Kenen vastuulla on että lapsi tekee koulutehtävät?
Olen kuvitellut että opettaja tarkistaa säännöllisin väliajoin lapsen harjoituskirjan ja laittaa lapsen ne tekemään myöhemmin, jos ei ole esim. tehnyt niitä kotitehtävänään. Ja jos ei tämäkään tepsi niin sitten laittaa kotiin viestiä.
Tänään tuli ilmi että lapsi ei ole palauttanut harjoituskirjaa opettajalle, joka ilmeisesti näin lukukauden lopussa sen tarkistaa. Lapsi oli valehdellut opettajalle, että se on kateissa. No, kun tuli opettajalta käsky sitä kotoa etsiä, niin kirja löytyi välittömästi eli ei ollut kateissa. Tästä ihemissäni aloin kirjaa selata ja huomasin ettei lapsi ollut tehnyt kirjaan juurikaan mitään. Harjoituskirja on lähes tyhjä! En ollut kuvitellut että äidin pitää vielä kuudesluokkalaisen läksyjä tarkistaa. Luulin sen kuuluvan opettajan työtehtäviin. Miten ihemeessä on voinut näin päästä käymään? Laiska opettaja?
Kommentit (76)
isommin kiinnostavan. Opettaja yrittää opettaa kuutosia jo yläkoulun tavoille, eli itsenäiseen vastuuseen. Äitinä sun tehtäväsi on pitää tilannetta silmällä kotona. Sinä et nyt ollut äiti paikallasi. Laiska äiti? Vai kenties ongelmia perheessa?
jos kaikkia tehtäviä ei ole tehty. Vaikka osa olis tekemättä, niin heti tulee merkintä sen tunnin kohdalle. Lapsi 5. luokalla.
Läksyjen tekeminen ei hyödytä opettajaa mitenkään, eikä niiden tekemättömyys häntä haittaa. Lapsesi on se, joka hyötyy tai kärsii. Luuulisi sunkin nyt murehtivan jotain ihan eri asiaa kuin sitä, kenen syytä tilanne on. Esimerkiksi sitä, onko lapsesi valmmiudet nyt riittävät yläkouluun.
isommin kiinnostavan. Opettaja yrittää opettaa kuutosia jo yläkoulun tavoille, eli itsenäiseen vastuuseen. Äitinä sun tehtäväsi on pitää tilannetta silmällä kotona. Sinä et nyt ollut äiti paikallasi. Laiska äiti? Vai kenties ongelmia perheessa?
aina onko läksyjä ja onko tehty. Eikö ne läksyjen tekemisen tarkastus kuulu opettajan tehtäviin? Mä olen aina näin luullut, koska minun kouluaikanakin näin oli. Olen oman lapsen sanaan luottanut ja kokeissa on tullut hyviä numeroita, joten en ole katsonut tarpeelliseksi joka läksyä tarkastaa.
katsoa lapsen perään tekeekö läksyjä vaikka olisikin jo kuudennella. Ei ole minusta opettajan laiskuutta vaan lapsen ja hänen vanhemman. Kyllä vanhempien pitää olla kiinostunut lapsen koulunkäynnistä vähän enemmän.
isommin kiinnostavan. Opettaja yrittää opettaa kuutosia jo yläkoulun tavoille, eli itsenäiseen vastuuseen. Äitinä sun tehtäväsi on pitää tilannetta silmällä kotona. Sinä et nyt ollut äiti paikallasi. Laiska äiti? Vai kenties ongelmia perheessa?
Eikö opettajan tule huolehtia oppilaan oppimisesta ja läksyjen tekemisestä? Mitäs jon onkin todellakin sellainen perhe, että on vaikeuksia? Eikä vanhemmilla ole mahdollisuuksia kaikkea tarkistaa? Eikö se ole juuri se opettaja, joka siitä opettamisesta saa sen palkan? Vai pitääkö se opettaja vaan päiväsäilytystä lapsille?
ensimmäistäkään läksyä tehtävän. Kännykälläkö kysyit läksyistä?
Voi voi äitiä.
varsinkin, jos lapsi on jo kuudesluokkalainen
Jos et ymmärrä, että te kotona, ja ensisijaisesti se lapsi, olette vastuussa, niin outo olet.
Eikö opettajan tule huolehtia oppilaan oppimisesta ja läksyjen tekemisestä?
Paha siinä open on mitään tehdä, jos lapsi kerran on valehdellut opelle kirjan kadonneen. Jatkuvasti, koko kouluvuoden ajan.
