Taas viikko kahestaan pojan kanssa =(

T. yh

Todellakin oppii arvostamaan YH:ita. Jaksamista!

viimeks ollu lomalla joulukuussa.

kohta on kolme lasta.

rankkaa mutta eipähän kyllästy =)

minä ainakin nautin viikoista kaksin lapsen/lasten kanssa.Voi tehdä meidän omia juttuja. Nykyään näitä viikkoja harvemmin, mutta yleensä leikimme lomalla oloa kun isi on pois.. iskän kotona ollessa on sitte omat jutut. Varmaan se on rankkaa jos asennoituu niin

Mielenkiinnolla odotan ensi vuotta, toinen syntyy toukokuussa ja sitten ei todella aika käy pitkäksi.



Tulee ihan jääkiekkoilijat mieleen, mies käy kotona ja naps uusi tulokas tulossa. AP

mies viikot reissussa ja mä 2 vuotiaan ja puolivuotiaan kanssa kotona.



Sanon kyllä että on tosi rankkaa. Varsinkin kun kaksvuotiaalla uhmaa ja reagoi aina tosi voimakkaasti kun isä lähtee. Tuntuu välillä että tulen hulluksi. Tulee sitten huudettua lapselle ja sen jälkeen sit kauheet morkkikset. Musta tuntuu tosiaan välillä etten jaksa enää ja on tosi huonoäitifiilikset vaikka parhaani yritän. Sit välillä on aivan ihanaa, kun lapsilla hyvät päivät ja kyllähän miehen kaa menee loistavasti kun ei nähdä kuin viikonloppuisin. Toivon kuitenkin ettei tätä jatkuisi enää kauaa vaan mies saisi siirron tänne kotipaikkakunnalle.



Lohduttaa kun on muitakin ja tosiaan pointsit yksinhuoltajille...

että eipä auta vaikka kuinka yrittäisi asennoitua et on mukavaa.



Kun on kaksi pientä ja iso talo hoidettavana niin voin sanoa että mulla on välillä niin kiire, ettei syödä tai vessassa jouda käydä. Kyllä ihan työstä käy. Varsinkin kun on vielä yöheräämiset puolivuotiaan syömisten kanssa joten jatkuva univaje päällä.



Ei todella tunnu lomalta, kyll se loma on sit kun mies tulee kotia viikonlopuksi ja ehtii olla edes hetken omien ajatustensa kanssa tai vaikka käydä kaupassa ihan itekseen.

pahimmillaan kun oli kolme alle 4v josta 2 alle 2v niin oli rankkaa myönnän sen. 2 lapsista oli infektiokierre ja vauva tykkäs valvoa yöllä. Meilläkin isohko omakotitalo maalla kaukana kaikesta. Viikoilla tein sen mikä oli pakko.Ei muutoin selviä järissään

tosiaan on täälläkin välillä rankkaa ja olen kans huomannu, että jos asennoidun etten jaksa niin en jaksa.

Vanhin lapsi on 4v2kk, kuopus 1v6kk ja kolmannen LA on 3vko päästä.

Varmaan on sitten rankkaa kun on taas vauva joka valvottaa öisin mutta kaikki ajallaan!

Parisuhde pysyy vaan kuosissaan paremmin miun mielestä kun ollaan erillään enemmän..

Koita ap jaksaa, kyllä sä pärjäät yhden viikon:). Itse odotan että olis joskus edes yksi ilta että saisin omaa aikaa.

Kun on neljä lasta, joista yksi on ylivilkas lapsi jolla on liikuntavamma, on oppinut vähitellen pitämään huolta itsestäänkin.

Mieheni lähtee sunnuntaina kahdeksi viikoksi jenkkeihin ja ainakin tiistaisin käyn molempina viikkoina itse uimassa, kun mummu hoitaa lapsia.

Mies on, mutta aina töissä, jos ei ole töissä on ryyppäämässä, jos ei ole ryyppäämässä, makaa sohvalla krapuloissaan tai muuten väsyneenä, jos ei sohvalla niin töissä....Olen tosiaan miettinyt avioeroa, eipä tarviis enää huolehtia kuin pojasta, niinkuin olen tähänkin asti tehnyt. Siis vituttaa ja rankasti.

