Miten kannattaa toimia tilanteessa, jossa 2-v. kelpuuttaisi vain äidin?

äiti vois käydä vaikka joka päivä lenkillä ja lapsi sen aikaa isän kanssa.



mukkumaan menolla en harjoittelis

Edellinen on oikeassa. Jätä lapsi viikonloppuisin koko päiväksi isän hoitoon ja laita puhelin kiinni. Älä kiusaa lasta nukkumaan menolla, joka on muutenkin vaikea hetki. Sitten kun lapsi osaa olla päiviä isän kanssa ja isä lapsen kanssa, anna isän nukuttaa lapsi, kun et itse ole kotona. Nukuttaminen vaatii kärsivällisyyttä isältä, jos lapsi on vaikeasti nukahtavaa sorttia. Mutta vaikka nukuttaminen ei onnistuisi, isän ja lapsen kahdestaan oleminen on hyväksi molemmille.

meillä kans menossa joku tämmnen vaihe nyt. Lapsi on 2 v ja 1kk.. Just äsken oli tuon nukuttamisen kanssa tuo kuvailemasi tilanne. Uskoisin, että on jotain ikä-kauteen liittyvää nyt ja menee kyllä ajallaan ohite - aivan niinkuin tähänkin mennessä, jos on ollut jotain vastaavaa. Tuolla ne nyt nukkuu, isä ja lapsi lapsen huoneessa vieretysten. Se ainoastaan toimi nyt korvaavana keinona ja lapsi jäi nukkumaan ilman minua.



Meillä on myöskin nyt menossa samanaikaisesti tämmönen, että lapsi pelkää paljon erilaisia ääniä, ötököitä, säikkyy helposti. Uskoisin että liittynee toisiinsa nämä. Varmaan pieni ymmärtää taas vähän enemmän siitä kuinka pieni on tässä maailmassa ja erillinen äidistä.



Ei se auta, ku mennä tämäkin vaihe läpi ja koittaa oman järjen mukaan toimia, niinkuin ajattelee parhaaksi olevan. Varmasti menee ajallaan ohi. :)

On ollut paljonkin, ja isä on hyvä hoitaja. Hän on nukuttanut tähän asti lapsen joka toinen ilta hyvällä menestyksellä.



Lapsella on nyt vain sellainen äiti-kausi. Äiti ei saisi suunnilleen kadota näkyvistä, tai alkaa paniikinomainen huuto. Sitä tässä pohdinkin, minkä verran on hyvä antaa periksi lapsen kaudelle...



ap

meillä kans menossa joku tämmnen vaihe nyt. Lapsi on 2 v ja 1kk.. Just äsken oli tuon nukuttamisen kanssa tuo kuvailemasi tilanne. Uskoisin, että on jotain ikä-kauteen liittyvää nyt ja menee kyllä ajallaan ohite - aivan niinkuin tähänkin mennessä, jos on ollut jotain vastaavaa. Tuolla ne nyt nukkuu, isä ja lapsi lapsen huoneessa vieretysten. Se ainoastaan toimi nyt korvaavana keinona ja lapsi jäi nukkumaan ilman minua.

Meillä on myöskin nyt menossa samanaikaisesti tämmönen, että lapsi pelkää paljon erilaisia ääniä, ötököitä, säikkyy helposti.

ap

ja sinä et kelpaa mihinkään.



Kuuluu kehitykseen.

Minusta ennakointi on tässä avain. Eli "helpommissa" asiat tekee isä ja ne lapsen kannalta tärkeimmät äiti. Joskus lapselta voi kysyäkkin, kumman hän haluaa. Näin meillä tehdään 2,5v kanssa välillä (Hän tosin ei ole erikoisesti kummankaan vanhemman perään tällä hetkellä.)



Periksi ei kumminkaan anneta eli jos isä on sanonut, että hän nukuttaa niin sitten hän kanssa nukuttaa ja äiti ei mene väliin. Meillä lapsi yritti valtapeliä, juuri näin eli esim. isä alkoi syöttää lasta (siis lapsi syö suurimmaksi osaksi itse, mutta aina jompi kumpi vanhempi valvoo syömistä ja auttaa tarvittaessa), niin lapsi alkoikin kommentoida: eiku äiti. Emme antaneet periksi, kävin korkeintaa pyörähmässä keittiössä ja kommentoimassa, että isä syöttää tänään. Kohta pomotusyritykset loppui, kun periksi ei saanut.



