Millainen ihminen ei vastaa, jos ei tunne soittajan numeroa?

Puhelimessa on koulun numerot, terveyskeskuksen numero, lasten kavereiden vanhempien numeroita ja muut tarpeelliset muistissa.

Mulle ei koskaan soita muut kuin perheenjäsenet ja vanhempani ja aina jos on soittanut outo numero, niin se on ollut puhelinmyyjä. Katson aina enirosta kuka soittaa/on soittanut.

Mulla on myyntiesto, mutta ei näytä auttavan.



En jaksa sitä lehtien ja uusien liittymien ym. tuputtamista, joten en vastaa, kun eivät koskaan heti usko kieltävää vastausta.

Jos tuntematon kännynumero tai lankaliittymä, koitan etsiä soittajaa netistä ja soitan sitten itse perään, jos soittaja löytyy. Tuntemattomiin numeroihin en vastaa, enkä soita perään jos identifikaatio ei onnistu.

Aina tulee vastattua jos pystyy. Tosin useimmiten numeroa tulee sen verran vilkaistua, että on suomesta. Jos ei huomaa soittoa, googletan numeron/katson enirosta ja soitan takaisin. Toki puhelinmyyjätkin soittaa, mutta itseasiassa enemmän tuntuu olevan oikealla asialla olevia.



Epäilen myöskin, että esimerkiksi poliisista ei juuri viestejä jätetä tai tekstareita lähetellä. Sellainenkin täysin ennalta-arvaamaton tilanne on tullut vastaan, että puhelu alkaa sanoilla "Poliisista päivää".

Jos tuntematon kännynumero tai lankaliittymä, koitan etsiä soittajaa netistä ja soitan sitten itse perään, jos soittaja löytyy. Tuntemattomiin numeroihin en vastaa, enkä soita perään jos identifikaatio ei onnistu.

Esimerkiksi minun numeroani ei löydy mistään hausta, se on firman numero mutta ei liitetty nimeeni vaan firmaan. Onneksi lasteni kavereiden äidit ja isät ovat aina vastanneet kun olen esimerkiksi soittanut ja kertonut osallistumisesta synttäreille.

joka tunnistaa soittajan. Jos ei tunnista ("tuntematon numero") en yleensä vastaa, koska oletan, että soittaja jättää viestin vastaajaan, jos on asiaa. Tietysti on aina näitä "minähän en koneen kanssa keskustele" -jääriä, mutta he soittavat sitten uudelleen, jos heillä todella on asiaa.

Mistäs sen tietää, että tää on nyt se sama?

Epäilen myöskin, että esimerkiksi poliisista ei juuri viestejä jätetä tai tekstareita lähetellä. Sellainenkin täysin ennalta-arvaamaton tilanne on tullut vastaan, että puhelu alkaa sanoilla "Poliisista päivää".

Ei jättäneet vastaajaan viestiä ainakaan viimeksi kun soittivat, että isäni on löytynyt kotoaan kuolleena...

jos puhelimeen ei vastata. Ja etenkin silloin, jos asia on tärkeä.

Minä tosin olenkin niin vanha, että muistan vielä ajan ennen kännyköitä. Kummasti sitä silloinkin elettiin ihan tyytyväisinä eikä pelätty kokoa ajan, että jotain menee "sivu suun".

tai olla tavoitettavissa. Muistan itsekin ajan jolloin oltiin lankapuhelimien varassa ja jotenkin se elämä oli parempaa. Tosin, olin itse lapsi silloin, joten se paremmuus taitaa johtua siitäkin. ;)

No kuitenkin. Nykyään saa järjettömiä syytöksiä jos ei vastaa sen ensimäisen tuuttauksen jälkeen puhelimeen. Vaikka sillä tyypillä ei olisi mitään järkevää asiaakaan niin silti valitetaan "miksi et vastannut heti". Paras oli eräs tuttu, joka väitti että kaikki vihaavat häntä, koska hänelle ei vastata heti. o.O

Normaali ihminen, jolla on asiaa, osaa soittaa uudelleen tai jättää viestin vastaajaan jos puhelimeen ei vastata heti.

