Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin epäonnistunut olio (en ansaitse ihmisarvoa)
24.06.2025 |
En pärjää työelämässä, en sosiaalisessa elämässä enkä muutenkaan minkä takia en ole edes ihminen. Ihminen on kekseliäs, sosiaalinen, ahkera jne.
Päivät menee yksin kotona kun ei ole kavereita eikä työelämää. Kavereita tai muita ei ole kun en osaa olla ihmisten kanssa kun sosiaalisesti kömpelö ja vammainen. Autismin kirjolla jolloin en osaisi pakollisten sääpuheiden jälkeen keskustella lähinnä kuin niistä asioista mitkä kiinnostaa ja sivusta seurannut niin ihmiset puhuu ihan eri asioista mitä itse, ei juurikaan yhteistä muiden ihmisten kanssa.
Työelämässä paloin loppuun ja välillä pakotan pieneen työjaksoon itseni vaikka psyykkinen ja fyysinen terveys eivät sitä oikein sallisi mutta tarvitsee lisää rahaa mutta töiden jälkeen ihan loppu. Muutenkin päivisin ihan väsynyt ja monet asiat jää tekemättä kun ei ole virtaa kuin muutamaan asiaan. Muisti ihan paska eli unohtaa kaikenlaista. Täysin kömpelö eli tavaroita hajoaa ihan sen takia kun vahingossa pudottaa mukeja tai lautasia lattialle.
Minut kelpuutetaan lähinnä muiden ihmisten talkootyöhön mutta muuten olen täysin hyödytön muille, ilmaista työvoimaa. Tekisi mieli jättää täysin väliin kun ei ole niiden ihmisten kanssa mitään yhteistä.
Olen psyykkisesti täysin sairas enkä jaksaisi elää. Masentaa nytkin kun valoisa aika alkaa vähenemään kun itse tykännyt aina touko-kesäkuu ajasta kun valoa on mutta juhannuksen jälkeen alkaa taas pimetä ja se näkyy mielialassa tai voi olla että olen niin sekaisin että en enää tiedä mistään mitään.
Kaikki kliseiset "mene ilmaistapahtumiin" käy luonnossa kävelyllä jne" ei auta. Lue kirjoja, ei kiinnosta. Jos jokin kiinnostaa se on yleensä kallista ja onnistuu vain työssäkäyviltä. Anteeksi vaan jos kiinnostuksen kohteet on kalliita mutta ne asiat mitä minulla vielä on tai kiinnostaa niin jos niistä pitää luopua niin eipä ole elossa olemisessa enää mitään mieltä. Muutenkin jo täysin masentunut ja tekisi luopua elämästä mutta kituuttaen jotenkin on vielä edellä mainittujen asioiden takia elossa, jos ne viedään niin se on hyvästi.
On lääkkeet, on hoitokontakti, syön, nukun, liikun jne. mutta ei auta. Tosin liikkuminen esim. kävely vaikeutuu jos jalkaan koskee ties mistä syystä oli sitten jumissa olevat lihakset jne. Jos haluaisi kuntosalilla käydä useammin niin sitten pitäisi syödä enemmän ja rahaa kuluisi liikaa eli raja tulisi vastaan.
En tiedä, pitäisi jaksa ikkunoita pestä kun keli sopiva ja käydä salilla mutta ei tahdo energiaa riittää. Masentaa katsella kun muilla riittää virtaa ties mihin töiden lisäksi en ymmärrä miten ihmiset jaksaa mennä ja tehdä tuolla tahdilla mutta minä en ole ihminen niin en voi ymmärtää.
Eipä tässä ollut kai mitään järkeä koko sepustuksessa.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästä, että saat eutanasian.
Olet säälittävä.