.

jaksan ja miten selviän 2- ja 4-vuotiaiden kanssa: aamulla kahdeksaksi tarhaan ja sitten töihin, töistä kotiin neljältä ja kaikki kotihommat edessä. Eikä mistään tukiverkoista tietoakaan.

Ei ole sitä arpomista, että kumpi tekee mitäkin. Yksin, kun tekee, niin tulee hommat ajallansa tehdyksi. En siis tykkää, kun mieheni on pois, mutta hommat hoituu, enkä rupea vetelehtimään itse.

Mulla on kans 2v. lapsi. Mies on kerralla pois su-pe tai sitten toisinaan vielä yksi viikonloppu siinä välissä eli melkein 2 viikkoa.



Mä olin ihan varma että on aivan kauheen raskasta, mutta olen yllättynyt positiivisesti:) Meillä lapsi menee nukkumaan klo 20 ja herätään aamulla klo 7. Päikkärit nukkuu n. 12.30-14. Eli illalla jää hyvin aikaa itselle. Yleensä luen, surffaan netissä, teen kasvo- tai jalkahoitoja yms. kivaa. Kattelen jotain sarjoja jne.



Mutta alku oli mullekin hankalaa! Menin nukkumaan aina samaan aikaan lapsen kans (oli just täyttäny 1v), nukuin päikkärit joka päivä ja kotikaan ei pysyny kunnossa. Meni varmaan 1½kk ennen kuin totuin uuteen rytmiin ja siihen että hoidan kaikki asiat yksin: lapsen, kauppareissut, siivoukset, ruuat, pyykit jne. Kun mies oli kotona niin minä nukuin, nukuin ja nukuin. Aamuisin keveesti puoleen päivään ja iltapäivällä vielä torkut. Nyt on jo niin tottunu että hirvittää kun kohta mies onkin aina illat kotona;) Varmasti ihanaa, mutta sopeutuminen se on siinäkin.



Tsemppiä! Nyt on jo kohta keskiviikko:) Se autto aina mulla kun tuntui hankalalta...kolme yötä enää ja sit helpottaa!

Aika homma on myös aina huolehtia kaikki sisä- ja ulkovaatteet siististi valmiiksi. Hohhoijaa... mutta ei auta. Piru periköön kaikki työmatkoja teettävät firmat.

ja kannattaa valittaa.

sepä vasta olis ihana hetki/aikaa.

lähti lentokoneelle niin puolen tunnin kuluttua olin pää vessanpöntössä: vatsatauti. Siinä oli kiva olla 5-vuotiaan ja 6-kuisen kanssa. Pakko oli laskea puolivuotias vaan rääkyvänä lattialle kun piti itse oksentaa.



Me kolme sairastettiin koko 2 vkoa minkä mies oli reissussa, joten ei voitu tavata ketään tartuntavaaran vuoksi ja hyvä jos kaupassa ehdin.



Silti koti (170 neliöö) ei ole koskaan ollut niin siisti kuin silloin kun mies tuli kotiin, mutta taisinkin käydä ylikierroksilla, kun oli pakko selvitä.



Muuten me erotaan nyt puolen vuoden sisällä. Saan sitten 6 päivää/kk olla ilman lapsia ja levätä (enempää en kyllä haluais ollakaan erossa). Se on ihan luksusta sillä nyt mies hoitaa lapsia noin 6 tuntia/vko, joista noin 3 niin että pääsen saunaan ja saan rauhassa siivota. 3 tuntia /joka toinen vko käyn kurssilla, se on mun ainut vapaa. Ai niin mies tietysti harrastaa ja käy pikkujoulut ja muut pakolliset kuviot. Siks se onkin kohta mun ex.

Onko miestenne oikeasti pakko olla reissussa? Ovatko uraisiä vai duunareita komennuksella? Eikö tuollaselle ole tosiaan mitään vaihtoehtoa?