Sanoisitko lapsiesi kasvavan kurissa?
Usein näkyy valitusta nykylasten kurittomuudesta. Kuten 50 vuotta sittenkin. Moiten omassa kodissasi, kasvavatko lapset kurissa? Itse en jaksaisi muuta vaihtoehtoa, mutta kuri ei tarkoita mitään hirmuvaltaa ja pmotusta pomotuksen ilosta. Kuri meillä tarkoittaa sitä, että äitiä totellaan mutta äiti ei käske turhaan. kuri tarkoittaa myös tiettyjä käytänteitä, esim. oman huoneensa jokainen siivoaa itse.
Kommentit (25)
äitinsä häpeä ja totta se kyllä onkin!
Usein luullaan, että kuri on kurittamista mutta vertauksessa paimen ohjasi sauvallaan lampaita eikä hakannut!
Mielestäni kuri on rajoja, joista pidetään kiinni ja erikoisesti kasvatus alkaa pikkulapsi-iässä. Siinä leikkimäisyyden ja vanhempien hyvän esimerkin avulla lapsi tottelee mielellään ja iloitsee kun vanhemmat kehuvat ja halivat.
Jos tämä vaihe jää pois on aina hankalampaa alkaa ´´kasvattaa´´ isompaa lasta. Kuri voi olla myös kurittamista jos tarve niin vaatii. Raamatussa sanotaan, joka ajoissa lastaan kurittaa se rakastaa häntä. Toisin sanoen kun vanhempi huomaa, että nyt mennään vasempaan on aika keskustella vakavasti lapsen kanssa ja kertoa mitä odottaa häneltä. Siis oikeasti kovaa työtä!
"Vanhassa suomen kielessä sanalla kuri on ollut hyvin positiivinen merkitys. Se on tarkoittanut lehmille tarkoitettua turvallista aitausta, joka johdattaa lehmät navetasta niitylle niin, etteivät ne matkan varrella eksyneet vaarallisiin paikkoihin tai harhapoluille. Näin ollen kurinpidolla on haluttu pyyteettömästi hyvää eläimille."
Totta kai on tietyt säännöt, mut ei meillä juuri rangaista tai käydä tahtojen taistelua. Toisaalta mulla onkin erittäin helpot lapset, erilaisten lasten kanssa voitaisiin tarvitakin erilaisia kurinpitotoimia.
ilman sitä vanhanajan väkivaltaa), ei siinä ole mitään pahaa minun mielestäni. Lapsille on tehty selväksi, että isä ja äiti on pomoja ja täällä mennään niillä säännöillä mitkä isä ja äiti pomon ominaisuudessa ovat laatineet.
Eihän työpaikallakaan anneta työntekijöiden itse valita, miten sattuu mukavammin työt sujumaan, jos oikeasti halutaan tulosta (tässä tapauksessa maailmalla hyvin pärjäävät nuoret) saavuttaa.
Tietysti lapsia kuunnellaan ja pyritään olemaan oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, mutta aina se ei ole mahdollista ja silloin aikuinen päättää loppujen lopuksi asiat ja kestää tyynesti jälkikasvunsa protestit.
Eihän työpaikallakaan anneta työntekijöiden itse valita, miten sattuu mukavammin työt sujumaan, jos oikeasti halutaan tulosta (tässä tapauksessa maailmalla hyvin pärjäävät nuoret) saavuttaa.
Olen asiantuntijatöissä ja meillä kyllä pyritään kaikin keinoin siihen että työntekijät viihtyvät ja heidän luovuutensa kukoistaisi. Pomo ei ole niinkään määräilijä vain se joka varmistaa että kaikki resurssit on työntekijöiden käytettävissä ettei hommiin tule pysähdyksiä siksi ettei tiedä mitä tehdä, mistä saa tarvittavat tiedot tai välineet tms. Asiantuntijat ovat itse sisäisesti motivoituneita tekemään työnsä ja hyvin, ei heitä tarvitse valvoa ja kurittaa.
Samoin ajattelen lapsistakin että pyrin luomaan heihin pienestä asti halua toimia oikein ja empaattisesti ja yhteiseksi hyväksi, omasta tahdosta eikä siksi että on pakko koska muuten tulee jonkinlainen kurinpitotoimi.
lapsillenne, että väärinteosta on tietyt seuraamukset?