Säälissäkin on mukana hiven myötätuntoa. Sitä tuollainen ei herätä. Sanoisin enemmänkin että toi on mitätön. No, onneksi se elää ja kuolee yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen muuten samanlainen, mutta mulla on työ, jota teen kotona etänä (koodaamista). Oikeastaan uskomaton onnenkantamoinen, että valitsinkin ammatikseni juuri tämän. Mihinkään konttorityöskentelyyn en pystyisi, nuorempana kun sitä oli, päädyin aina kiusatuksi tai vähintään minusta ei pidetty ja minut haluttiiin ulos tiimistä. Koska olen sosiaalisesti kömpelö autisti, ei siksi ettenkö olisi hommiani tehnyt. Etätyö on ollut ihan pelastus, sitä olenkin viimeiset lähes 10 vuotta jo tehnyt.
Olisiko mitään töitä, joita pystyisi tekemään etänä eikä olisi fyysisesti raskaita, mitä sinä voisit tekemään? Työnteko mahdollistaisi esim. sen kuntosalilla käynnin ja monet maksulliset harrastukset, ja antaisi tunteen että on mukana rakentamassa tätä yhteiskuntaa.
Mutta toki, onhan paljonkin ihmisiä jotka ei pysty työhön, on sairaseläkkeelläkin ihan, eikä hekään kaikki masentunteita ole, jostain ihmiset onnistuu löytämään iloa elämäänsä silti. Itse kun en ole siinä tilanteessa ollut, niin en ala kyllä neuvomaan.
Ymmärrän sua. Mulla vähän sama tilanne lähiunnä siksi ettei mulla ole ketään. No kaksi sisarta on mutta omasta halusta olen vähentänyt tekemiset heidän kanssa ihan minimiin sen takia että itsetuntoni on huono ja jattelen heistä ja kaikista yleensä että olen huonompi ja säälittävä. Elämässäni on sattunut sellaisia asioita ihan omasta valinnastakin johtuvia ettei niitä "normaalit" tekisi. Minä tein kun en ajatellut pitemmän pälle. Työssä käyn mutta työkavereita ei vapaa-ajalla tapaa ja heillä on omat perheensä ja menonsa. (en minä mihinkään lähtisikään)
Olen jo keski-iän ylittänyt ja joskus pohdin miten vanhana pärjään, lähinnä että kuka hoitaa asioitani jos itse en pysty.
Mitä ne sitten on ne asiat/tekemiset jotka sua kiinnostais mutta ei ole varaa?
Ihminen 1: "Minä olen surkea"
Ok, siinähän olet. Ketä kiinnostaa, siirryn muihin ihmisiin.
Ihminen 2: "Minä olen mestari"
Ooh, millä tavalla? Voinko oppia sinulta jotain? Haluan tarkkailla sinua ja tehdä oman analyysin. Löytää se nerokkuus.
Kannattaako olla ihminen 1 vai ihminen 2?
Ja eikö ihminen 2 ole vain ihminen 1 paremmalla itsetunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen muuten samanlainen, mutta mulla on työ, jota teen kotona etänä (koodaamista). Oikeastaan uskomaton onnenkantamoinen, että valitsinkin ammatikseni juuri tämän. Mihinkään konttorityöskentelyyn en pystyisi, nuorempana kun sitä oli, päädyin aina kiusatuksi tai vähintään minusta ei pidetty ja minut haluttiiin ulos tiimistä. Koska olen sosiaalisesti kömpelö autisti, ei siksi ettenkö olisi hommiani tehnyt. Etätyö on ollut ihan pelastus, sitä olenkin viimeiset lähes 10 vuotta jo tehnyt.
Olisiko mitään töitä, joita pystyisi tekemään etänä eikä olisi fyysisesti raskaita, mitä sinä voisit tekemään? Työnteko mahdollistaisi esim. sen kuntosalilla käynnin ja monet maksulliset harrastukset, ja antaisi tunteen että on mukana rakentamassa tätä yhteiskuntaa.