Toisaalta olemme huomioineet asian ja jos on aistittavissa, että lapsella on ollut "hankalahetki", niin pyrimme, että se vanhempi jota kaipaa enemmän sillä hetkellä hoitaa asian tai lapsi saa valita, näin ei synny isoa riitaa/mielipahaa, esim. silloin kun lapsi on väsynyt.



Silloin kun toisella vanhemmalla on joki muu homma kesken niin toinen hoitaa ja sillä siisti. Koko meidän perheen elämä ei pyöri lapsen ehdoilla. Ihan selvennykseksi äskeiseen eli lapsella on valinnan varaa silloin, kun kummallakaan vanhemmalla ei ole mitää erityistä menossa.

nukuttaisin lasta itse jonkin aikaa tai niin, että molemmat paikalla. En menisi jatkamaan (koska näin lapsi saa huudollaan tahtonsa periksi), paitsi alkuvaiheessa. Sit toteaisin, että nyt äiti nukuttaa vaikka viikon pari ja sit kokeilisin uudestaan, mutta silloin menisin jos ei lapsi pysty rauhassa jäämään ilman äitiä, mutta en tekisi tästä tapaa. Voisi tehdä niinkin, että menee yhdessä isän kanssa ja poistuu välillä tai sanoo hyvät yöt aiemmin kuin isä, mutta en tekisi tätä nyt, vaan ihan rauhassa nukuttaisin lasta jonkin aikaa yksin tai isän kanssa. En tykkää lapsen huudattamisesta eli kokeilisin eri tavoin. Onko lapsi siis liian vähän äidin kanssa, tarvitsisiko siis jotain enemmän äidiltä? Onko syntynyt pikkusisarus, joka on jo niin iso, että vie paljon äidin aikaa?

ei meilläkään ole aiemmin ollut mitään ongelmia mennä iskän nukuttamana yöunille, lapsi on tottunut nukkumaan jo 10 kuisesta asti omassa huoneessaan. Nyt sitten alkanut tuo itkeskely äitin perään. Olen vaan rauhotellut lasta ja kertonut että iskä on ihan yhtä hyvä nukuttamaan kun äitikin ja ei ole mitään hätää, äiti on ihan lähellä. Koittanut saada lapsen huomion kiinnittymään muualle kun siihen äitiin ja alkanut puhumaan esim. siitä lempikirjasta mitä iskä voi lukea ja jotakin se isi oli keksiny omastakin päästään sitten, kun kuulu vaan hihittely vähän ajan päästä tuolta huoneesta.



Mutta kyllä olen myös rynnännyt paikalle kun lapsi on itskenyt lohduttomasti pitemmän aikaa ja sydäntä on kivistänyt liikaa. Ukkokin on saanut kuulla kunniansa, miten ei osaa lukea lasta ja mennä tilanteen mukaan. Mies parka, eihän se nt sen syytä ole. Mutta onhan se nyt raastavaa kun oma lapsi itkee sillä kaikkein surkeimmalla äänellään äitiä, siinäkin vaan täytyy pitää tietty raja, ettei aina anna ns periks ja totuta lasta siihen että äiti juoksee aina paikalle kun vaan jaksaa tarpeeks kauan itkeä. Kyllä se isäkin on sille lapselle aivan tarpeeksi riittävä lohtu ja välillä täytyykin luottaa siihen,että se mieskin osaa hoitaa tilanteen. Ite olen niin tunne-ihminen, että menen hirveesti tunteen mukaan. Kyllä sen vaan jotenkin tietää millon on mentävä paikalle. Eihän sitä nyt pysty itekkään täysin kylmä olemaan tilanteessa, jossa aistii että lapsella on oikeasti hätä tai pelkää tms. Ne on ne äidinvaistot johon on luotettava. Yhtenä iltana menee näin ja toisena toisella tavalla. Tilanteen mukaan.



