Lue keskustelun säännöt.
Jokainen ihminen painaa tasan sen verran kuin itse haluaa.
27.05.2012 |
Tarkoitan nyt tervettä ihmistä, en niitä joilla on todettu esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa tms. sairautta, joka aiheuttaa ylipainoa.
Mutta olen siin OMAN KOKEMUKSENI myötä tullut tuohon tulokseen.
Teininä olin hoikka, nuorena aikuisena aloin lihota pikkuhiljaa, lasten saannin myötä lihoin ja lihoin enemmän ja enemmän.. Syytin raskautta,imetystä, väsymystä, hormooneja, aineenvaihduntaa.. ihan mitä vain, paitsi itseäni ja ruokatottumuksiani.
Kunnes lopulta olin 35 vuotias huomattavasti ylipainoinen, joskin monen lapsen saanut äiti.
Minulle puhkesi kakkostyypin diapetes ja voin todella huonosti.
Hikoilin, olin aina väsynyt, nuutunut ja minua ei kiinnostanut mikään, en jaksanut mitään. Inhosin vartaloani ja joka paikasta pursuilevaa läskiä. Selkätisseihin olisi voinut ripustaa toiset rintaliivit.
Kadehdin hoikkia. Inhosin itseäni ja pulleaa höttövartaloani. Jasöin suklaata ahdistukseeni,koska normaali, hoikka vartalo tuntui niin kaukaiselta ikinä saavuttaa.
Eräänä päivänä koin ahaa-elämyksen. Ja päätin että nyt riittää. En jaksa enää. Vihasin itseäni, rasvaista hikistä naamaani ja löllömahaani.
Lähdin lenkille. Jätin sipsit, dipit,majoneesit, hampurilaiset, lonkerot, pizzat, karkit, jäätelöt ja muut "pikkuherkut" joilla palkitsin itseäni raskaasta kotiäitipäivästä aina iltaisin.
Päätin palkita itseni lenkillä joka ilta.
Jätin pastat, riisit, leivät ja perunat pois ruokavaliosta.
Valitsen jokaiselle aterialle joko kalan, lihan tai kanan. Lisäksi salaattia.
Jos makeanhino iskee, juon Naturdietin suklaapirtelön. Jos colan himo iskee, juon light colaa.
Painoa on tippunut puolessatoista vuodessa kohta 30 kiloa! Paino on tippunut kuin itsestään.
Olen saavuttanut normaalipainoni, mutta annan tippua vielä muutaman kilon.
Voin mainiosti, sokerilääkitykseni ilmeisesti lopetetaan, koska minulla näyttää sokerit jo olevan kunnossa :)
En enää hikoile, olen virkeä ja voin mainiosti. Mun naamanikin on jo oman itseni näköinen, sieltä rasvapallon alta on tullut esille mun omat kasvoni!
Kunpa olisin tajunnut jo vuosia sitten, että minun ei tarvitse olla lihava jos en itse halua sitä olla!!
Haluankin siis sanoa kaikille ylipainoisille, että jos ette viihdy kehossannne niin teidän ei tarvitse kantaa yhtään rasvakiloa mukananne jos ette itse halua!
Voimia ja intoa terveelliseen elämäntapaan! Se todella kannattaa!
Kommentit (23)
Ihmiset etsii aina syitä itsensä ulkopuolelta. On hämmästyttävän vaikeaa myöntää, että syön liikaa / liian rasvaisesti ja liikun liian vähän.
Lihavuuteen on yksinkertainen lääke - ruoka-annosten pienentäminen. Laihtuu varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan paljon mukavampaa seuraa ovat kuin nälkäkuurilla olevat suuriääniset naiset, jotka milloin ovat atkins-kuureilla ja sitten taas nuttuuttavat jauheillaan.
olen itse entinen laiheliini, painoin 52 kg ja 170 cm aina 30 v asti
- nyt 50 v bmi 29/ 80 kg, pituus sama 170 cm
--lääkkeet lihottavat- esim. kortisoni- ole ap onnellinen, jos olet terve
olen itse entinen laiheliini, painoin 52 kg ja 170 cm aina 30 v asti
- nyt 50 v bmi 29/ 80 kg, pituus sama 170 cm--lääkkeet lihottavat- esim. kortisoni- ole ap onnellinen, jos olet terve
kyvyn ymmärtää lukemansa??? Ap mielestäni aika selkeästi kirjoitti, että puhuu nyt TERVEISTÄ ihmisistä.
