Vävyni uusi nainen on raskaana :(
Tyttäreni mies jätti perheensä ennen joulua ja muutti suoraan naispuolisen työkaverinsa luokse. Tytär ei omien sanojensa mukaan aavistanut, että miehellä oli sivusuhde. Perheessä on neljä lasta, joista nuorin oli vasta vauva. Vanhimmalla on synnynnäinen sairaus, joka vaatii erityishoitoa viikoittain.
Tyttäreni on aivan lopussa yksinhuoltajana. Vävyni ei voi ottaa lapsia luokseen, koska asuu tuon naisen yksiössä. Tuskin monikaan lapseton nainen haluaa yksiöönsä neljää vierasta lasta. Vävy hakee joskus lapsia pari kerrallaan leikkipuistoon.
Tilanne olisi sinällään ihan tarpeeksi raastava, mutta näin vävyn kumppaneineen kaupassa viime viikolla. Nainen, joka sitäpaitsi on selvästi vävyäni vanhempi, oli hyvin selkeästi raskaana. Se oli todellinen isku vasten kasvoja. En edes kestä ajatella tilannetta, kun tyttärelleni selviää, että lapsille on tulossa sisaruspuoli ,vaikkei isä kykene huoltamaan entisiäkään.
Olen aivan hämmentynyt. Tällaistako maailma tänä päivänä on? Eikö kukaan tunne mitään vastuuta tekemisistään? Edes lapsista?
Jos juuri sinä harkitset juuri nyt ryhtymistä suhteeseen varatun isän kanssa ,mieti kaksi kertaa. Moni ihminen ja lapsi joutuu kärsimään todella, todella paljon. :(
Kommentit (56)
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä. Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Et voi olla varma, vaikka olisit sittenkin rakkaudettomassa liitossa. Jospa tuo unelmien prinssi olisikin osoittautunut pettäväksi luuseriksi? Mitä jos vaan opettelisit tykkäämään siitä miehestäsi ja unohtaisit teinihaihattelut.
on aika sikoja. Viettinsä vietävissä.
Kerro sinä tosiaan tyttärellesi. On se helpompi kuulla kuin itse törmätä heihin jossain eikä ehkä pääse pakoon. Sääli, paskamainen tilanne teillä.
Minä aikoinani erosin miehestäni. Erosta oli jo paljon aikaa ja molemmat seurustelimme tahoillamme. Kerran olin kultasepänliikkeessä ostamassa lahjaksi jollekin korua ja kun nostin katseeni tiskistä, näin toieslla puolella tiskiä eksäni naisystävänsä kanssa katselemassa sormuksia.
Tervehdimme, mutta heti kun kehtasin, ryntäsin ulos ja voin melkein fyysisesti pahoin. Olin mielestäni sinut eron kanssa, johon jopa itse tein aloitteen, siksi en voinut käsittää reaktiotani. Ehkä siihen sekoittui jotain siitä ,että lapsille tulee virallisesti uusi äitipuoli tai jotain.
Tuo paha olo kesti varmaan pari viikkoa, kunnes totuin ajatukseen. Lopulta he kuitenkin päätyivät erilleen.En edes voi kuvitella, miten ap:n tytär suhtautuu tuohon uutiseen. :(
Lasten elämä ei ole minkään arvoinen joidenkin mielestä. en voi käsittää naisia, jotka voivat ottaa nuoren isän pois lapsilta.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä.
Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Salli mun nauraa paskasesti...
Minun ex-aviomies lähti reilu vuosi sitten työpaikalta löytyneen "sielunkumppaninsa" matkaan. Oli niin ihanaa ja mahtavaa sielunkumppanuutta, ei ollut ikinä kokenut sellaista yhteyttä ja tunnetta ja mitä muuta höpö höpöä se latelikaan. Suvulleenkin esitteli pari viikkoa sen jälkeen kun muutti kotoa pois. Puoli vuotta sitä kumppanuutta kesti, sitten oli tulossa häntä koipien välissä takaisin. Vaan eipä kelvannu mulle enää.
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä.
Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Olet jo kerran mennyt liittoon joka sitten ei osoittautunukaan hyväksi (itsehän sanoit että liitto on rakkaudeton), mistä tiedät ettet tekisi toista virhettä vääntäytymällä yhteen sielunkumppanisi kanssa? Ja toisekseen, ei ollut kovin kummoista rakkautta kun päätit jäädä yhteen nykyisen puolison kanssa.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä. Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Salli mun nauraa paskasesti... Minun ex-aviomies lähti reilu vuosi sitten työpaikalta löytyneen "sielunkumppaninsa" matkaan. Oli niin ihanaa ja mahtavaa sielunkumppanuutta, ei ollut ikinä kokenut sellaista yhteyttä ja tunnetta ja mitä muuta höpö höpöä se latelikaan. Suvulleenkin esitteli pari viikkoa sen jälkeen kun muutti kotoa pois. Puoli vuotta sitä kumppanuutta kesti, sitten oli tulossa häntä koipien välissä takaisin. Vaan eipä kelvannu mulle enää.
Tuollaisia naisia saisi olla enemmän, ettei heti säälistä otettaisi sitä petturiukkoa takaisin!
