Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapiasta kysymyksiä
24.05.2012 |
Olen aikanaan ollut masentunut, mutta 2 v terapian jälkeen löysin tasapainon ja pääsin yli olostani. Sen jälkeen olen vuosia viettänyt ilman ahdistusta ja masennusta vaikkei elämä aina olekaan ollut ns helppoa. Eli olin jo normaalissa tilassa.
Mutta nyt, jostain kumpuaa ahdistusta ja tunnustan sen samankaltaiseksi tunteeksi kuin silloin joskus. Elämässäni kaikki on kuitenkin hyvin eikä mitään isoja muutoksia ole tapahtunut. En ymmärrä mistä tunne tulee ja miksi.
Mietin pitäisikö minun etsiä käsiini vanha terapeuttini ja lähteä purkamaan asiaa. Tai joku muu terapeutti. Vai mitähän tässä tekisi.
Kysyisinkin onko joku masennuksesta ja ahdistuksesta yli päässyt kohtalotoveri joskus päätynyt samankaltaiseen tilanteeseen? Oletteko joutuneet hakemaan uudelleen apua vai onko tilanne mennyt ohi itsekseen? Vai oletteko kenties pikkuhiljaa päätyneet uudelleen masennuksen syövereihin ja terapiaan? Kiitos vastauksista!
Kommentit (7)
sinun pitää nyt selvittää mistä ahdistus nousee.
Sehän voi olla jokin ns kehon virheilmoitus siitä, että sinull n nyt enemmän energiaa kevään tullen. Joillakuilla se ilmenee levottomuutena, ahdistuksena, ylivireytenä.
Minullkin on ahdistuneisuutta usein silloin kun kuukautiset ovat alkamassa tai kun olen liian väsynyt. Tuunnistan sen, annan tuntua, en yritä pysristellä siitä eroon ja jonkin ajan kuluttua se helpottaa. Tulkitsen sen vaan joksikin kehon ilmoitukseksi että nyt pitää levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 v onkin todella varmasti aivan eri asia kuin minun 2 v. Itse en varsinaisesti koskaan päässyt ehkä asioiden ytimeen sillä syyt olooni saatiin jäljitettyä lapsuuden tapahtumiin, mutta tarkempaan en päässyt. Jotenkin silloin riitti että ymmärsi suunnilleen mistä olo tuli ja pääsin siitä eroon.
Edelleenkään minua ei ole haitannut etten tiedä tavallaan tarkemmin syitä. Mutta nyt shdistuneisuuden vuoksi Mitron onko jotain kuitenkin "jäänyt piiloon".
Kiitos kun kirjoitit omasta tilanteestasi!
Masennus ja ahdistus kyllä hellittivät jo parissa vuodessa, mutta onneksi terapiaa jatkettiin ja päästiin käsiksi niiden oireiden todellisiin syihin ja juuriin. Terapian loputtua mulla on jonkin verran ollut masentunutta mielialaa ja ahdistuneisuutta liittyen erittäin vaikeaan kriisiin, mutta pärjään oireiden kanssa ihan hyvin, eikä masennus saa minusta enää sellaista otetta, että riistäytyisi käsistä.
Sinuna ehkä ottaisin uudelleen yhteyttä terapeuttiisi ja miettisin hänen kanssaan, mille alettaisiin.
Kiitos ajatuksistasi!
Haluaisinkin kyllä selvittää miksi olo on nyt tämä. En vain tiedä kykenisinkö siihen jotenkin itse pohtimalla vai olisiko viisaampaa heti hakea apua.
Elimistöni varmasti jotain todellakin viestittää. Kunpa ymmärtäisin paremmin! Täytynee tunnustella oloa ja katsoa miten tilanne etenee.
Ap
sinun pitää nyt selvittää mistä ahdistus nousee.
Sehän voi olla jokin ns kehon virheilmoitus siitä, että sinull n nyt enemmän energiaa kevään tullen. Joillakuilla se ilmenee levottomuutena, ahdistuksena, ylivireytenä.
Minullkin on ahdistuneisuutta usein silloin kun kuukautiset ovat alkamassa tai kun olen liian väsynyt. Tuunnistan sen, annan tuntua, en yritä pysristellä siitä eroon ja jonkin ajan kuluttua se helpottaa. Tulkitsen sen vaan joksikin kehon ilmoitukseksi että nyt pitää levätä.
Olisiko vielä lisää kokemuksia/ajatuksia?
Nostan vielä jos vaikka nyt olisi linjoilla lisää ihmisiä joilla kokemuksia tähän liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ole sinänsä samanlaisia kokemuksia, mutta olen käynyt psykoterapiassa nyt 5,5 vuotta ja aion käydä vielä muutaman vuoden. Pärjäisin varmaan jo nyt "omillani" jos olisi pakko, mutta tiedän että on vielä selvitettäviä asioita. Kannustan sinua etsimään vanhan terapeuttisi käsiisi :)
Masennus ja ahdistus kyllä hellittivät jo parissa vuodessa, mutta onneksi terapiaa jatkettiin ja päästiin käsiksi niiden oireiden todellisiin syihin ja juuriin. Terapian loputtua mulla on jonkin verran ollut masentunutta mielialaa ja ahdistuneisuutta liittyen erittäin vaikeaan kriisiin, mutta pärjään oireiden kanssa ihan hyvin, eikä masennus saa minusta enää sellaista otetta, että riistäytyisi käsistä.
Sinuna ehkä ottaisin uudelleen yhteyttä terapeuttiisi ja miettisin hänen kanssaan, mille alettaisiin.