita lapsesta milloin on oikeasti väsynyt, mutta varo päästämästä yliväsyneeksi! Kaikki ne joskus oppivat nukahtamaan, mutta toisilla se vaan on hankalampaa. :)
jo laitokselta tullessa. Miten hemmetissä sellaista koulutetaan nukahtamaan itsekseen, joka nukkuu kaiken sen ajan, mitä ei syö ja usein vielä nukahtaa suoraan syömiseensä. Vai onko klo 20 joku erillinen herätetään nukahtamaan itsekseen -tapahtuma.
Ihan pienenä elämä on syömistä ja nukkumista. jos silloin ei tee nukkumisesta numeroa, ei lapsi opi odottamaan mitään erityistä kivaa tai kauhua.
Meillä oletusarvoisesti väsynyt saa nukkua. Näin lapset ovat pienestä pitäen tienneet, että äiti reagoi ensimmäisiin unioireisiin ja tekee kaikkensa, että lapsi pääsee nukkumaan ennen kuin väsymys saa vallan. Aika äkkiä oppi, että jos lapsi ei mennyt ajoissa nukkumaan, alkoi huuto ja nukahtamisvaikeudet.
Ihan pienenä meidän lapset nukkuivat "pesässä", joka oli tehty huovasta. Siellä "kiepin" sisässä oli turvallista ja tarpeeksi pientä nukkua.
Mua kiinnostaa nää, jotka alkaa kouluttaa vauvaansa jo laitokselta tullessa. Miten hemmetissä sellaista koulutetaan nukahtamaan itsekseen, joka nukkuu kaiken sen ajan, mitä ei syö ja usein vielä nukahtaa suoraan syömiseensä. Vai onko klo 20 joku erillinen herätetään nukahtamaan itsekseen -tapahtuma.
ensinnäkään mä en usko, että vauvaa voi kouluttaa nukahtamaan itsekseen, ellei nyt sitten anna sen huutaa itseään uneen. Toiset vauvat nyt vaan sattuu olemaan semmoisia, että nukahtavat itsekseen, esim. itse olen ollut semmoinen (molemmat veljeni sen sijaan ovat vaatineet nukutuksen).
Mutta syy, miksi vastasin tähän viestiisi, on se, että me ainakin jouduttiin nukuttaa vauvaa ihan pienenä. Syy oli se, että aluksi vauva saattoi herätä yöllä ja valvoa (koska eihän vauvalla ole vielä selkeää vuorokausirytmiä), ja protestoida, jos piti pimeässä maata. Sitten, kun yöunet selkiytyi, vauva alkoi venyttää nukkumaanmenoaan tosi myöhään. Hän tankkasi pienenä aina iltaisin pari kolme tuntia ennen yöunia, ja meni nukkumaan vasta joskus yhden kahden aikaan. Yritettiin kyllä mennä nukkumaan tosi aikaisin, mutta ei sitten kuitenkaan tuntunut järkevältä nukkua ensin jokunen tunti ja valvoa sitten taas pari tuntia imevän vauvan kanssa, jota piti röyhtäytellä, vaihdella kakkavaippoja ym. Onneksi rytmi sitten muuttui kiinteiden aloittamisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla jonkun mahdoton ehkä uskoa mutta lapset eivät ole sängyssään itkeneet. Juuri mieheni totesi että ei ole herännyt lapsen itkuun tai yleensäkään öisin kertaakaan!
Totta kai jos olisivat itkeneet olisin ottanut syliin ja lohduttanut mutta ei ole ollut tarvetta. Ovat nukahtaneet hyvin sänkyihinsä ja 6-8 kk ikään syöneet öisin. Silloinkaan eivät ole itkeneet vaan olen nukkunut niin lähellä omassa huoneessa että heräsin aina siihen kun alkoivat kääntelehtimään. Imetys, ryöhtäytys ja takaisin sänkyyn.
Näin toimi meillä- en tiedä minkä kaikkien tekijöiden summana!
Olet jäävi antamaan neuvoja miten kaikki vauvat oppivat nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn, kun omasi eivät ole edes itkeneet. Ihan oikeasti on olemassa vauvoja, jotka itkevät heti kun heidät lasketaan sylistä alas. Ei sellaista vauvaa voi opettaa nukahtamaan itsekseen ilman itkettämistä.
mutta iltasadun jälkeen ei mitään nukuttamisia ole ollut 5-vuotiaallamme enää pariin vuoteen. Lapsen on aina ollut vaikea rauhoittua ja saada unen päästä kiinni. Ihana lapsi, vaikea uni.