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä. Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Olet jo kerran mennyt liittoon joka sitten ei osoittautunukaan hyväksi (itsehän sanoit että liitto on rakkaudeton), mistä tiedät ettet tekisi toista virhettä vääntäytymällä yhteen sielunkumppanisi kanssa? Ja toisekseen, ei ollut kovin kummoista rakkautta kun päätit jäädä yhteen nykyisen puolison kanssa.
en ollut silloin nykyisen puolisoni kanssa. Tuo sielunkumppanini oli naimisissa ja minä olin avoliitossa kolmannen ihmisen kanssa. minun liittoni sittemmin kariutui ja menin järkisyistä naimisiin nykyiseni kanssa. Hän on hyvä isä lapsilleni, mutta olemme kuin sisar ja veli. Kuvitelkaa itse, millaista se on. Kosketus tuntuu inhottavalta, mutta pitää sietää.
Tuo sielunkumppanini on onnellinen, häntä en voi enää saada.
Mistä näitä perheen rikkojia sikiää? Ja vielä joku kehtaa puolustella niitä!!
puolikkaat ja sielunkumppanit ei kauaa kestä Arki se tulee vastaan siidenkin kanssa, viimeistään silloin, kun on muutama mukula helmoissa huutamassa. Sitten voikin etsiä uuden puolikkaan.
Voimia tyttärellesi ja sinullekin. Tällainen maailma todellakin on, tuskanne on minullekin osin tuttu. Puolisoni halusi pitää perheemme koossa syrjähypystään huolimatta ja jäi minun ja lastemme luokse. Syrjähyppyä ja siitä syntynyttä lasta en saa valitettavasti pyyhittyä olemattomiin mitenkään, he ovat kivinä kengissämme näillä näkymin loppuelämämme. Moraalitonta ja vastuutonta käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä. Ennen muuta itsekeskeistä.
Voimia tyttärellesi ja sinullekin. Tällainen maailma todellakin on, tuskanne on minullekin osin tuttu. Puolisoni halusi pitää perheemme koossa syrjähypystään huolimatta ja jäi minun ja lastemme luokse. Syrjähyppyä ja siitä syntynyttä lasta en saa valitettavasti pyyhittyä olemattomiin mitenkään, he ovat kivinä kengissämme näillä näkymin loppuelämämme. Moraalitonta ja vastuutonta käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä. Ennen muuta itsekeskeistä.
vaikka puolisosi halusi pitää perheen koossa, niin miten sinä pystyit siihen? Jos miehellesi tuli lapsi toisen kanssa?
Rakastuminen ei katso aikaa ja paikkaa. Kun tunteet vie, ei sille mitään voi. Kerran täällä vaan eletään.
Kun löytää sielunkumppaninsa, silloin on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Itse en aikoinani siihen pystynyt, kun pelkäsin ihmisten puheita. Nyt kidun rakkaudettomassa liitossa ja ajattelen joka päivä tuota ihmistä kaukaa menneisyydestä. Kun silloin olisin seurannut sydämeni ääntä, hetken olisi ollut muutamalla ihmisellä paha olla, mutta elämä olisi jatkunut. Nyt minun elämäni junnaa paikoillaan, enkä voi koskaan olla onnellinen, kun tiedän, että tuolla jossain on minun puolikkaani, jota en koskaan enää näe.
Olet jo kerran mennyt liittoon joka sitten ei osoittautunukaan hyväksi (itsehän sanoit että liitto on rakkaudeton), mistä tiedät ettet tekisi toista virhettä vääntäytymällä yhteen sielunkumppanisi kanssa? Ja toisekseen, ei ollut kovin kummoista rakkautta kun päätit jäädä yhteen nykyisen puolison kanssa.
en ollut silloin nykyisen puolisoni kanssa. Tuo sielunkumppanini oli naimisissa ja minä olin avoliitossa kolmannen ihmisen kanssa. minun liittoni sittemmin kariutui ja menin järkisyistä naimisiin nykyiseni kanssa. Hän on hyvä isä lapsilleni, mutta olemme kuin sisar ja veli. Kuvitelkaa itse, millaista se on. Kosketus tuntuu inhottavalta, mutta pitää sietää.
Tuo sielunkumppanini on onnellinen, häntä en voi enää saada.
Tämän viimeisimmän tarkennuksen perusteella sanoisin lähes 100% varmaksi että metsään menisi sielunkumppaninkin kanssa...
Hyvin vaikeaa se oli. Kun oli kaikkein vaikeinta, ajattelin ensisijassa lapsiamme ja heidän kotiaan ja perhettään. Kyse ei ollut suhteesta, se helpotti hieman. Mutta todella, todella vaikea paikka. Painin asian kanssa edelleen.
jos se kerran on sun sielunkumppani, kai se jättää nykyisen perheensä, onhan sekin varmaan ajatellut sua joka päivä, kun se on sun puolikas :)
Hyvin vaikeaa se oli. Kun oli kaikkein vaikeinta, ajattelin ensisijassa lapsiamme ja heidän kotiaan ja perhettään. Kyse ei ollut suhteesta, se helpotti hieman. Mutta todella, todella vaikea paikka. Painin asian kanssa edelleen.
silti tuli lapsi? Uskotko ukkoa, että yhdellä tapaamisella tuli paksuksi? Maksaako ukkosi sille elarit?
Hyvin vaikeaa se oli. Kun oli kaikkein vaikeinta, ajattelin ensisijassa lapsiamme ja heidän kotiaan ja perhettään. Kyse ei ollut suhteesta, se helpotti hieman. Mutta todella, todella vaikea paikka. Painin asian kanssa edelleen.
silti tuli lapsi? Uskotko ukkoa, että yhdellä tapaamisella tuli paksuksi? Maksaako ukkosi sille elarit?
Mistä tiedät, että mies ei tapaile naista yhä? Tapaako mies lastaan?
Minun luottamukseni ei kyllä riittäisi noin pitkälle. Olisin hermoraunio.
Vai että oikein puolikas.