Kuri tarkoittaa musta sitä, että on rajat ja sääntöjä. Meillä on kaksi "puolivilkasta" ja melko tahtovaista muksua, ja sääntöjä on aika lailla. Pöydässä istutaan paikallaan kun syödään, kädet pestään kun tullaan sisälle, rapuissa ei juosta jne. Meillä on käytössä myös jäähyt, jos esim. lyö toista tai tekee muuta tosi kurjaa. Tahtojen taisteluja käydään, miten muuten saisin lapsen esim. sisälle ulkoleikeistä? Jos olen jo muutaman kerran sanonut, että nyt sisälle, eikä sana ole mennyt perille (mutku en tahdo!), ei auta kuin sanoa napakammin tai kantaa lapsi kainalossa sisälle.
Eihän työpaikallakaan anneta työntekijöiden itse valita, miten sattuu mukavammin työt sujumaan, jos oikeasti halutaan tulosta (tässä tapauksessa maailmalla hyvin pärjäävät nuoret) saavuttaa.
Olen asiantuntijatöissä ja meillä kyllä pyritään kaikin keinoin siihen että työntekijät viihtyvät ja heidän luovuutensa kukoistaisi. Pomo ei ole niinkään määräilijä vain se joka varmistaa että kaikki resurssit on työntekijöiden käytettävissä ettei hommiin tule pysähdyksiä siksi ettei tiedä mitä tehdä, mistä saa tarvittavat tiedot tai välineet tms. Asiantuntijat ovat itse sisäisesti motivoituneita tekemään työnsä ja hyvin, ei heitä tarvitse valvoa ja kurittaa.
Samoin ajattelen lapsistakin että pyrin luomaan heihin pienestä asti halua toimia oikein ja empaattisesti ja yhteiseksi hyväksi, omasta tahdosta eikä siksi että on pakko koska muuten tulee jonkinlainen kurinpitotoimi.
Ja omasta mielestäni säännöt ovat sitä kuria. Kurittaminen ja kuri on kaksi eri asiaa..
Pöydässä istutaan paikallaan kun syödään, kädet pestään kun tullaan sisälle, rapuissa ei juosta jne. Meillä on käytössä myös jäähyt, jos esim. lyö toista tai tekee muuta tosi kurjaa. Tahtojen taisteluja käydään, miten muuten saisin lapsen esim. sisälle ulkoleikeistä? Jos olen jo muutaman kerran sanonut, että nyt sisälle, eikä sana ole mennyt perille (mutku en tahdo!), ei auta kuin sanoa napakammin tai kantaa lapsi kainalossa sisälle.
tämäntyyppisiä sääntöjä lainkaan. Alle kouluikäiset saa olla kuin ellun kanat vapaasti. Satuttaa ei toisia saa on ainoa sääntö, ja jos sellaista sattuu pyrin käsittelemään tilanteen lapsen oman empatian herättämisen kautta eknä sen kautta että joudut jäähynurkkaan jos jatkat. Toki joskus rajoitan passiivisesti fyysisesti, esim. jos lapsi yrittää juosta auton alle tielle pidän kiinni enkä päästä.
Koko ajan tietysti opetetaan sitä mukaa kun ikää tulee tapoja joita on tapana yhteiskunnassamme noudattaa, ei sillä asenteella että ne on pakkoja vaan että ne on tämmöisiä kivoja rituaaleja joita on sovittu noudatettavaksi että ihmisten olisi helpompi olla yhdessä. Ja kaikkea aina selitetään että miksi. Niin pieniltä, jotka eivät selityksiä pysty ymmärtämään, emme vaadikaan mitään tuollaisia. Käytämme myös palkitsemista hyvästä toki, mutta emme rankaisemista huoosta käytöksestä.
Ehkä on sattumaa että meidän 2 nyt 8- ja 10-vuotiasta lastamme ovat jotenkin luonnostaan hyvin helppoja, nimittäin meillä ei ole koskaan tarvittu mitään tahtojen taistelua mihinkään. He pärjäävät hyvin koulumaailmassa ja ymmärtävät sen että siellä täytyy olla yhteisiä sääntöjä jotta homma toimii, eivätkä siksi niitä vastaan kapinoi.
Kuri on meillä rajat, ohjausta ja neuvoja, sääntöjä. Aikuisilla ja lapsilla ei ole samoja sääntöjä, monet niistä perustuvat ikään, kokemukseen ja taitoihin.
Oikeasti kuriton lapsi on aivan kamala. Ihan yhtä hukassa kuin vanhempansa.
mitä teet tilanteessa, jossa lapsi esim. ei tule ulkoa sisälle? Tai halua lähteä kyläpaikasta kotiin? Kärsivällisesti houkuttelet tunnin verran? Käytät lahjontaa tai jotain palkintoa, että tottelee ilman itkuja? Odotat, että kaverit menevät sisälle ja lapsi ei haluakaan olla enää ulkona? Odotat, että kyläpaikan täti tulee sanomaan, että kuule, kyllä sun täytyy lähteä nyt kotiin?
