Nyt saatte haukkua mua! Tarkoituksetta raskaana. Vauva adoptioon?

musta taas tuntuu, että tämä on provo? :( Mutta: synnytyksen jälkeiseen masennukseen löytyy lääkitys ja muutakin apua.

Anna meille se lapsi :(( 8v lapsettomuutta takana, 2 keskenmenoa ja 1 kohtukuolema, huomenna oon menossa synnyttämään kuollutta lasta..Mä niin haluisin sen vauvan,tekisin ihan mitä vaan. :( Itken niin etten näe eteeni

Olen pahoillani puolestasi. Voimia sinulle.

Miehesi voi saada koska tahansa uuden työn. Itse saisit puolestaan ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen ennen äitiyslomaa jos työttömäksi jäät. Ja vaikka antaisit lapsen adoptioon, niin työttömäksi jäisit siltikin ennen äitiyslomaa jos niin on käydäkseen.



Ihan oikeasti, muutaman vuoden päästä et edes muista, olitko pari kuukautta työtön vai ei.

Oltiin just erottu mieheni kanssa ja meillä kaksi pientä lasta joista nuorin hädin tuskin 1 vuotias.

Olin sillä hetkellä "koditon" eli asusteltiin muiden nurkissa ja epätoivoisesti etsittiin kotia.

Exä terrorisoi meitä aikansa monin keinoin ja mä olin maani myynyt useaan kertaan.



Mä en kyennyt tekemään aborttia ja mietin adoption mahdollisuutta. Olin kauhusta sekaisin ja mietin pääni puhki kuinka muka selviäisin kolmen pienen lapsen kanssa kun kahden kanssakin oli jo niin vaikeaa ja monet muut asiat vinksallaan...



Tässä me nyt kuitenkin ollaan ja voin myöntää että raskasta on. Monet asiat kuitenkin järjestyivät jo raskauden aikana, eikä elämä ole sellaista helvettiä kuin mitä pelkäsin sen olevan.



Jos abortti on sulle ylitsepääsemätön asia niin muista että sulla on aikaa miettiä annatko lapsesi adoptioon vai et. Voi olla että tulet toisiin ajatuksiin, tai sitten ei... Tsemppiä kuitenkin päätit sitten mitä tahansa

niin miten luulet sen olevan parempi jos saat taas masennuksen ja vauva on poissa?

Niin se vaan testiin tuli plussa. Ei voisi olla huonompaa aikaa olla raskaana!! Yhden kerran ilman kondomia (ja juu, tiedän tiedän, ettei pitäisi luottaa varmoihin päiviin!) ja raskaana. Ei voi olla todellista.

Ei tähän elämäntilanteeseen vauva sovi. Aborttia en millään haluaisia tehdä, joten adoptio olisi vaihtoehto. Mitä luulette onko se realistinen vaihtoehto, kun on jo lapsia...?

että nuo asiat tuntuvat kuitenkin tosi tosi triviaaleilta kun elämää kokonaisuutena tarkastelee. Siihen masennukseen voi varautua etukäteen, eli puhua siitä, ja toimia heti ensioireista, hakea hoitoapua jne.

Ja tosiaan töitä tulee ja menee, sellaista on elämä.

Musta jotenkin tuntuu ap. että sun vaan täytyy käydä tämäkin vaihtoehto läpi, että löydät sydämestäsi paikan tällekin lapselle. Meillekin kolmonen tuli yllätyksenä tosi tosi vaikeaan elämäntilanteeseen, ja aika pitkään kaduin etten tehnyt aborttia. Lasta rakastin yli kaiken, mutta elämä oli vaan niin raskasta että pelkäsin fyysisen tai henkisen terveyteni pettävän.

Mutta elämä menee eteenpäin, lapset kasvaa, ja nyt meillä on koko ajan helpompaa. Tuo pienin riiviökin on jo 4-vuotias ja maailman rakkain tapaus. Ajatus siitä, että häntä ei olisi, tai hän olisi jossain poissa luotani... aika kammottava.

Mutta vain sinä tiedät oman tilasi ja perheenne tilanteen sieltä sisältä päin. Jos sä ihan oikeasti koet että et jaksa tai pysty, tee abortti tai jos pystyt, anna lapsi adoptioon.

Luuletko selviäväsi vähemmällä psyykkisellä rasituksella adoption kanssa? Ikävä kyllä adoptio on yleensä hyvin raskas käsitellä ja sillä on usein pitkäaikaisia mielenterveydellisiä ja sosiaalisia seurauksia. Todennäköisesti se tulisi olemaan se kaikkein vaikein ratkaisu kaikenkaikkiaan ja haastavin masennuksen uusimisen kannalta.

Kunnioitettavaa kun valitset adoption etkä aborttia, sinä olet hyvä ihminen.



Mitä, jos antaisit sijoitukseen hyvään perheeseen, jäisi takaportti, jos haluat lapsen takaisin.

elinikäiseen hoitoon, kun adoptiota eivät saa. Olisivat varmasti ikionnelliset.



Muuten en kyllä tuota ap:tä tajua... Miten voi olla näitä pösilöitä aina, jotka taivastelevat että "oltiin vaan kerran ilman kondomia ja tulin raskaaksi, yhyy". Eikös jokainen lapsi ole hedelmöittynyt yhdestä yhdynnästä? Eihän siihen tarvita siittiöitä päivä- ja kertatolkulla... haloo, aikuinen ihminen!

Kunnioitettavaa kun valitset adoption etkä aborttia, sinä olet hyvä ihminen.

Mitä, jos antaisit sijoitukseen hyvään perheeseen, jäisi takaportti, jos haluat lapsen takaisin.

Mieti, vastaaja, sitä lastakin nyt edes vähän! Lapsi ansaitsee vanhemmat, joihin saa kiintyä ja joita pitää omanaan. Ei kai nyt kukaan ehdoin tahdoin halua tilannetta, jossa lapsi kasvaa perheessä, josta ap sitten tempaisee hänet "halutessaan" takaisin.

Ap, kirjoitit, että suhteesi voi tällä hetkellä vaikeuksien jälkeen hyvin. Ja toisaalta, että miehesi haluaisi pitää lapsen. Luuletko, että liittonne kestäisi sen, että antaisitte pois lapsen, jonka miehesi olisi valmis pitämään. En usko, että sitä syyllisyyttä ja ikävää kestäisitte yhdessä. :(

ei arvosteta, ei suinkaan kehuta miten hieno ihminen hän on. Kyllä se on aikamoinen stigma tosiaan, ja voi olla todella vaikea perustella lapsen pois antoa myös muille omille lapsille myöhemmin. Varmaan pääset henkisesti helpommalla, jos sinnittelet neuvolan tuen avulla lapsen kanssa tai sitten teet abortin. Adoptiopäätös koskettaa ja satuttaa montaa ihmistä, ja aivan varmasti joudut asian kanssa kohdakkain vielä monta kertaa elämäsi aikana. Siihen kannattaa varautua, jos päädyt adoptioon.

En tiedä olenko sitten epätavallinen ihminen, mutta kun kuulen kuinka joku on antanut lapsensa adoptioon eikä tehnyt aborttia tai hoitanut huonosti tai jättänyt heitteille niin arvostan sellaista ihmistä kun hän ajattelee lapsen etua enemmän kuin omaansa.



Minä en ole adoptoitu, en ole koskaan harkinnut adoptiota ja olen synnyttänyt useamman lapsen, jos joku etsii nyt jotain selitystä.