Joudun synnyttämään kuolleen lapsen ilman miehen tukea - kuinka suuressa

Miten äärettömän surullinen tilanne sinulla. Älä ota itsellesi lisää tuskaa olemalla vihainen siitä, että miehesi ei kykene tueksesi. Varmastikaan kyse ei ole siitä etteikö hän haluaisi.



Saat tukea ja myötätuntoa runsaasti henkilökunnalta synnytyssairaalassa, ovat nöyriä tuskasi edessä, lupaan sen.



Lähetän sinulla mitä lämpimimmän myötätunnon ajatukset ja toivon että löydät voimia nousta vielä tämänkin koettelemuksen jälkeen.

mutta se ei varmasti auta mitään. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ystäväni sanoi että sekä hänelle että miehelleen vastaavassa tilanteessa oli tärkeää, että pystyivät hyvästellä lapsensa, joka siis syntyi kuolleena.



Mutta jos miehesi on asiasta varma, niin ehkä sitten ei kannata yrittää kääntää hänen päätänsä. Yritä saada itsellesi joku tukihenkilö kuitenkin paikalle.

mistä voi kysyä tukihenkilöä mukaan synnytykseen. Toivottavasti saat jonkun mukaan, sillä se on todella rankkaa kokea yksin.



*voimahali*

miten vielä mietit tuota synnytystä, kun kohtukuolema on todettu ilmeisesti jo monta päivää sitten.... meinaan kun itse olen tuossa tilanteessa ollut, niin synnytys käynnistettiin heti. kuolleeksi toteamisesta kesti 1,5 vrk kun ihana enkelipoikamme oli maailmassa. miten voi olla että synnytystä ei ole vielä käynnistetty????



voimia sinulle, ja miehellesi, olette elämänne rankimman paikan edessä. toivon että miehesi tekee toisen ratkaisun ja tulee mukaasi, hetket pienen enkelin kanssa ovat kultaakin kalliimpia näin kun sitä ajattelee vuosia jälkeenpäin =(.



voimia ja tukea saat myös hoitohenkilökunnalta, luota heihin, jos ketään muuta et mukaasi saa.

viime päivinä.Mun miehellä on eksänsä kans lapsia, vika siis on minussa.Mussa vaan ei lapset pysy sisällä.Niin haluisin itsekin lähteä tän pikkuiseni mukaan.. :**(

lohduton, turta ap

Sairaalalta voi tietty kysyä miksei aiemmin?

Helvettiä tää on ollut, ja on.

ap

Uskon että haluaisit itsekin pois, mutta elämä on elettävä, kelle se lahja annetaan.. Lapsellenne se oli valitettan lyhyt, otan osaa suruusi!



Voimia!

miten vielä mietit tuota synnytystä, kun kohtukuolema on todettu ilmeisesti jo monta päivää sitten.... meinaan kun itse olen tuossa tilanteessa ollut, niin synnytys käynnistettiin heti. kuolleeksi toteamisesta kesti 1,5 vrk kun ihana enkelipoikamme oli maailmassa. miten voi olla että synnytystä ei ole vielä käynnistetty????

voimia sinulle, ja miehellesi, olette elämänne rankimman paikan edessä. toivon että miehesi tekee toisen ratkaisun ja tulee mukaasi, hetket pienen enkelin kanssa ovat kultaakin kalliimpia näin kun sitä ajattelee vuosia jälkeenpäin =(.

voimia ja tukea saat myös hoitohenkilökunnalta, luota heihin, jos ketään muuta et mukaasi saa.

tuli kyyneleet silmiin... Olen niin pahoillani ja kauheaa, että joudut odottaan. Paljon jaksuja ja voimia, enkeleitä. Toivottavasti saat kokea elämän ihmeenkin tulevaisuudessa.

Halaus multakin sulle sinne missä lienetkään. Kun mä menin synnyttämään meidän kuollutta vauvaamme, jäin illalla yksin sairaalaan kun arveltiin että käynnistämisessä menee monta päivää. No se sitten käynnistyikin pian ja hädissäni soittelin miehelle joka ei edes vastannut puhelimeen. Pyysin sitten vain hoitajia sanomaan että mut vietiin saliin kun mies tulee... ehti hän onneksi paikalle sentään.



Eikä tästäkään mitään apua sulle ole, mutta haluan sanoa että meitä on monia jotka on kokeneet saman, siis kuolleen vauvan synnytyksen. Toivon sulle ja miehellesi paljon voimaa ja tulevaisuudentoivoa. Oletko tutustunut Käpy ry:n toimintaan?

Olen itse kokenut vähän saman.

Odottaminen on helvettiä. Synnytys on ihan kaunis tapahtuma lopulta. Sitten olikin mustaa pitkään. Mutta sittten kyllä tuli taas maailmaan värit takaisin hiljalleen. Siitä on jo 4 vuotta aikaa mutta viikottain käy mielessä, nyt jo ihan ei-kipeänä muistona.