T:4

lapsen tahtoon täysin, että aina äiti tekee ne jutut, kun lapsi kerran niin haluaa. Meillä on 2,5-vuotias lapsi ja talven yli ollut sellaista, että äiti vain kelpaisi. Olemme kuitenkin sanoneet lapselle, että isi voi samallalailla pyyhkiä pyllyn potalla käynnin jälkeen tai antaa syötävää/juotavaa jne tai sitten ei saa sitä juotavaa. Ainakin meillä nimittäin kävisi siten, että lapsi menisi tahdossaan koko ajan pidemmälle, jos tehtäisiin hänen tahdon mukaan. Lisäksi olen joitain kertoja ollut tietoisesti lähtemättä isin ja lapsen mukaan, kun menevät vaikka ulkoilemaan tai mummolaan tai lähtenyt itse kotoa pois, jotta en ole aina saatavilla. Minusta tämä on meillä auttanut ja nyt ei enää edes yritä, että äidin pitäisi tehdä ne jutut:)



Nukkumaan mennessä tosin on jouduttu jokunen kerta talven aikana taipua siihen, että äiti käy laittaa lapsen nukkumaan, kun isän viedessä jää huutamaan sänkyynsä, jos isi ei jää viereen (äiti voi vain jättää lapsen yksin nukkumaan petiinsä), mutta nyt nukkumaanmenokin alkaa taas isänkin kanssa luonnistamaan.

mä uskosin kyllä että teiänkin lapsella on joku "kahen vuoden-kriisi". :D Ja auta armias kun siitä pääset, ni pukkaa jo toista päälle. Meillä on vielä muutenkin jotenkin reipastuttu ja kasvettu ihan yhtäkkiä isoks tytöks. Voi sanoa, että se vauva-vaihe on nyt lopullisesti taaksejäänyttä aikaa. :( Mutta sitten, joissakin tilanteissa ollaan vielä tosi pieniä ja halutaankin oikein varmistusta asialle. Meillä on nyt tullut sellastakin että tyttö hoitaa hirveesti omia vauva nukkejaan ja "käy kaupassa omalla autolla" ja "tekee ruokaa" Haluaa leikkiä siis tämmösiä leikkejä mitä huomaa että aikuiset ja äitikin tekee. :) Sitten yhdessä hetkessä saattaa löytää jostain tutin ja laittaa suuhunsa ja olla mukamas vauva. (vaikke ikinä ole tutia edes syönyt). Syliinkin pitää yhtäkkiä päästä ja välillä sanoo, että "äiti ja isi rakastaa minua kovasti". Haluaa varmistusta asialle, että näin tosiaan on. Toisaalta haluaa olla jo iso, mutta toisaalta se on vielä kovin pelottavaa ja haluaakin olla taas vauva.. voi että, on ne vaan sulosia nuo pari-vuotiaat.



T: 4

Eli nauti nyt kun kelpaat, se menee ohi ennemmin tai myöhemmin.

On ollut paljonkin, ja isä on hyvä hoitaja. Hän on nukuttanut tähän asti lapsen joka toinen ilta hyvällä menestyksellä.

Lapsella on nyt vain sellainen äiti-kausi.

Sitten kaikki on hyvin. Sun pitää vain kestää, ja isän. Ei teille tätä tarvitse sanoa, mutta älkää nyt vain ruvetko pitämään lapselle mitään kurinpalautusta. Noita kausia tulee ja lapsen pitää saada välillä olla vähän vauva.

minä en ole mennyt ikinä mukaan tuohon. Jos lapsi tarvitsee aikuisen apua, on siihen periaatteessa kelvattava kumpi tahansa aikuinen. Olen vastaavassa tilanteessa sanonut, että isi osaa ihan yhtä hyvin. Näin lapsikin sen uskoo. Jos taas aina teen kaiken miehen "puolesta" tuhoan vain lapsen hyvän suhteen isäänsä.



Meillä siis kumpikin vanhemmista hoitaa lasta ja "valinnat" tehdään silloin kun se vanhemmille sopii eli molemmat ovat paikalla ilman mitään muuta puuhaa. Silloinkin saatetaan kysyä, että kuka lukee iltasadun. Silloin lapsi onnellisena valitsee äidin tai isän, eikä huomaa kiukutella ettei halua nukkumaan.

meillä oli, ja on vähän sama tilanne edelleen. tehtiin kuitenkin kerran niin että isä nukuttaa, koska minä en vain jaksanut. ajattelin että ei siitä mitään tule, kun lapsi vain huusi ja kitisi, mutta yllätykseksi se nukahtikin muutamassa minuutissa! nykyään isä nukuttaa lähes aina, kun minun kanssani lapsi pitää yllä hirveää shouta. en saisi poistua huoneesta ollenkaan jne. isän nukuttaessa jää tyytyväisenä nukkumaan, vaikka ensin ei meinaa kelvata.