Joudun synnyttämään kuolleen lapsen ilman miehen tukea - kuinka suuressa

Soita SOS -kriisipuhelimeen tai ystävillesi tai äidillesi; tarvitset apua. Itsetuhoisissa ajatuksissa maailma näyttää vain mustalle ja toivottomalle eikä teidän välinen mykkäkoulu vielä pahentaa tilannetta. Pääsitkö kenenkää luo tänään tai voisiko joku tulla sinun luoksesi?



Uskomatonta että löytyy noin käsittämättömän tunteitaan kammoava mies... Häneen sattuu varmasti yhtä paljon ja jotenkin teidän täytyy jossain vaiheessa saada puhuttua tästä ja tulevaisuudestanne.



Mutta vielä kerran; älä tee itsellesi mitään! Olet kokenut pahimman mahdollisimman kriisin, johon ihminen voi joutua ja pahan parisuhdekriisin siihen päälle; ota apua jostain itsellesi

. En käsitä ystäviäsi, jotka eivät tulleet avuksesi. Voisitko ehkä pyytää nyt apua heiltä?

Kaikki jotenkin"vetäytyi" tästä kohtukuolemasta kuullessaan.Ja ne kun oli kaikki ollu niin iloisia,et me viimein , siis MÄ viimein saan lapsen kun oli ne kaks keskenmenoa aiemmin.

Jua oltiin kavereiten kanssa vertailtu laskettuja aikoja jne..Siis mun kaikilla läheisimmillä kavereilla on vauvoja ja pieniä lapsia.Mä en tiedä enää miten niitä lähestyis kun eivät itse ota kontaktia,voinko muka vaan huutaa että hei nyt mä tarviin teitä????en tiedä

ap

Mä en tiedä enää miten niitä lähestyis kun eivät itse ota kontaktia,voinko muka vaan huutaa että hei nyt mä tarviin teitä????en tiedä

ap

Monesti ihmiset ei uskalla lähestyä surevaa etteivät vain loukkaa ja jättävät siksi yksin.

Laita vaan suoraan, että tarvitset apua. Pyydä sitä ihan suorin sanoin.



Olet nyt varmaan elämäsi pahimmassa kriisissä. Nyt olisi hyvä hetki huudella sitä apua ihan kaikilta - myös siskoltasi ja vanhemmiltasi. Sinun ei tarvitse kärsiä yksin. On tärkeää, että annat ihmisille mahdollisuuden auttaa. Et ole niin yksin kuin luulet.



Myös miehellesi voit sanoa suoraan, että et tästä selviä ilman apua. Luulen, että miehesi kuvittelee sinun selviävän mistä vaan.



Muista vielä nuo edellisten antamat numerot ja linkit. Sieltä saat vertaistukea ihmisiltä, jotka tietävät, mitä olet kokenut.

hei ap...suru on niin kova ja raskasta, että helposti siinä tulee ajatuksia, että ei kestä/jaksa enää itsekkään elää. Mutta usko meitä saman kokeneita, että tulee vielä hetkiä, jolloin sun on helpompi olla ja hengittää. Nyt on vaan aika elää siellä mustassa pimeässä surussa. Minäkin mietin alkuun, että sekoanko täysin...miten kestän hautajaiset jne. mutta ei en seonnut, etkä sekoa sinäkään. Sinä suret, kaipaat ja itket lastasi.



soita ihmeessä käpyyn ja pyydä itsellesi tukihenkilö..mene vertaisryhmään mm tuntematon enkeli-keskusteluryhmä löytyy netistä.

Menossa ollaan.Mies häipynyt jo aamusta,en tiennyt minne, yritin soittaa, tuli tekstarina vastaus että on lastensa luona (=eksän luona samalla;(, kuulemma elävät lapsensa vaan auttaa häntä jaksamaan.Niin,mähän en yhtään elävää lasta olekaan saanu hänelle synnytettyä.

Ihmetyttää miten monta teitä onkaan joilla sama takana ja miten ootte selvinneet?!!Itellä niin itsetuhoiset ajatukset jyllää että oikeesti melkein pelottaa.

Mun siskon mies on työmatkalla ja sisko lasten kans kotona,hän ei pääse mukaani,parhaimmilla ystävilläni kaikilla (elävä!!!!) vauva.Yksin se on siis mentävä.Tilasin just taksin,autolla en uskalla ajaa,itkettää niin etten eteeni näe.Toivokaa mulle voimia ja empaattista hlökuntaa..

ap

Itsekin olen kuolleen lapsen synnyttänyt rv 32,ja selvinnyt siitä,vaikka alkuun tuntui,etten mitenkään selviä.



Sain paljon apua vertairyhmästä,lisäksi tuntematon-enkeli foorumilta,jonne sinun kannattaa rekisteröityä mahdollisimman pian.Se on suljettu foorumi,ulkopuoliset eivät pääse sinne lukemaan viestejä.

Ajattelen sinua lämmöllä. Toivottavasti saat hyvän kätilön.



Itkettää puolestasi:(

Paljon paljon voimia synnytykseen ja tulevaisuuteen!