Silloin muinoin joutui vastaamaan AINA ihan tuntemattomalle. Kas kun veivipuhelimessa ei näkynytkään, että äiti soittaa... :D

Nykyään kun on paljon sellaisia, jotka ei IKINÄ vastaa tuntemattomiin numeroihin.

Jos haluaa olla tavoittamattomissa/rauhassa, niin kännyn voi laittaa kiinni tai äänettömälle, mutta eihän silloin tuu vastattua tutuillekaan ihan justiinsa. Vai mitä?

tai en vastaa jos on jotain tekemistä. Kännykkä ei ole koko aikaa matkassa.

Ja tuntemattomista numeroista tulleet soitot on yleensä olleet myyntijuttuja. Vaikka on markkinointikielto, silti soittaa ikkunanmyyjät ja monenlaiset muut myyjät.

Jos on jollakulla tärkeää asiaa niin jättää viestin. Voihan olla, että tämä suuri ja tuntematon numero soittaa vaikka juuri silloin kun puhelin on kotona ja olen lenkillä/kaupassa/ulkona/roskapussia viemässä/töissä (en pidä omaa puhelinta töissä matkassa)

Ja olen ihan tavallinen kahden lapsen äiti, 47v

jos puhelimeen ei vastata. Ja etenkin silloin, jos asia on tärkeä. Minä tosin olenkin niin vanha, että muistan vielä ajan ennen kännyköitä. Kummasti sitä silloinkin elettiin ihan tyytyväisinä eikä pelätty kokoa ajan, että jotain menee "sivu suun".

Mä tosiaan ihmetten miten nämä esim. 40-vuotiaat, jotka on suurimman osan elämästään eläneet lankapuhelinaikana, on tulleet toimeen, kun jokainen soittaja oli tuntematon. Ymmärrän, että nuoret on tottuneet tähän, mutta mites vanhemmat yhtäkkiä käänsivät kelkkansa? Vai oliko heillä lankapuhelin vain soittamista varten, kun vastata siihen ei kai voinut.

oli vastaaja silloinkin. Kun olin sinkku, yleensä en vastannut kuin vain silloin kun tiesin, kuka soittaa. Saattoi soitella silloin joku mies, jota en halunnut tavata tai jonkun miehen vaimo tms.

Ihan samalla tavalla vastaajan kanssa toimittiin kuin nykyäänkin. Silloin vain ei kukaan syyttänyt, että miksi et vastannut. Sanoi vain, että en ollut kotona. Nyt ei sekään kelpaa syyksi kun puhelin pitäisi koko ajan olla mukana.

Mä tosiaan ihmetten miten nämä esim. 40-vuotiaat, jotka on suurimman osan elämästään eläneet lankapuhelinaikana, on tulleet toimeen, kun jokainen soittaja oli tuntematon. Ymmärrän, että nuoret on tottuneet tähän, mutta mites vanhemmat yhtäkkiä käänsivät kelkkansa? Vai oliko heillä lankapuhelin vain soittamista varten, kun vastata siihen ei kai voinut.

luuri alas, tauko ja sitten soitettiin. Näin tiesi, kuka siellä soittaa.

Ei silloinkaan haluttu vastata kaikkien puheluihin. Nyt sinänsä on helpompaa kun näkee numerosta, kenelle vastaa kenelle ei. Ei tarvitse temppuilla näiden kolmen ringauksen puheluilla jos jollain ei ollut vastaajaa.

oli vastaaja silloinkin. Kun olin sinkku, yleensä en vastannut kuin vain silloin kun tiesin, kuka soittaa. Saattoi soitella silloin joku mies, jota en halunnut tavata tai jonkun miehen vaimo tms. Ihan samalla tavalla vastaajan kanssa toimittiin kuin nykyäänkin. Silloin vain ei kukaan syyttänyt, että miksi et vastannut. Sanoi vain, että en ollut kotona. Nyt ei sekään kelpaa syyksi kun puhelin pitäisi koko ajan olla mukana.