Ihmiset etsii aina syitä itsensä ulkopuolelta. On hämmästyttävän vaikeaa myöntää, että syön liikaa / liian rasvaisesti ja liikun liian vähän.Lihavuuteen on yksinkertainen lääke - ruoka-annosten pienentäminen. Laihtuu varmasti.
Missä lihavat ovat väittäneet syyn lihavuuteensa olevan itsensä ulkopuolella? Minusta lihavat nimenomaan myöntävät syövänsä väärin, eivätkä syytä kiloistaan muuta kuin heikkoa itsekuriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta haluan kylla juoda kaljaa ja syoda sipseja. eli en voi olla 5kg laihempi ilman etta luovun jostain josta en halua luopua... sinun logiikka ei toimi.
mutta haluan kylla juoda kaljaa ja syoda sipseja. eli en voi olla 5kg laihempi ilman etta luovun jostain josta en halua luopua... sinun logiikka ei toimi.
'
No sitten sinun vaakakupissa painaane sipsit ja kaljat enemmän kuin se, että haluisit olla sen 5 kiloa hoikempi.
Jos todella, siis TODELLA, halauaisit pudottaa sen 5 kiloa, niin etkös silloin jättäisi ne kaljat ainakin pois? Ja myöhemmin ne sipsitkin..?
Elämä on valintoja täynnä. Sinä pidät tärkeämpänä kaljaa ja sipseja kuin 5 kiloa hoikempaa vartaloa.
Siksi haluat syöpötellä ja juopotella :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut mainiosti sujuneesta painonpudotuksesta sekä terveytesi palautumisesta. Se on hieno juttu! :)
Kertoisitko minullekin mitä tehdä nyt? Ruoansulatuksen takia (hiivasyndrooma) jätin jo 15 vuotta sitten pois perunan-pastan-riisin-leivän sekä maissin ja porkkanan. Ruoansulatus palautui kondikseen ja huomasin sivutuotteena painon putoavan kohisten (kukaan ei silloin puhunut mistään karppauksesta, enkä edes yrittänyt laihduttaa).
Tilanteen normalisoiduttua lisäsin varovasti ja vähitellen ko. ruoka-aineita ruokavaliooni. Pudonnut painoni nousi muutaman kilon asettautuen kuitenkin ihan hoikkiin/normaaliin lukemiin. Olin tyytyväinen.
Nyt 15 vuotta myöhemmin paino vaan nousee jopa hälyttävän nopeassa ajassa, vaikken syö lainkaan tai olemattoman vähän hiilareita. Ei ole mitään, mitä enää voisin vähentää ruokavaliosta. Mitään makeaa en ole koskaan mussuttanut, en syö edes jäätelöä, enkä puputa pullaa.
Mikäli karppaamalla on laihtunut, niin oman kokemukseni perusteella sanoisin, että paluuta ei enää ole hiilareita sisältävään ruokavalioon. Yksikin peruna on pahasta. Iän myötä kun aineenvaihdunta hidastuu tosi paljon.
En ymmärrä yhtään miten saisin painoni enää laskusuuntaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että minä olen vielä lihava.
Minä päätän ja päätän, mutta en jaksa pitää päätöstä päivää kauempaa. Tuo että päättää alkaa lenkkeillä ja muutta ruokavalion täysin, ei ole ihan helppo juttu. Kun ihminen joutuu muuttamaan koko elämäntapansa, se on iso juttu kenelle tahansa.
Lihavuus johtuu korvien välissä tapahtuvista asioista, jos ihminen on lihava, on henkisellä puolella yleensä jotain vikaa. Ei siis järjessä, kuten kaikki laihat luulevat.
Minä tiedän että minun ei pitäisi syödä ollenkaan hiilareita, mutta ne on minulle huumetta.
On tutkittu että joillekin sokeri (hiilarit) on kuin pahinta huumetta, ja siksi siitä on niin vaikea päästä eroon, se on paljon vaikeampaa kuin esim. tupakoinnin lopettaminen.
Minä todella haluan olla 50kg laihempi etten kuolisi liian nuorena, ja näkisin lasteni kasvavan aikuisiksi, silti sokeri pitää minua vallassaan. Eräs lääkäri juuri sanoi kun puhuttiin aiheesta, että se johtuu siitä että kun syö herkkuja aivoihin erittyy endorfiineja. Ja tutkitustihan suklaa vaikuttaa esim. serotoniin tuotantoon.