Istu vauvasi kanssa ja anna sen surun tulla, kyllä sä sieltä vielä ylöskin pääset. Voimia ja ajatuksia sulle.

ja kaikille muille saman kokeneille toivon kaikkea hyvää.



Minua kiinnostaisi tietää miten käytännössä synnytyksessä toimitaan, annetaanko vauva heti äidin syliin niinkuin elävä vauva vai viedäänkö jonnekin vai mitä tapahtuu?

Muuta en osaa auttaa.

viduttaahan se, mutta voitko sinä sille mitään?



Yksin siellä joutuu lopulta olemaan itse kukin.

Olen todella pahoillani, mutta liian vanhana näen asiat jo toisilla laseilla.

ja kaikille muille saman kokeneille toivon kaikkea hyvää.

Minua kiinnostaisi tietää miten käytännössä synnytyksessä toimitaan, annetaanko vauva heti äidin syliin niinkuin elävä vauva vai viedäänkö jonnekin vai mitä tapahtuu?

Meillä kätilö pikkuisen siisti vauvaa ja kapaloi hänet. Sen jälkeen saimme syliin. Itse en tosin pystynyt ottamaan syliin mutta mies otti ja siinä katseltiin mitä meiltä pois otettiin.. Saimme myös vauvasta valokuvia kotka ovat suurin aarteeni! Niin pahalta kuin se kuullostaakin niin elämän täytyy jatkua. Itselleni on siunaantunut pieni poika, tulin raskaaksi uudelleen kolme kk tästä kohtukuolemasta. VOIMIA AP!!!!

viime päivinä.Mun miehellä on eksänsä kans lapsia, vika siis on minussa.Mussa vaan ei lapset pysy sisällä.Niin haluisin itsekin lähteä tän pikkuiseni mukaan.. :**(

lohduton, turta ap

otan osaa. Mutta älä syytä itseäsi, et mitenkään ole aiheuttanut näitä. Mies tulisi varmasti jos pystyisi, ehkä parempikin että hän ei ole paikalla jos tietää ettei pysty tukemaan.

Meillä on myös kohtukuolema takana. En mä osaa sanoa oliko minusta ja miehestä toistemme tukijoiksi synnytyksessä, hyvin hajalla olimme kummatkin.



Mutta se lapsi kyllä kannattaa nähdä. Sen jälkeen kun vauva on haudattu, niin enää ei ole sitä mahdollisuutta.



Jos vain jaksat, niin varmista, että vauvasta on valokuvia runsaasti. Se voi auttaa surutyössä myöhemmin, että näkee oman lapsensa edes valokuvasta jos ei muuten kykene.



Lapsi annetaan synnytyksen jälkeen syliin. Kyllä sitä saa pitää sylissä ihan niin kauan kuin haluaa, siis vaikka koko päivän. Oma lapsihan se on, vaikka kuollut.



Käpystä on mahdollista saada tukihenkilö, ehkä jo synnytykseenkin. Käpyn puhelinnumero on

03-345 1100 tai 045-652 4395



Käyhän lukemassa vielä www.kohtukuolema.fi

Onko miehesi juttelut lääkärin/hoitohenkilökunnan kanssa? Saisitko häntä mukaan vaikka niin että saattaisi sinut synnytyssaliin asti muttet pakottaisi tulemaan näkemään varsinaista synnytystä ( ajatuksena että ehkä se mieli sittenkin muuttuisi siellä sairaalassa...)



Hakeutukaan ammattiapuun purkamaan tätä menetystä jälkikäteen muuten ette varmaan koskaan pääse loukkaantumisesta yli. Ihmiset surevat eri lailla, mutta tuntuu ettei miehesi pysty käsittelemään tätä menetystä vaan yrittää "kadottaa" sen. Vaikka menetitte vauvan, älkää menettäkö toisianne!



Voimahali; voi kun olisit ystäväsi livenä ja pyytäisit minua tueksesi, tulisin kyllä. Ei sinulla olisi ketään läheistä synnyttänyttä ystävää, jonka voisit pyytää tueksesi?

tosipaikan tullen! Itse en pystyisi varmaan hevin antamaan anteeksi tuollaista lymyilyä. jotain särkyisi pysyvästi. Otan osaa ap, koeta jaksaa!

ja kaikille muille saman kokeneille toivon kaikkea hyvää.

Minua kiinnostaisi tietää miten käytännössä synnytyksessä toimitaan, annetaanko vauva heti äidin syliin niinkuin elävä vauva vai viedäänkö jonnekin vai mitä tapahtuu?

Minä pyysin ja sain vauvan heti rinnalleni kun napanuora oli katkaistu ja vauva todettu kuolleeksi. Siinä sitten hellin ja silittelin pikkuista minkä itkultani pystyin samalla kun kätilö hoiti jälkeiset jne. Vieläkin tulee kyyneleet kun muistelen sitä hetkeä vaikka siitä on jo 3,5 vuotta aikaa.