Mä tosiaan ihmetten miten nämä esim. 40-vuotiaat, jotka on suurimman osan elämästään eläneet lankapuhelinaikana, on tulleet toimeen, kun jokainen soittaja oli tuntematon. Ymmärrän, että nuoret on tottuneet tähän, mutta mites vanhemmat yhtäkkiä käänsivät kelkkansa? Vai oliko heillä lankapuhelin vain soittamista varten, kun vastata siihen ei kai voinut.

Hehe, hauska palsta... etsin googlella pojan kännykkään toimivaa callerid-softaa, ja tänne eksyin. Aivan, asiaan, olen johtavassa asemassa pk-yrityksessä, puhelin soi noin 20-30 kertaa päivässä, milloin asiakkaita, milloin toimittajia, tai työkavereita tai perhettä, normi soittoja siis. Jos puhelin tai Fonecta caller ei tunnista numeroa, tulee siihen pääsääntöisesti vastattua. Jos ei, niin odotan että soittaja on niin fiksu että jättää vastaajaan viestin, jos ei ole, niin pitäkööt tunkkinsa. Salaisiin numeroihin en vastaa milloinkaan, ja hyvin olen tähän asti pärjännyt, on lapset saatu päiväkotiin ja päiväkodista, neuvolassa on käyty ja opet on tavoittaneet. Jos toimittajat on niin urpoja että pitävät salaista numeroa, on ihan hyväkin etteivät tee kauppaa meidän kanssa. Sama pätee asiakkaisiinkin (ei yksityishenkilöitä). Lisäponteja on vielä se että ei ole tarvinnut anopin kanssa puhua moneen vuoteen puhelimessa ellen ole itse sille soittanut, sillä kun on jostain ihmeen syystä salainen numero... parempi niin.

ovat syyt, miksi en vastaa jollen tunne numeroa. Yleensä myös etsin Enirosta / Googlesta jälkeenpäin soittajan tietoja ja jos yhteystietojen perusteella tuntuu tarpeelliselta, voin soittaakin.



Ap ei ilmeisesti katsonut sitä Kuningaskuluttajan jaksoa, jossa kohtalaisen iäkäs mieshenkilö sai valtavan puhelinlaskun kun vastasi ulkomailta tulleisiin (seksi)puheluihin? Huijattu mies valitteli ohjelmassa enemmän sitä, että hänen luullaan tuollaista palvelua halunneen käyttää kuin rahan menoa. Muistaakseni puhelimessa oli vieläpä esto tällaisille puheluille mutta laskusta ei silti päästy irti.



Kysymykseesi minkälainen ihminen: aivan tavallinen keski-ikäinen nainen (jonka ystävien ja sukulaisten numerot on muistissa)

on päässä vikaa jos ei puhua uskalla. Monta esimerkkiäkin saimme tästä jo.

Miksi pitäisi vastata tuntemattomaan numeroon? Kun ei sillä ole minulle mitään asiaa. Jos minulla ei ole hänen numeroa niin hänellä ei ole minulle mitään asiaa.

Siltä karhuaa niin moni rahaa ja etsii niin moni viranomainen, ettei se uskalla. Joutuisi kiinni ja vastuuseen teoistaan. Samasta syystä sillä ei ole osoitettakaan ja tekee vain pimeenä töitä. Jotkut ne vaan tekee elämästään vaikeaa.



Itse jätän vastaamatta vain, jos olen huonssa paikassa ja numero on tuntematon. Saatan kyllä soittaa perään, varsinkin jos odotan puhelua tuntemattomasta numerosta.