Musta on hyvä, että lapsella on omaa tahtoa. Mutta toisilla sitä vain ON isolla O:lla, ja mielestäni ei ole oikein, että vanhempi seisoo vaikka päällään, ettei vain saisi lasta harmistumaan! Lapsen harmiakin on opittava kestämään ja lapsen on kestettävä sitä, ettei aina saa tehdä niin kuin tahtoo.
kuin pellossa ja että jokaisella on oikeuksien lisäksi velvollisuuksia. Se että joku hihkuu täällä ettei 10v ole mitään tahtojen taistelua, niin voin kertoa sitäkin josus olevan. Meillä vanhin on 18v ja on erittäin fiksu ja pidetty nuori, joka osaa käyttäytyä ja vaikka murkkuna kuohuikin joskus, niin vittuilua ei ole koskaan tarvinnut kuulla tms.
kyllä meidän lapset kasvavat kurissa.
Inhoan sanoilla saivartelemista.
Tietenkään kuri sanasta ei tykätä, jos kuria ei ole ja vanhemmat ovat gurRling lapatossuja, kynnysmattoja, joita komennetaan ja käsketään mennen tullen ;-D
meillä ei elämästä olisi tullut mitään ilman tuota ruokapöytäsääntöä esimerkiksi! Lapset juoksisivat ruoka suussa ympäriinsä. Ovat vain VILKKAITA, päiväkodistakin sanottu samaa, että ruokapöydässä pylly tahtoo pyöriä, pysyy kyllä tuolilla, kun on opetettu pysymään, mutta lapsi ei malttaisi istua, kun menojalka vipattaa :)
lapseni ovat sen verran kekseliäitä ja vilkkaita että kuria täytyy olla, muuten menisi meininki vaaralliseksikin.
Meillä on mieheni kanssa kasvattajina tiukka kuri niissä asioissa, joissa kurittomuus selvästi haittaisi normaalia elämää. Kuri liittyy siis lähinnä siihen, että erilaisissa tilanteissa tulee käyttäytyä tilanteen edellyttämällä tavalla. Liikutaan paljon perheenä kaupassa, kaupungilla ja matkoilla joten tämä on todella tärkeää oman jaksamisen, muiden ihmisten viihtyvyyden ja turvallisuuden kannalta.
Meillä myös noudatetaan melko tarkasti ruoka-aikoja ja lapset syövät sitä ruokaa mitä on tarjolla.
Lasten yhteisissä leikeissä puutumme välittömästi kaikenlaiseen fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan. Anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ovat myös asioita, joiden opettamista lapsillemme pidämme tärkeinä.
Varsinkin esikoinen on sellainen luonteeltaan, että jäähypenkki on ollut todella tarpeellinen. Myös kaupasta tai leikkipaikasta ym. on jouduttu muutaman kerran poistumaan lapsen käytöksen vuoksi lapsi kainalossa.
Mutta vastapainona teemme mukavia asioita yhdessä kun lapsiin voi luottaa siinä, että ovat riittävän tottelevaisia kaikissa tilanteissa. Mies käy lasten kanssa usein Hoplopissa, lomareissuilla vieraillaan lapsia kiinnostavissa paikoissa kuten eläintarhat ja teemapuistot, syödään iltapalalla jäätelöä jne. pientä hemmottelua. Eli palkitsemme lapsia, joskus tuntuu että vähän turhan runsain mitoinkin.
Etenkin esikoinen, neljävuotias, saa myös osallistua toisinaan päätöksentekoon ikätasoisesti sopivissa asioissa.
Eli ei siis mitään tyranniaa, mutta tietyissä asioissa on tiukka kuri josta ei pahemmin lipsuta.