Voit ottaa tämän uskovaisten hölynpölynä, mutta tosi asia on, että elämä ei pääty kuolemaan. Lapsesi kuuluu sinulle ja olet aina hänen äitinsä; jonakin päivänä olette jälleen yhdessä.

Surulliselta tuntuu että yksin joudut tälläsen asian kohtaamaan. Näin sua tuntemattakin olisin kyllä tarjoutunut tulemaan mukaan, ei tuollaista pitäisi kenenkää yksin kokea.. Siskon mukanan oon ollu molempien sen lasten synnytyksessä ja on se rankkaa touhua silloonkin ku vauva syntyy terveenä.



Älä sitä miestä mieti vaan keskity omaan jaksamiseen.

minun mieheni ei voinut työhön ja yrittäjyyteen liittyvien kiireiden takia tulla mukaan synnytykseen joka oli suunniteltu sektio. Elävä vauva syntyi kuten pitkin, tosin lapsi meinasi menehtyä hetipian syntymänsä jälkeen.



Olin näennäesesti rauhallinen, todellisuudessa pelkäsin ja olin huolissani vauvasta joka vietiin teholle , en päässyt osastolle ennenkuin monen tunnin jälkeen,heräämön henkilökunta oli tylyä. Olen edelleenkin vihainen ja katkera miehelle, että hän koki muut asiat tärkeämmäksi kuin vauvan syntymän - että hän jätti minut yksin selviytymään tilanteesta, joka oli pelottava, ja kääntyi kuormittavan raskaaski.





Myöhemmin kotona tuli minun jaksamiseni raja vastaan, mies edelleen katosi töihinsä ja jätti minut selviytymään yksin.

Nämä kaikki on meidän parisuhteemme välissä edelleenkin, vaikka tuo vauva on jo nyt iso leikki-ikäinen.

Toivon, että jaksat ottaa vauvasi syliisi, pienen enkelisi! Voi, kun osaisin auttaa, mutta en voi kun toivottaa hyvää sinun kohdallesi.

ja ne todellakin on, niinkuin sanoit, puolisoiden välissä. Tästä aiheesta olisi kiva keskustella ihan omassa ketjussakin tai mikä ettei ns. vertaistukikin voisi olla apuna.

En enempää häiriköi tätä ketjua, toivottavasti ap saa kuitenkin sairaalassa sitä tukea itselleen. Järkyttävä tilanne kertakaikkiaan. Empatiani on kaikkien saman kokeneiden puolella.

aloitatko aiheesta ketjun? t. 44.



Minun ajatus oli lähinnä, että jos näissä isoissa asioissa kuten synnytys, ja ap.n tapauksessa kuolleen lapsen synnytys, jätetään nainen yksin, se saattaa jäädä parisuhteen väliin, kun miehellä ei ole mielenkiintoa tukea puolisoaan silloin kun tämä tukea tarvitsee, vaan vetoaa omaan jaksamiseen, jaksamattomuuteen, kiireisiin ym ym. ja vaatii ymmärrystä itselleen ymmärtämättä antaa sitä itse millään lailla puolisolleen..

Jos asut, tulen "doulaksi" synnytykseesi. Pidän susta huolta ja katson, että kätilöt pitävät myös. Mulla on 2v. tyttö ja 4kk:tta täyttävä tyttö itselläni, joten oon kokenut synnyttäjä ja olen ollut muutamissa muissa kaverisynnytyksissä tukihenkilönä.

Sano vaan aika ja paikka niin mä tuun, ILMAISEKSI TIETENKIN!!!!

Sinä kaipaat tukea, ja mä haluan antaa sitä.Soita.

p. 0465454799

kuolleenkin lapsen äiti, niin teet sen voimia kaihtamatta ja sillä sipuli. Se on kovaa tää elämä joskus. Näytä sille lapselle voimasi äläkä lakoa. T. yhden kuolleen äiti kans

Pahoittelen heti alkuun menetystäsi, mutta ei lapsen kuolema ole mikään "sillä sipuli"-asia; tiedän kohtukuoleman itse "nähneenä" synnärillä. Puhut kuin lapsi vain tuserrettaisiin ulos ja that's it. Moving on.

EI NÄIN....Huoh.

"kuka mua auttaa jaksamaan?"

tuli tekstarina vastaus että on lastensa luona (=eksän luona samalla;(, kuulemma elävät lapsensa vaan auttaa häntä jaksamaanap

jättää yksin elämän murskaavimmalla hetkellä. Minusta siitä voi olla hyvin loukkaantunut,mutta eihän se riita tai pakottaminen auta. Itse olisin tuntenut oloni todella loukkaantuneeksi ja yksinäiseksi jos mies olisi jättänyt minut synnyttämään yksin 'tavallisessakin' tapauksessa.



Ap:lle toivon paljon voimia ja jaksamista, parempia päiviä tulevaisuuteen..!

Lapsen menetys on isoin suru jonka saattaa kuvitella, vaikka kuinka olisi vaikeaa niin ei tuollaisessa tilanteessa puolisoa hylätä.

Toivottavasti saat jonkun tueksesi, saako doulia näin lyhyellä varoitusajalla?



Voimia, rakkautta ja valoa sinulle ja pienelle enkelillesi.