Päätin ottaa elämäni ohjat omiin käsiini.

Itselläni vähän samat fiilikset..

ap



Mitä olet kokenut 2? Miksi ajattelet samoin?

keski-iän kriisi minulla varmaan, olen kyllästynyt tekemään kaiken vaan toisten hyväksi ja parhaaksi, vaikka se tähän asti tuntunut oikealta ratkaisulta...

t. 2

Lähdin työpaikasta, josta olisi pitänyt lähteä jo aiemmin. Ja nyt edessä opiskelu, ja uusi alku kohti työelämää. En ajattele mitä muut ajattelee ratkaisuistani, teen kuten itse haluan tätä ainoaa elämääni elää. Kovasti ihmisiä kuitenkin näyttää kiinnostavan mun valinta hetken työttömyydestä, jotta pääsen uuteen alkuun. En voi kun ihmetellä, että pieniä ansiosidonnaisia, joita saan, suorastaan kadehditaan...Ehkäpä se on näiden kadehtijoiden oman rohkeuden puutetta. Samalla kun aloitan uutta, karsin kaikkea tarpeetonta elämässäni, turha ostaminen, turha syyllisyys, turha näyttäminen, turhat ihmissuhteet, jopa turhat tavarat, kaikki pois, ja voi tätä vapauden ja puhdistautumisen hyvää tunnetta! Kaikille muutoksen tekijöille toivotan suurta rohkeutta ja valmiutta kohdata itsensä kaikessa niin hyvässä kuin huonossa!

ollaan sitten verrattaen varhain liikenteessä, ikää 26 ja samat aatokset...

konkreettisesti lakataan välittämästä siitä mitä muut ajattelee? ja oikeasti lakataan miellyttämästä? siis onhan se helppoa sanoa, mutta jos on vuosikymmenet tottunut toimimaan "kiltisti" niin miten enää voi päästä eroon toimintatavoistaan?

sitä mitä muut ratkaisuista ja valinnoista ajattelee, lähtee oman itsensä kuuntelemisesta, siitä, että on ehdottoman rehellinen itselleen, unohtaa ihanneminänsä, joka taustalla kummittelee ja myöntää oman heikkoutensa joissakin asioissa. Ja joskus voi konkreettisesti joutua luopumaan myös joistakin ihmisistä, jotka eivät ymmärrä sua ja jotka vaan vievät energiasi. Vain luopumalla voi saada jotakin uutta tilalle.

Sanoin tänään suorat sanat harrastusporukan kavereille, joiden käytös oli ala-arvoista.



Tein ensimmäistä kertaa pitkäaikaisen säästösuunnitelman.



Päätimme miehen kanssa muuttaa maalle.

Tein saman n. 10v sitten, enkä ole katunut.



Olen saanut hyvän elämän, jossa viihdyn. Tarpeettomat riippakivi-energiansyöjäystävät ovat jatkaneet muissa junissa, oikeat ystävät ovat rinnallani edelleen.



Sanovat, että kanssani on helppo elää nykyään. :)



Alkuun oli hiukka tulta ja tappuraa, kun piti "opetella" sanomaan oma mielipide - nykyään sujuu rauhallisesti mutta jämäkästi elo. Onnea valitsemallenne tielle, ette tule katumaan!



T: 35v

Epätyydyttävä avioliitto ja elämä, toisten miellyttäminen ja juuri se kirottu kiltteys on nyt historiaa. Ja ikää kohta 38, liittynee jotenkin tähänkin. Mutta nyt kaikille voimia siihen muutokseen!!! Olette sen ansainneet!