Mutta toki, onhan paljonkin ihmisiä jotka ei pysty työhön, on sairaseläkkeelläkin ihan, eikä hekään kaikki masentunteita ole, jostain ihmiset onnistuu löytämään ilo
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja pohtinut ja ettinyt onko mitään mitä jaksaisi tehdä sallitun määrän kuukaudessa ja myös mitä itse jaksaisi. Ei ole tullut vastaan ja ainoa työ mitä jaksaa on fyysistä (metsänistutus) jota jostain syystä jaksaa vaikka olen siinäkin ihan äärirajoilla myös psyykkisesti vaikka voin tehdä vähän oman aikataulun mukaan kunhan työt tulee tehtyä. Tätä tuli tehtyä ennenkuin paloi loppuun muissa töissä ja päätyi tk-eläkkeelle mutta jotenkin työn pitäisi kai olla sellaista että on jonkin verran fyysistä koska liika paikallaan olo tekee pahaa minulle mutta ei saisi olla liian vaativaa. Etätyöt esim. koodaus ym. ei onnistu koska vaatisi paljon opiskelua ja pääkoppa on ihan sekaisin ja muisti pätkii pahasti. ap
Mielenterveysyhdistys? Siellä on muita samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne sitten on ne asiat/tekemiset jotka sua kiinnostais mutta ei ole varaa?
Esimerkiksi autoharrastus. Nuorempana kun oli työkykyinen ja töissä oli varaa tehdä ja käydä tapahtumissa. Nykyään hyvä jos saa sen pysymään kasassa, on bensaa tankissa että pääsee kauppaan. Tekisi mieli tehdä enemmän eli tuunata, käydä radalla ajamassa ja autotapahtumissa tai kokoontumisissa. Lukee paljon autoihin liittyvää ja katselee videoita mutta nekin alkaa masentamaan jo kun näkee että muut tekee mutta itse ei voi. Tuossa nyt yksi esimerkki ja muitakin on. ap
Entä jos se muistin pätkiminen johtuu niistä psyykelääkkeistä? Mitä ihmisarvoon tulee, minullakin on kokemuksia psykiatriasta ja koen että se on ihmisarvoa polkevaa. Olen taistellut oman ihmisarvoni puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysyhdistys? Siellä on muita samanlaisia.
Hoitaja kertoi että kuntouttavia ryhmiä lopetetaan säästösyistä kun oli koittanut minulle etsiä sellaista. ap
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se muistin pätkiminen johtuu niistä psyykelääkkeistä? Mitä ihmisarvoon tulee, minullakin on kokemuksia psykiatriasta ja koen että se on ihmisarvoa polkevaa. Olen taistellut oman ihmisarvoni puolesta.
Pätki jo ennen niitäkin. Koitti jotain opiskella kauan sitten eikä ollut lääkitystä eikä oppimisesta tullut mitään. Ironista tässä oli se että se oli autoihin liittyvää eli autoasentajaksi pyrin mutta opiskelumuoto oli väärä eli piti työapaikalla oppia eikä koulussa käyty kun aikuisopiskelua jne. mutta luulen myös että se ei olisi muutenkaan toiminut kun siinä olisi pitänyt olla ihmisten parissa paljon asiakaspalvelumuodossa kun ihmisten kanssa väsyy herkästi ym. jolloin saattaisin herkästi suuttua asikkaalle joka alkaisi valittamaan jolloin saisin välittömästi lähtöpassit. Väsyisi sitä tapahtumissakin mutta voisin kontrolloida miten paljon niissä olen ja teen, työpaikoilla näin ei voi tehdä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sua ei pätkääkään haluttaisi kuulla seuraavaa, niin raahaa hanurisi johonkin vapaitten suuntien seurakunnalle, jää takapenkkiin kuuntelemaan Jumalan sanaa ja ole avoin. Tämä kansa on täynnä surkeita otuksia uskovissa ja niissä jotka eivät usko ja kaikke me tarvitsemme yhtä paljon Jeesuksen tarjoamaa muuttavaa voimaa. Mitä sä siinä häviät jos annat Jumalalle tilaisuuden? Et ole suotta katajaisen sisukansan jäsen ja vielä hengissä.
