Lue keskustelun säännöt.
Taas viikko kahestaan pojan kanssa =(
21.11.2005 |
Kyllä raskasta on olla kahestaan, yleensä kun mies tulee töistä sitä saa sitten ittekkin vähän hengähtää. Mutta nyt sitä hengähtää iltapalan ajan ja lähtee nukkuu jotta taas huomenna jaksaa koko päivän. Ja kuitenki 24h pitää olla valmiina.
Meillä mies siis viikon työmatkalla ja odotan perjantaita kuin nousevaa kuuta.
Kommentit (23)
Vierailija:
jaksan ja miten selviän 2- ja 4-vuotiaiden kanssa: aamulla kahdeksaksi tarhaan ja sitten töihin, töistä kotiin neljältä ja kaikki kotihommat edessä. Eikä mistään tukiverkoista tietoakaan.
Töissä saa sentään olla välillä lapsista erossa, joten se ei ole läheskään niin raskasta. Meillä lapset olivat eri päiväkodeissa joiden välimatka oli 15 kilometriä, joten vein aamulla aina toisen lapsen lähipäiväkotiin kävelemällä ja sen jälkeen vein toisen lapsen toiseen päiväkotiin bussilla ja aljelin sitten takaisin sen 15 kilsaa omaan työhöni. Helpotti, kun ostimme auton, mutta ei se nyt raskasta ollut noinkaan =)
Illat rauhoitin sellaisiksi, etten väsyisi. Kävimme lasten kanssa lähikaupassa kävelemällä, söimme helposti ja nopeasti tehtäviä ruokia, ulkoilimme paljon ja lapset osallistuivat omien jälkiensä siivoamiseen. Pyykkejä oli vähemmän pestävänä, kun mies ei ollut paikalla joten sekin helpotti vähän. Illalla patistin lapset hampaan harjaukseen, pesulle ja pisulle ja vaatteiden vaihtoon ja sarjatyönä se sujui ihan hyvin. Sitten linnoittauduimme peiton alle lukemaan satuja ja loppuaika olikin omaa aikaani.
Joskus valitin miehelleni kuinka raskasta minulla onkaan, ihan vain saadakseni hellyyttä ja myötätuntoa =) Oikeasti elämä kahden lapsen kanssa ei kovin rankkaa ole. Oma asennoituminen vaikuttaa paljon. Jos päättää ettei selviä, voi henkinen selviäminen ollakin työn ja tuskan takana, mutta kun ottaa hetken kerrallaan, kaikesta selviää ja pysyy vielä järjissäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli duunari ja hänen työmatkansa olivat pidempiä, kuin miehelläni ikinä. Isäni teki keikkatyönä hitsaushommia ja isot keikat veivät yleensä aikaa kuukausia. Hän saattoi työskennellä neljä/viisi kuukautta vaikkapa Iranissa, Irakissa, Israelissa tai vaikkapa Kanadassa, kävi viikon kotona ja lähti taas moneksi kuukaudeksi.
Mieheni pisimmät reissut ovat olleet kolmen viikon reissuja joita on enimmillään ollut peräkkäin kolme siten, että hän on käynyt välillä muutaman päivän kotona. Lapsuuteeni verrattuna elämämme on huomattavasti leppoisampaa.
Vierailija:
Mun mieheni ei ole mikään uraisä, on matkapuhelinalan firmassa (ei Nokia) töissä, joku järjestelmäasiantuntija tms. kai se siellä on. Se matkustaa silleen jaksoittain, välillä voi olla kuukausikin ettei käy missään, sitten taas on jatkuvasti jossain. On pystynyt nyt jo pidempään (ainakin pari vuotta) välttämään pitkät reissut, mutta usein käy viikoittain yhdellä tai parilla " pikapyrähdyksellä" Ruotsissa tai Saksassa, tai sitten parinsadan kilometrin päässä firman toisessa kotimaanyksikössä. Välillä käy Irlannissa, Etelä-Euroopassa jne. ja Brasiliaan on ollut uhka joutua pidempään, Kiinassa joutui käväisemäänkin jo.
Ei sillä ole paljoa mahdollisuuksia reissaamista enää vähentää, on jo niin minimissä kuin pystyy. Jos olisi valmis lähtemään, niin viikon-parin reissuja olisi enemmänkin tiedossa. Jossain vaiheessa oli suunnitelmissa lähteä vuoden-parin ulkomaankomennukselle koko perhe, mutta totesin ettei oma pääni kestä sitä.
Huomenna mies on Ruotsissa, lähtee kuudelta ja tulee klo23 jälkeen, to-pe on taas siellä toisessa kotimaanyksikössä, yöpyy myös siellä. Olen siis käytännössä yh:na, vaikka käykin tuon yhden yön kotona nukkumassa. Onneksi omat vanhempani asuvat lähellä ja kavereistakin saa seuraa. Tosin ei mua noi päivät rasita niinkään, vaan illat, kun pitää yksin huolehtia molempien lasten iltatoimet ja kumpikin vaatii nukuttamista eivätkä edes nuku samassa huoneessa. Ei sitä omaa aikaa ole käytännössä lainkaan, ei sitten enää jaksa valvoa kun molemmat nukkuvat.