Vauvana ei suostunut nukahtamaan itsekseen ja heräili välillä jatkuvasti. Välillä suostui nukkumaan vain äidin vatsan päällä, muuten hysteeristä huutoa, jonka takia naapurit jopa meinasivat soittaa hätäkeskukseen...
High need baby, suuritarpeinen vauva, on sellainen tapaus, jota ns. helppojen lasten vanhempien on erittäin vaikea käsittää... Meitä auttoi Dr.Searsin neuvojen löytäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pienenä elämä on syömistä ja nukkumista. jos silloin ei tee nukkumisesta numeroa, ei lapsi opi odottamaan mitään erityistä kivaa tai kauhua.
mutta monet vauvat tankkaa jopa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, joten siinä on vähän pakko tehdä jonkinlainen numero.
High need baby, suuritarpeinen vauva, on sellainen tapaus, jota ns. helppojen lasten vanhempien on erittäin vaikea käsittää... Meitä auttoi Dr.Searsin neuvojen löytäminen.
Meidän vauva oli ja on osittain vieläkin n. keskisuuritarpeinen (ei missään nimessä kuitenkaan suuritarpeinen), joten pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, millaista teillä on.
Mä oon loppujen lopuksi ollut aika iloinen, että meidän vauva on ollut tällainen "roikkuja", ollaanpa ainakin saatu olla lähellä!
#8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka hemmetin ilta, ja päikkäreillä sama juttu. Puolitoista tuntia x 2 saattaa mennä siihen hommaan päivässä, oon niin kypsä! Mutta minkäs teet. Rytmi on kunnossa, herätellään ajoissa, päikkärit pidetään melko lyhyinä, tuntuu että mikään ei auta. Ei missään nimessä voi jättää yksin nukahtamaan, siitä seuraa järkyttävä huuto. Vinkkejä?
Jossa aikuinen makoili. Ainut jota iltastujen ja halien jälkeen sieltä sanottiin lapselle oli et nyt äiti/isi nukkuu, pitää olla hiljaa. Meillä tämä "esimerkkinukkuminen" autto.
Jos nukahtamiseen menee 1,5 tuntia, niin ei ole vielä väsyny.
Ja kyllä lapsen voi opettaa myöhemminkin nukahtamaan itsekseen. Olen nukuttanut molemmat noin vuoden verran syliin/rinnalle ja hyvin ovat oppineet myöhemmin nukahtmaan omaan sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsista oli koliikkivauva, joka huusi pari ekaa kuukautta kaiket illat/yöt. Silloin toki kannettiin ja hierottiin vauvaa kaiket illat. Mutta kun koliikki loppui, lapsi oppi nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä iltamaidon jälkeen. Eli on mulla kokemusta vaikeammistakin tilanteista.
Mä en vaan ymmärrä, miksi vauvalta pitäisi sammuttaa valot illalla, jos se saa vauvan itkemään. Eikö voi laittaa jotain himmeämpää valoa, josta vauva tietää, että on uniaika. Ymmärrän toki, että vauvoja on hyvin erilaisia, mutta pakko on todeta, että monet vauvojen vaatimuksista ovat vanhempien "aiheuttamia."
Meidän kuopus esim. söi tuttia aina päiväunillaan. Ei nukahtanut ilman sitä tuttia. En koskaan yöunille mentäessä antanut tuttia, eikä vauva sitä koskaan kaivannut, nukahti hyvin ilman tuttia. Isommat lapset ovat syöneet tuttia päivin öin, mutta päätin kokeilla, kuinka toimii yöt ilman tuttia ja hyvin sujui.
Niin ja mä uskon, että jos vauvalla on pienestä pitäen rauha nukahtaa itsekseen, ei hän tarvitsekaan aikuista siihen. Ei haittaa yhtään, jos vauva leikkii ja juttelee sängyssään ennen nukahtamista. Toki itkuun täytyy reagoida, mutta ei se vaadi sitä, että aikuinen istuu koko ajan vieressä.
Meidän vauva ei viihtynyt pienempänä yksin ollenkaan. Hän halusi olla sylissä koko ajan, siis oikeasti ihan koko ajan. Nytkin isompana ja liikkuvaisempana on mielellään sylissä, hän ei ole vielä koskaan pyrkinyt sylistä pois, vaikka liikkuminen onkin kivaa.
Kuten tuossa yllä kirjoitin, vauvamme alkoi heti itkeä, jos valot pantiin pois hänen ollessaan hereillä. Mitkään yksin jättämiset ym. eivät tulleet kysymykseenkään.
Vauva alkoi oleilla muutamaa minuuttia pitemmän ajan lattialla vasta n. 5 kk:n iässä, siitä vähän eteenpäin oli siinä vaiheessa, että hänet saattoi jättää omassa rauhassaan nukahtamaan.
