Mitkä lastesi omiaisuudet harmittaa sinua?
Mun lapsi on monessa asiassa todella lahjakas, mutta äärimmäisen laiska. Ei mitään kunnianhimoa mihikää asiaan ja kotihommien tms suhteen täys lusmu 'joo kohta', 'emmää jaksa', 'ei huvita'.
Ikää 12v mutta on ollut tuollainen aina.
Lopetti harrastuksen jossa oli hyvä. Olsi ollut todella hyvä ja menestyyt kilpailuissa, jos oli ollut yhtään kunnianhimoa, mut kun ei ole =(
Kommentit (16)
Yrittää tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa. Pelottaa, että lapsi joutuu jonkun pedofiilin uhriksi kun on niin sosiaalinen ja luottavainen ihmisiin.
Poika:
- erittäin pienikokoinen, jää todennäköisesti lyhyeksi mieheksi mistä paljon riesaa hänelle itselleen
- hyvin ujo ja varautunut luonne
Tytär:
- kapinoi kaikkia auktoriteetteja vastaan ihan periaatteestakin mikä aiheuttaa helposti vaikeuksia elämässä
- on aika ruma ihan suoraan sanoen (keltaiset hiukset, punainen naama, keltavihreät silmät, munanmuotoinen naama/pää)
Kumpaakaan ei ole koskaa kiinnostaneet mitkään harrastukset.
Poika:
- erittäin pienikokoinen, jää todennäköisesti lyhyeksi mieheksi mistä paljon riesaa hänelle itselleen
- hyvin ujo ja varautunut luonneTytär:
- kapinoi kaikkia auktoriteetteja vastaan ihan periaatteestakin mikä aiheuttaa helposti vaikeuksia elämässä
- on aika ruma ihan suoraan sanoen (keltaiset hiukset, punainen naama, keltavihreät silmät, munanmuotoinen naama/pää)Kumpaakaan ei ole koskaa kiinnostaneet mitkään harrastukset.
On ihan vaan pakko kommentoida, että ei pienikokoinen mies välttämättä ole paitsiossa. Silloin pitää vaan kehittää muita ominaisuuksia, jolla pärjää.
Oma veljeni on melko lyhyt ( n 167cm), ja oikein hyvin on pärjännyt elämässän sekä töissä että suhdemaailmassa ( itse asiassa olen aina ihmetellyt että miksi tytöt/naiset ovat hänen perässään juosseet), ehkä siksi että on todella suvereenin mukava ja luonteva naisten seurassa.
On muuten ikäisekseen tosi fiksu (neljävuotias laskee päässään, tekee 200-palaisia palapelejä, osaa päätellä mistä eri ruokatuotteet tulevat ja miten ne valmistetaan jne.), mutta tuo adhd tekee sen että vireystaso heittelee ja iso osa päivästä kuluu sähläämiseen. Mihinkään ei keskittyisi kuin sekunteja, ryntäilee ja säntäilee sinnetänne, pitää outoa mölinää ja hyppii, heiluttelee päätään jne. Pahinta tässä on se, että Suomessa on vaikea saada alle kouluikäiselle lääkitystä...pelkään että pojalla menee eskarikin penkin alle, päiväkodissa on ollut vaikeaa pienryhmässäkin koska poika kuormittuu siitäkin liikaa.
Olen nyt 3 vuotta odottanut, josko tuo "uhma" menisi jo ohi, mutta taitaa valittettavasti olla pysyvää. KAIKKI on aina huonosti ja huutaa ja rääkyy vaikka tuntikausia jos joku asia ei mene mielensä mukaan.
tunnistan tyttäressäni omia ei niin kivoja luonteenpiirteitäni, joiden kanssa olen junnannut ja joita olen yrittänyt ikäni koulia. Esim. tietynlainen miellyttämisenhalu/ujous; Mun tekis niin mieli ojentaa, että älä nyt noin käyttäydy, mutta minkäs teet, kai hänen on annettava itse taaplata tyylillään, mikä minä olen häntä neuvomaan, kun en itsekkään ole kovin kummoisesti tuosta selvinnyt..
Eikä kauheasti pahoja tapoja, paitsi tavaroiden unohtelu. Ja viimetippaan jättäminen, mutta kai se on minulta perittyä. Ulkoisista piirteitä harmitaa kihara tukka, kun sen hoitaminen on tuskaa.
Poika:
- erittäin pienikokoinen, jää todennäköisesti lyhyeksi mieheksi mistä paljon riesaa hänelle itselleen
- hyvin ujo ja varautunut luonneTytär:
- kapinoi kaikkia auktoriteetteja vastaan ihan periaatteestakin mikä aiheuttaa helposti vaikeuksia elämässä
- on aika ruma ihan suoraan sanoen (keltaiset hiukset, punainen naama, keltavihreät silmät, munanmuotoinen naama/pää)Kumpaakaan ei ole koskaa kiinnostaneet mitkään harrastukset.
Olet oksettava. Veikkaan että jos lapsesi vastaavan listan tekisi sinusta, olisi se tooodella pitkä, sietäisi olla.
Kuinka kukaan voi sanoa omaa lastaan rumaksi :/ Menisit kuule ittees. Törkeä nainen oot.
4v. on taas niin vikkelä ja eloisa, että kerkee ihan joka paikkaan sekunnissa. Hyvissä tavoissa on opeteltavaa.
2v. on rämäpää. Mikään ei pelota, kaikkeen täysillä ja ryminällä. Toivoisin, että rauhoittuisi tai ujostelisi vähän.
13-vuotiaassa pojassa harmittaa laiskuus ja mukavuudenhalu ja jos suoraan sanon niin se kehno itsetuntokin vähän harmittaa. Se, joka saa hänet sanomaan että "emmä osaa, emmä oo mikään nero".
Mukavuudenhalu, halu päästä vähällä, saa hänet myös tekemään muita ikävämpiä juttuja. Esimerkiksi valehtelemaan. Hän ei periaatteessa ole kiero vaan pikemminkin suora poika, mutta jos on jotain omaa mukavuutta tai herkkusuuta hyödyttävää luvassa niin valehtelu saattaa tulla ihan vahingossa ja tunnontuskitta.
perusnegatiivisuus.
Aina pitää ensin sanoa kaikkeen EI.
Poika2: Jatkuva hidastelu, raivoaminen ja jääräpäisyys. Huhhuh...
Poika3: Todellinen elohopea ja koheltaja. Lisäksi puhuu vain huutamalla.
Pojalla 4v todella pienet ylähampaat,pelkät pikku nököt. Harmittaa jos aikuisenakin tollaset nysät :( Ja se että hänen vaaleat enkelinkiharat ovat alkaneet tummua :(
mutta liian arka ja ujo, 12v poika kyseessä.
mutta ei harrastaisi mitään muuta kuin lukemista, ja lukisi uppoutuneesti melkeinpä aamusta iltaan, jos muita aktiviteetteja ei järjestetä. Toisaalta muistan itsekin sen, kun lukeminen oli vain niin mahtavaa ja ihanaa, etten haluaisi hirveästi rajoittaa, mutta toisaalta sitä olisi toivoinut, etät lapsesta olisi tullut luonteeltaan sosiaalisempi, urheilullisempi ja ylipäänsä vilkkaampi, jotta pärjäisi elämässä helpommalla.
paitsi, että ei ole lopettanut (vielä) harrastustaan.