meillä ei elämästä olisi tullut mitään ilman tuota ruokapöytäsääntöä esimerkiksi! Lapset juoksisivat ruoka suussa ympäriinsä. Ovat vain VILKKAITA, päiväkodistakin sanottu samaa, että ruokapöydässä pylly tahtoo pyöriä, pysyy kyllä tuolilla, kun on opetettu pysymään, mutta lapsi ei malttaisi istua, kun menojalka vipattaa :)
Eli mitään hiljaa tikkusuorana tönöttämistä ruokapöydässä emme vaadi, mutta ilman tiukkoja toimintaohjeita ja sääntöjä homma menisi ihan hulinaksi. Peppu siis pyörii penkissä mutta pysyypähän sentään maitolasi kaatumatta ja ruoka menee suurin piirtein oikeaan paikkaan ;)
-23-
ehkä ihmisillä on eri käsitykset kurista? Ja ehkä tämäkin vaihtelee lasten iän mukaan? Minun mielestäni iltapesut, hampaiden hoito, käsien pesu jne. ei ole kuria eivätkä varsinaisia sääntöjä, vaan pelkästään perushygieniaa. Samoin normaalit käyttäytymissäännöt on ihan iisejä juttuja, joita tehdään että kaikilla ois hauskempaa.
Totta kai lapsi joskus ei tahdo tehdä asioita joita minä tahdon hänen tekevän, mut ihan tosi harvoin tulee tilanteita että lapselle pitäis jotenkin erityisesti suuttua. Minulla on tosi pienet lapset vielä (leikki-ikäiset) ja näiden kanssa on helppoa vielä huijata ja luoda myönteisiä assosiaatioita. Voi tietenkin olla, että kun kasvavat, tarvitaan jotain muita keinoja, mut nyt on päästy pitkälle ihan vaan ottamalla rennosti.
mitä teet tilanteessa, jossa lapsi esim. ei tule ulkoa sisälle? Tai halua lähteä kyläpaikasta kotiin? Kärsivällisesti houkuttelet tunnin verran? Käytät lahjontaa tai jotain palkintoa, että tottelee ilman itkuja? Odotat, että kaverit menevät sisälle ja lapsi ei haluakaan olla enää ulkona? Odotat, että kyläpaikan täti tulee sanomaan, että kuule, kyllä sun täytyy lähteä nyt kotiin?
Musta on hyvä, että lapsella on omaa tahtoa. Mutta toisilla sitä vain ON isolla O:lla, ja mielestäni ei ole oikein, että vanhempi seisoo vaikka päällään, ettei vain saisi lasta harmistumaan! Lapsen harmiakin on opittava kestämään ja lapsen on kestettävä sitä, ettei aina saa tehdä niin kuin tahtoo.
Ei en minä todellakaan houkuttele lasta tuntia, en viittä minuuttiakaan. Enkä harrasta lahjontaa, eli siis sellaista jossa on jo konflikti päällä esim. lapsi ei tahdo tulla sisään mutta minusta täytyisi tulla, niin ala lupailemaan että saat jotain jos tottelet. En halua opettaa siihen että kun kiukuttelee niin voi saada vielä palkkiokin jos sitten lopulta vaan tottelee.
Lähtökohtani on ihan toisenlainen, eikä se lähde lainkaan niistä mahdollisista konfliktitilanteista vaan konfliktittomasta arjesta. Siinä arjessa pyrin vahvistamaan hyviä käytöksiä ja jättämään huomiotta huonoja. Näin lapselle rakentuu sisäinen motivaatio toimia haluamallani tavalla, ja todennäköisyys siihen että päädytään tilanteeseen josa iso tahtojen taistelu on käynnissä jossain kuvatunlaisessa tilanteessa laskee.
Mutta jos/kun joskus tuollainen tilanne eteen tulee niin en epäröi napata sitä lasta syliin ja kantaa sisälle sieltä ulkoa tai ulos kyläpaikasta. En minä siitä toru enkä rankaise myöhemmin - noin käyttäytyvät lapsethan ovat varsin pieniäkin vielä eivätkä ymmärrä syitä täysin - mutta toki voin lapsen vastoin tämän tahtoa tuoda sisään tai viedä kylästä ulos. En minä konflikteja pelkää, uskon vaan että positiivinen vahvistaminen on tehokkain keino muokata käytöstä haluttuun suuntaan.
Minusta koko sana kuri on ikävä, siitä tulee mieleen tahtojen taistelu vanhempien ja lasten välillä. Meillä pyritään välttämään sitä ettei siihen tilanteeseen jouduta missä täytyy kurilla jyrätä lapsen oma tahto. Pyrimme motivoimaan siihen että lapset itse valitsevat omasta tahdostaan mukavia käytösmalleja ainakin suurimman osan aikaa. Hyvin tämä on toiminutkin, lapset nyt 8 ja 10 v.
Uskotko sä tosissasi tähän lätinääsi? Ja lapsia oli ja minkä ikäisiä? Nappaatko sä se murkun sitten aikanaan kainaaloon ja kannata kotiin etkä myöhemmin enää sano mistään asiasta? huoh