Ja lisätään nyt vielä, että kyseessä on todella reipas ja ihmisistä kiinnostunut vauva, joka ei ole ainakaan vielä kunnolla vierastanut. Vauva tykkää käydä uusissa paikoissa, nähdä uusia ihmisiä, eikä hän esim. säikähtele tai pelkää vaikkapa kovia ääniä.
#8
High need baby, suuritarpeinen vauva, on sellainen tapaus, jota ns. helppojen lasten vanhempien on erittäin vaikea käsittää... Meitä auttoi Dr.Searsin neuvojen löytäminen.
Meidän vauva oli ja on osittain vieläkin n. keskisuuritarpeinen (ei missään nimessä kuitenkaan suuritarpeinen), joten pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, millaista teillä on.
Mä oon loppujen lopuksi ollut aika iloinen, että meidän vauva on ollut tällainen "roikkuja", ollaanpa ainakin saatu olla lähellä!
#8
Mä en silloin vauva-aikana halunnut puhua tästä asiasta, kun kaikilla tuntui olevan niin helpot vauvat, joiden äidit leijuivat olen maailman paras äiti -pilvessään. Mä tunsin olevani maailman huonoin äiti, jonka lapselle ei riittänyt mikään. Taaperonakin se oli vielä tosi vaativa, mutta nyt on "kesyyntynyt" ja reipastunut tosi, tosi paljon. On monissa asioissa erittäin itsenäinen ja fiksu, vaikka osaa edelleen vaatia eikä pidä mitään itsestäänselvänä.
On ollut ihanaa huomata, miten se vauvana tankattu läheisyys kantaa vanhempana ja miten Searsin listaamat ("THE CHANGING PERSONALITY PROFILE OF THE HIGH NEED CHILD") hyvät ominaisuudet ovat ottaneet voiton. Vaikeina hetkinä vieläkin kannustavat tulevaisuudennäkymät, mutta vauva-aikana oli usein voimat lopussa, kun mies teki pitkää päivää ja oli paljon työmatkoilla eikä meillä tukiverkostoa juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä kokeilla. Kaukanko meni, että toimi?
Jossain vaiheessa nimittäin kokeilin tuotakin pari iltaa, ja lapsi vaan jatkoi hillumista ja hölötystä piiitkään ennen kuin sitten simahti. Mutta luovutinko vaan liian aikaisin?
i]
joka hemmetin ilta, ja päikkäreillä sama juttu. Puolitoista tuntia x 2 saattaa mennä siihen hommaan päivässä, oon niin kypsä! Mutta minkäs teet. Rytmi on kunnossa, herätellään ajoissa, päikkärit pidetään melko lyhyinä, tuntuu että mikään ei auta. Ei missään nimessä voi jättää yksin nukahtamaan, siitä seuraa järkyttävä huuto. Vinkkejä?
Jossa aikuinen makoili. Ainut jota iltastujen ja halien jälkeen sieltä sanottiin lapselle oli et nyt äiti/isi nukkuu, pitää olla hiljaa. Meillä tämä "esimerkkinukkuminen" autto.
on jätetty sänkyyn jo ihan vauvana, eikä ongelmaa ole ollut. Mitä pidempään tuota menoa jatkat, sitä vaikeammaks nukkuminen käy.
Eihän niitä nukuttaa tarvi. Hyvät yöt ja suukot poskelle ja peitto korviin.
lapsista oli koliikkivauva, joka huusi pari ekaa kuukautta kaiket illat/yöt. Silloin toki kannettiin ja hierottiin vauvaa kaiket illat. Mutta kun koliikki loppui, lapsi oppi nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä iltamaidon jälkeen. Eli on mulla kokemusta vaikeammistakin tilanteista.
Mä en vaan ymmärrä, miksi vauvalta pitäisi sammuttaa valot illalla, jos se saa vauvan itkemään. Eikö voi laittaa jotain himmeämpää valoa, josta vauva tietää, että on uniaika. Ymmärrän toki, että vauvoja on hyvin erilaisia, mutta pakko on todeta, että monet vauvojen vaatimuksista ovat vanhempien "aiheuttamia."
Meidän kuopus esim. söi tuttia aina päiväunillaan. Ei nukahtanut ilman sitä tuttia. En koskaan yöunille mentäessä antanut tuttia, eikä vauva sitä koskaan kaivannut, nukahti hyvin ilman tuttia. Isommat lapset ovat syöneet tuttia päivin öin, mutta päätin kokeilla, kuinka toimii yöt ilman tuttia ja hyvin sujui.