Kiitos vaan kannustuksesta ap, ole hyvä ja kerro millä pääsisin alkuun? Kun lopetan suklaan syönnin , niin en syö sitten mitään muutakaan, kokoajan tekee vaan suklaata mieli. En jotenkin saa pakotettua itseäni syömään jotain järkevää ja terveellistä, hedelmät ja kasvikset mätänee kaappiin, vaikka toisaalta ne on ihan hyviä jos joku muu ne laittaa vaikka salaatiksi, itse en vaan jaksa alkaa kuorimaan ym.
Mullakin vielä 5 kg liikaa. :)
Tsemppiä meille kaikille, jotka saivat tarpeekseen läskeistä! Täältä tullaan, kesämekot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rueta onnittelemaan hienosta saavutuksesta.Aivan loistavaa! Näin se pitää mennä.
Raskausaikana paino nousi yli 20kg mutta 2kk synnytyksestä olin taas omassa painossa (alle 45kg). Voin syödä mitä vaan ja vaikka kuinka paljon mutta paino ei nouse ilman raskautta.
En ole samaa mieltä ap:n kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka väittävät syövänsä oikein, mutta ovat silti lihavia. Erikoinen yhtälö, sanoisinko luonnonlakien vastainen.
Sairaudesta/lääkityksestä johtuva ylipaino on ihan eri juttu.
Ihmiset etsii aina syitä itsensä ulkopuolelta. On hämmästyttävän vaikeaa myöntää, että syön liikaa / liian rasvaisesti ja liikun liian vähän.Lihavuuteen on yksinkertainen lääke - ruoka-annosten pienentäminen. Laihtuu varmasti.
Tämä on vain teidän omissa päissänne.
Missä lihavat ovat väittäneet syyn lihavuuteensa olevan itsensä ulkopuolella? Minusta lihavat nimenomaan myöntävät syövänsä väärin, eivätkä syytä kiloistaan muuta kuin heikkoa itsekuriaan.
välttämättä liho siihen painoon, jossa haluaisi olla, vaikka kuinka yrittää:(
välttämättä liho siihen painoon, jossa haluaisi olla, vaikka kuinka yrittää:(
Sulla kilpirauhasen liikatoimintaa tutkittu?
Paljon painat? Pituus?
Liikutko paljon? Syötkö monipuolisesti?
Jos kaikki on suhteessa ok, siis syömiset, liikunnat ym. ja olet yli 30v niin ole tyytyväinen, kaltaisiasi on lopulta aika vähän :)
Jos olet alle 30v niin todennäköisesti kolmenkympin paremmalla puolella alkaa sitten sitä pyöreyttäkin vähän tulla :)
Painoin 85 kg sen ansiosta, että palkitsin itsenäni "terveellisillä" hedelmillä ja vihanneksilla eli silkalla hiilihydraattimössöllä. Sipsit ja karkit olin jättänyt aikaa sitten ja kuvittelin syöväni oikein.
Jätin ruuan kokonaan! Vaihdoin nutraamiseen ja joka-aamuiseen pellavansiementahnaan.
Nyt painan 47 kg, olen 166 cm pitkä. Syöminen on yliarvostettua ja turhaa, ihminen ei tarvitse sitä.
alipainoinen, kalpea ja kipeä. Vähitellen elämä voitti ja saavutin normaalipainon. Syön perunaa, lihaa, kalaa, leipää ja kasviksia, myös herkkuja. Liikun tavoilla, jotka miellyttävät. Ja arvostan elämää.
Noinhan se menee, tietysti. Jos todella haluaa, laihtuu, mutta kaikki eivät jaksa haluta laihtumista ja ruokaremponttia tarpeeksi, eivätkä sitten laihdu. D44.
Sitten taas alipainoinen ei välttämättä liho siihen painoon, jossa haluaisi olla, vaikka kuinka yrittää:(
Seli seli. Alipainoiset käyttävät tätä fraasia aina, mutta jos ylipainoinen sanoo ettei vain laihdu, niin sille tuhahdellaan :D
turha on valittaa että muka taistelee kilojensa kanssa.
ei kilojen kanssa kukaan lihava taistele,vaan hellii ja ruokkii ja pitää niitä kiloja hyvänä. siitä ne läskit tykkää kunmättää suuhun kaikkea hyvää.. ja pysyy läskit runsaina.
se joka ei pidä lihavasta ulkomuodostaan ja oikeasti aloittaa taistelun jotakin vastaan, niin aloittaa taistelun ihan omia mielitekojaan vastaan ja nujertaa ne.
joten väittämä jota kuulee lihavilta usein: taistelen kilojani vastaan koko ajan (jopa vuosia), on täyttä soopaa!!