Miksi opettajia pitää lahjoa kevätpäättäjäisissä?

Ei kampaajallekaan osteta mitään, vaikka käytäs sen luona vuodesta toiseen.

uskolliset asiakkaat saattavat joskus ostaakin niin kampaajalle, fysioterapeutille, jumppaohjaajalle, lääkärille tms. kukkia tms.



Ihan varmaan vaan haluavat antaa huomiota, osoittaa kiitollisuutta ja ystävyyttä.



Kiitolliset ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia ihmisiä kuin epäkiitolliset tai katkerat ; )

Minä vien joka vuosi kampaajalleni joulun aikaan jotain! Jouluna ja keväällä päiväkodissa lapseni hoitajat, lapsen ope ja heidän KAIKKI harrastusten ohjaajat saavat jotain. Tämä ei ole lahjontaa vaan kiitos heille. Itse saan opena aina paljon muistamisia, enkä koe, että minua lahjotaan.

mitä on mun lapselle antanut.

Esimerkiksi syntymäpäivälahja omille lapsille: typerää! Minähän ne olen persauksistani pungertanut. Tai äitienpäivälahja omalle äidille: pyysinkö syntyä? En pyytänyt. Entäs häälahjat: ei ne tavaraa tarvitse onnensa tueksi, paneskelkoot.

Minusta olisi kamalaa, jos joka kevät pitäisi kantaa trukkilavallinen krääsää tai yrttejä edestakaisin.



Tämän kirjoitan sekä äitinä että opettajana. En haluaisi saada lahjoja enkä ainakaan korttia kummempaa muistamista, eivätkä minun lapseni ole koskaan kantaneet kouluun lahjoja. Joskus on viety jotain pientä, lähinnä opettajainhuoneen kahvipöytään tarjottavaksi, mutta ei ihan joku kevät ja joulu.

Mulle on ihan sama mitä opettaja tekee niillä kukilla tai suklaarasioilla, työntäköön vaikka sinne minne ei aurinko paista. Mutta minä vien koska niin on tehty aina. Jo silloin kun itse kävin peruskoulua 80-luvulla.

Nehän tekevät vain duuniaan siinä missä muutkin, ja saavat joka kk palkan. Ei kampaajallekaan osteta mitään, vaikka käytäs sen luona vuodesta toiseen.

kyllä olen ostanut joululahjan kerran, ja jättänyt tippiä useasti (n 10€)... Ihan vaan siitä ilosta, että toinen saa kiitosta. Palkka kuuluu työntekijillä joka tapauksessa, kiitos on ihan eri asia!

En anna lahjoja muille, kuin oman perheeni jäsenille sekä ystäville ja sukulaisille, mikäli osallistun johonkin heidän juhlapäiväänsä. Olen päivittäin tekemisissä niin monen ihmisen kanssa, että jos jokaiselle ryhtyisin lahjaa ostamaan, menisi kuukauden tili sen sileän tien aina juhla-aikoina. Tai sitten ostelisin todella halpoja tiimarin tuikkulaseja, vuosi toisensa jälkeen.

ja olen itsekin opettaja.



Yksi tuttu lääkäri kertoi, että hän saa usein potilailtaan lahjoja: villasukkia, omenahilloa yms.



En kuitenkaan koskaan ole vailla omilta oppilailtani mitään ja olen usein sanonut, etten tarvitse mitään. En arvota lapsia sen mukaan mitä he tuovat tai ovat tuomatta. Minusta on kaunis tapa muistaa lukuvuoden loppuessa ja oppilaat ovat aina nin innoissaan kun antavat jotain. Mikään pakko kenenkään ei kuitenkaan ole tuoda mitään. Rahaa ei kannata muutenkaan käyttää paljon, vaan lapsi voi esim. antaa yhden orvokin ja kiittää kuluneesta vuodesta. Näin lapsikin oppii arvostamaan aikuisen tekemää työtä.