Niin ja mä uskon, että jos vauvalla on pienestä pitäen rauha nukahtaa itsekseen, ei hän tarvitsekaan aikuista siihen. Ei haittaa yhtään, jos vauva leikkii ja juttelee sängyssään ennen nukahtamista. Toki itkuun täytyy reagoida, mutta ei se vaadi sitä, että aikuinen istuu koko ajan vieressä.
Meidän vauva ei viihtynyt pienempänä yksin ollenkaan. Hän halusi olla sylissä koko ajan, siis oikeasti ihan koko ajan. Nytkin isompana ja liikkuvaisempana on mielellään sylissä, hän ei ole vielä koskaan pyrkinyt sylistä pois, vaikka liikkuminen onkin kivaa.
Kuten tuossa yllä kirjoitin, vauvamme alkoi heti itkeä, jos valot pantiin pois hänen ollessaan hereillä. Mitkään yksin jättämiset ym. eivät tulleet kysymykseenkään.
Vauva alkoi oleilla muutamaa minuuttia pitemmän ajan lattialla vasta n. 5 kk:n iässä, siitä vähän eteenpäin oli siinä vaiheessa, että hänet saattoi jättää omassa rauhassaan nukahtamaan.
Ja lisätään nyt vielä, että kyseessä on todella reipas ja ihmisistä kiinnostunut vauva, joka ei ole ainakaan vielä kunnolla vierastanut. Vauva tykkää käydä uusissa paikoissa, nähdä uusia ihmisiä, eikä hän esim. säikähtele tai pelkää vaikkapa kovia ääniä.
#8
että mekin mentiin samaan aikaan nukkumaan. Vauva tosiaan meni tosi myöhään nukkumaan, joten uni oli ihan tervetullutta meillekin. Ja kuten sanottu, vauva ei viihtynyt yksin ollenkaan.
High need baby, suuritarpeinen vauva, on sellainen tapaus, jota ns. helppojen lasten vanhempien on erittäin vaikea käsittää... Meitä auttoi Dr.Searsin neuvojen löytäminen.
Meidän vauva oli ja on osittain vieläkin n. keskisuuritarpeinen (ei missään nimessä kuitenkaan suuritarpeinen), joten pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, millaista teillä on.
Mä oon loppujen lopuksi ollut aika iloinen, että meidän vauva on ollut tällainen "roikkuja", ollaanpa ainakin saatu olla lähellä!
#8
Mä en silloin vauva-aikana halunnut puhua tästä asiasta, kun kaikilla tuntui olevan niin helpot vauvat, joiden äidit leijuivat olen maailman paras äiti -pilvessään. Mä tunsin olevani maailman huonoin äiti, jonka lapselle ei riittänyt mikään. Taaperonakin se oli vielä tosi vaativa, mutta nyt on "kesyyntynyt" ja reipastunut tosi, tosi paljon. On monissa asioissa erittäin itsenäinen ja fiksu, vaikka osaa edelleen vaatia eikä pidä mitään itsestäänselvänä.
On ollut ihanaa huomata, miten se vauvana tankattu läheisyys kantaa vanhempana ja miten Searsin listaamat ("THE CHANGING PERSONALITY PROFILE OF THE HIGH NEED CHILD") hyvät ominaisuudet ovat ottaneet voiton. Vaikeina hetkinä vieläkin kannustavat tulevaisuudennäkymät, mutta vauva-aikana oli usein voimat lopussa, kun mies teki pitkää päivää ja oli paljon työmatkoilla eikä meillä tukiverkostoa juurikaan.
Mulla on ollut helppoa, koska mies on paljon kotona, muuten olisin varmaan ollut tosi väsynyt.
Mä uskon kyllä tuohon läheisyyden voimaan, ainakin omassa tuttavapiirissäni paljon läheisyyttä saaneet lapset ovat sitten olleet hyvin omatoimisia ja reippaita isompana.
Voi olla jonkun mahdoton ehkä uskoa mutta lapset eivät ole sängyssään itkeneet. Juuri mieheni totesi että ei ole herännyt lapsen itkuun tai yleensäkään öisin kertaakaan!
Totta kai jos olisivat itkeneet olisin ottanut syliin ja lohduttanut mutta ei ole ollut tarvetta. Ovat nukahtaneet hyvin sänkyihinsä ja 6-8 kk ikään syöneet öisin. Silloinkaan eivät ole itkeneet vaan olen nukkunut niin lähellä omassa huoneessa että heräsin aina siihen kun alkoivat kääntelehtimään. Imetys, ryöhtäytys ja takaisin sänkyyn.
Näin toimi meillä- en tiedä minkä kaikkien tekijöiden summana!