Tällainen suunnitelmallinen lapsen lintsaaminen on tässä se kaikkein huolestuttavin juttu. Ope on kysynyt, lapsi vastannut ja valehdellut ja äiti on ihan kuutamolla kaikesta ja syytää opea.
Jos et ymmärrä, että te kotona, ja ensisijaisesti se lapsi, olette vastuussa, niin outo olet.
Seuran pitämisestä oppilaille vai opettamisesta ja sen oppimisen seuraamisesta?
Hän siis antaa läksyä harjoituskirjasta, mutta ei koskaan tarkista onko läksyjä tehty (tai siis vasta lukuvuoden lopussa). Jos minäkään en koskaan tarkistaisi oppilaiden läksyjä, niin yli puolet oppilaistani ei niitä tekisi.
Monet oppilaat näkevät tosi paljon vaivaa läksyjen eteen ja siksi on mielestäni kohtuullista, että läksyt käydään yhdessä läpi ja annan palautetta oppilaiden vastauksista.
ja alaikäisen kohdalla vastuussa ovat tietenkin vanhemmat. Kyllä opet merkkaavat tekemättömät läksyt wilmaan, mutta samoin kuin lintsaaminenkin niin läksyjen tekemättömyys on ensisijaisesti vanhemman vastuulla. Kuten koko lapsen kasvatuskin. Opettaja opettaa.
Eikö opettajan tule huolehtia oppilaan oppimisesta ja läksyjen tekemisestä?
Paha siinä open on mitään tehdä, jos lapsi kerran on valehdellut opelle kirjan kadonneen. Jatkuvasti, koko kouluvuoden ajan.
Tällainen suunnitelmallinen lapsen lintsaaminen on tässä se kaikkein huolestuttavin juttu. Ope on kysynyt, lapsi vastannut ja valehdellut ja äiti on ihan kuutamolla kaikesta ja syytää opea.
ja opettajan käymässä palaverissa aina kertoo lapsen olevan MALLIOPPILAS ja parempaa oppiasta ei voisi olla. Näillä sanoilla kehui lasta!!! Mitenkä sitä sitten vanhempi voisi jotakin muuta luulla ja olla lasta uskomatta?
itsenäisesti koko vuoden ajan, ja nyt lukuvuoden lopussa harjoituskirja ja sen tehtävissä kehittyminen tarkistetaan. Samalla tarkistetaan myös lapsen kyky vastata läksyistään itse, ja tähän me kaikki nyt jo tiedämme vastauksen.
Seuran pitämisestä oppilaille vai opettamisesta ja sen oppimisen seuraamisesta?
ja opettaja vasta nyt ilmoittaa sinulle?
Meilläkin on ollut sitä ongelmaa, että lapsi joko aidosti unohtaa tai valehtelee. Koulusta on saatettu esim. antaa jokin moniste, joka olisi pitänyt tehdä kotona ja palauttaa kouluun. Opettaja ei kuitenkaan koskaan kysele sen perään.
Meidän lapsi on saattanut "piilottaa" monisteen alimmaiseksi pulpettiinsa tai "kadottaa" sen koulumatkalla. Näin me vanhemmat emme edes saa tietoomme koko monisteen olemassaoloa. Hieman vaikea on silloin valvoa, onko lapsi tehnyt tehtävän vai ei.
Pointti: vanhempien vastuulla on valvoa, että lapsi tekee NE LÄKSYT JOISTA ON TULLUT TIETO KOTIIN JA JOTKA ON RIITTÄVÄN SELVÄSTI MERKITTY. Jos tieto taas ei kulje, niin ei vanhemmilla sentään ole selvänäkijäksi velvoitetta ryhtyä.
Sanottakoon vielä sekin, että lasten suhteen on erittäin paljon eroja kyvyssä huolehtia omista tehtävistään. Toinen lapsemme hoitaa läksyt lähes ylitunnollisuuteen saakka, toinen taas välttelee, unohtelee ja haaveilee. Parhaamme kyllä yritämme auttamisessa, mutta aina se ei riitä.
Ja mystisesti se oliin joutunut juuri silloin "kateisiin". Tästä ope ilmoitti ap:lle, joka löysikin kirjan heti, tyhjänä. Lapsi sanoi "kadottaneensa" kirjan, koska tiesi hyvin, että jäisi kiinni lintsailustaan jos sen palauttaisi tyhjänä.
Ope ei ole laiminlyönyt mitään, lapsi on ja samoin ap.
Tottahan sinu n pitäisi tehdä lapsen kanssa yhdessä tehtäviä, vähän niitä vaikeempia yhdessä vaikkei olis läksynäkään