Miten estää katkeroituminen? Kuulostaa hassulta kysyä noin, mutta...
... toisinaan minulla on hyvin katkeria tunteita ja ajatuksia. Liittyen ihmissuhteisiin. Minut on jätetty yksin niin monta kertaa, liian monta. Tarkoitan ystävyyssuhteita, parisuhde on hyvä ja kunnossa. Mutta ystäviä... niitä en ole koskaan saanut. Minut on jätetty kuin nalli kalliolle, käytetty hyväksi, ja vaikka mitä. Kukaan ei arvaa kuinka yksinäinen minä olen. Elämässä minut pitää kiinni vain lapseni, mieheni ja äitini.
Eivätkä hekään tiedä kuinka yksin oikeasti olen.
Kommentit (4)
Ole aktiivinen ja positiivinen. Tee asioita joista pidät. jos autat jotakuta tee se niin että ajattelet itsekin siitä saavasi siitä jotain, älä odota tasapuolisuutta.
Harrasta ja osallistu asioihin ja koe itsesi tärkeäksi toimijaksi. Näe elämässä kiinnipitävät tekijät voimavarana ja isona plussana. Ole rohkea ja tuo ajatuksesi esille pidä itseäsi tärkeänä ja pidä huolta itsestäsi ja muista. Liikunta on tosi hyvä harraste ja antaa paljon voimia päivään. Hyvä fyys.kunto tukee psyyk. vointia.
Aktiivisuus esim. yhdistystoiminnassa joka on lähellä sydäntäsi ja arvomaailmaasi voisi antaa myös mukavasti potkua ja tuo samalla lisää sos.suhteita.
Hyvä kun tunnistat katkeroitumisessi vain sen tunnistamalla voit hyväksyä tunteen ja päästä siitä yli.
olen todella pettynyt niin moniin ihmisiin, joita joskus ystäviksi kutsuin. Kukaan ei ikinä soita tai pyydä minnekään, aina se olen minä joka ottaa yhteyttä ja silloinkin saan vain kuulla, kuinka kiireisiä kaikki muut ovat. Heillä on facebookissa noin 200 tuttua. monesti mietin, miksen itse ole ikinä ollut suosittu - mikä oikein on vikana? aika masentavia juttuja nämä...
Tyhmiähän siinä ovat olleet ne, jotka ovat Sinua/minua huonosti kohdelleet. Meissä ei ole mitään vikaa, minkä pitäisi itsetuntoamme syödä. Ei dorkia tuttavia tarvitsekaan olla. Mitä ihmettä tekisin laumalla mukahauskoja tyhjänpuhujia, joihin vain täytyy pitää keinotekoisesti suhteita yllä? Kun ei tarvitse juosta kaiken maailman mirkkujen kanssa shoppailemassa, minulle jää enemmän aikaa perheelle eli niille ihmisille, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä!
Jos jollakulla on ihana ystävä (ja niitähän ei todellakaan kenelläkään ole aidosti kahtasataa!), se toki hänelle suotakoon "elämän lottovoittona" vaikka itse en siinä lotossa ole voittanutkaan. Pitäkää ystävyydestänne huolta. Ei niitä sellaisia ihmisiä ihan puissa kasva. :)
miehesi ja äitisi.. siis ainakin minun mieheni on samalla paras ystäväni.. Elämäntilanteet vaihtelevat ja ei kaikki ystävät pysy. Ei mulla ole yhtään ystävää säilynyt ala-aste tai yläaste ajoilta.. harmi juttu, mutta ei voi mitään. Niin paljon tapahtunut välissä ettei voi saada kuntoon.