Hieno ja yksityiskohtainen kuvaus elämästäsi. Löysin kirjoituksestasi paljon samoja asioita kuin itsekin koen elämäni olleen. Kaikki on järjestynyt vähän niin kuin ihmeellisesti itsekseen tähän saakka kun Onni on potkinut minua "huopasyylingit jalassa" elämässä eteenpäin. Toivottavasti Onni vielä potkaisee sinutkin mukaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen 1: "Minä olen surkea"
Ok, siinähän olet. Ketä kiinnostaa, siirryn muihin ihmisiin.
Ihminen 2: "Minä olen mestari"
Ooh, millä tavalla? Voinko oppia sinulta jotain? Haluan tarkkailla sinua ja tehdä oman analyysin. Löytää se nerokkuus.
Kannattaako olla ihminen 1 vai ihminen 2?
Ja eikö ihminen 2 ole vain ihminen 1 paremmalla itsetunnolla?
Siinähän se ulilauta-apinan maailmankuva taas kirkuu taustalla. Tyyppi joka sanoo olevansa mestari, ei ole mestari vaan moniongelmainen piccunilcci, jota kukaan ei ota vakavasti.
Olisko ihan hullua jos menis kuitenkin niihin autotapahtumiin ja tilaisuuden tullen yrittäisi siellä vähän ihmisiin tutustua.
Eihän se tietty helppoa ole. Mut jos menis sinne kuitenkin.
Oletkin tuossa aloituksessa jo hyvin listannut noita arvottavia lauseita joita syötät itsellesi: en pärjää, en ole ihminen, olen kömpelö, olen hyödytön.
Kuka tahansa masentuu jos sätitään tuolla tavoin aamusta iltaan. Nyt sitten, sinä itse sätit itseäsi.
Ota kiinni noista asioista mitä itsellesi kerrot, mieti oikein rehellisesti että onko se totta, mikä uskomus siellä takana on(esim.mitä pärjääminen tarkoittaa, onko sinulla uskomus että se on jotain huikeaa menestystä tms.)
Yritä korvata niitä aluksi neutraaleilla kommenteilla. Kun ajatuksiisi nousee " en pärjää", huomaa se ja sano itsellesi että olen pärjännyt tähänkin asti, tämä välttää tms.
Lopulta korvaat alkuperäisen, sättivän ajatuksen positiivisella " kaikesta selvitään ja minä pärjään".
Pikkuhiljaa. Practise, practise.
Vierailija kirjoitti:
Olisko ihan hullua jos menis kuitenkin niihin autotapahtumiin ja tilaisuuden tullen yrittäisi siellä vähän ihmisiin tutustua.
Eihän se tietty helppoa ole. Mut jos menis sinne kuitenkin.
Ei varmaan, minulla on yksi toinen tapahtuma kalenterissa jo merkitty mihin menen mikä liittyy toiseen kiinnostukseen. Keväällä olisi ollut autoharrastukseen ja moottoriurheiluun liittyvä autonäyttely mutta kevät on aina niin vaikea aika taloudellisesti mennä mihinkään. Seuraava olisi ensi vuoden huhtikuussa taas.
Eniten on vaikeata löytää tietoa kaikista tapahtumista, hyvin hajautuneesti tietoa tapahtumista tai on pistetty facebookiin minne en enää pääse kun tilini on suljettu ja uutta en pysty tekemään mikä harmittaa kun monet tapahtumat mainostaa eniten itsestään facebookissa ja jos ei ole siellä niin on pihalla siitä missä tapahtuu.
Tuolla toisessakin tapahtumassa, no varmaan siellä tapaisi ihmisiä en tiedä, on maatalousnäyttely. Pääpaino koneissa mutta on elämiä ja muuta. Tosin siellä kun käynnyt niin monet kävijät ovat varmasti tilallisia tai muuten vaan kävijöitä mutta pariskuntia, kaveriporukoita jne.
Jossain autotapahtumassa jossa tavalliset harrastelijat tapaa varmaan enemmän tavallista juttelua. Tosin en tiedä kehtaako tuolla omalla autolla mennä sellaisiin. Siis muuten ihan kunnossa mitä nyt kosmeettisia vikoja siellä täällä et jos muilla viimeisen päälle laitetut autot itseä hävettäisi olla siinä paikalla. ap
Olet säälittävä.