Mikä on ankein paikka maailmassa, missä olet ollut?
Kommentit (117)
haisee virtsa ja potilaat huutavat kuorossa, kuka Jumalaa ja kuka muuten vain apua.
En osaa eritellä miksi, se vaan ei mihinkään vuodenaikaan miellytä. Aina on ankea ja inhottava tunnelma. Ei vaikka miten olen yrittänyt löytää hyviä puolia siitä paikasta.
Asutuskeskus, jossa entisen Ingnalinan ydinvoimalan työläiset asu(i)vat. Melkoisen kolkko neukkulähiö.
Hyvänä kakkosena Tarjoustalot. Niin ankeita ja ahdistavia. Vihreäpukuiset ja harmaanaamaiset myyjät hyllyttää kelmeiden loisteputkilamppujen valossa. Ei ikkunaa missään. Mustahameisia naisia kiljuvine lapsineen.
Ihmiset elää niin pientä elämää, että niistä tulee jotenkin sairaita.
http://maps.google.com/maps?q=Luolavuorentie+50,+Turku,+Suomi&hl=en&ll=…
Need I say more :D
Olisin myös vastannut heti TARTO. Ankeampaa paikkaa saa varmaan etsiä...
Ensinnäkin mieheni kaverit olivat tulleet paikalle ensin ja meidän saapuessamme yöllä, he olivat ottaneet käyttöönsä myös toisen meille varatuista huoneista. Mieheni mielestä se oli ihan ok, joten riidan päätteeksi (minä olin todella vihainen) majoituimme koko nelihenkinen perhe erittäin pieneen voimakkaasti virtsalta haisevaan nukkavieruun hämärään huoneeseen. Lakanat olivat kosteat. Oli minun ja mieheni merkkipäivä, johon olin kaavaillut villiä seksiä, mutta kun lapset nukkuivat lähes varpaat suussamme, ei siitäkään tullut mitään.
Koskaan en enää halua majoittua niin kusenhajuiseen, nukkavieruun ja kosteaan majoitusliikkeeseen.
Eipä tullut ikävä, rikkaiden ja köyhien jakaantuminen oli shokki. Asuin itsekin slummissa, rotat vilisti mennä pitkin katuja ja tulivat myös taloihin sisälle asti. Sillälailla Briteissä. Tuntui kuin kehitysmaassa olisi ollut. Likaista, niin likasta! Kyllä sitä oppi arvostamaan Suomea sen jälkeen kummasti.
tulee aina järjetön ahdistus siellä käydessä
Asun edelleen Viljakkalassa
yksi traktori ja yksi potkukelkkamummo in the middle of nowhere
Onneksi Hämeenkyrö ja Tampere lähellä. Ankea paikka maailmalla mieleen jääbneenä on Liegen kaupunki Belgiassa.
vanhemmat asuu vieläkin ;) Kaunistahan siellä on :D
Liverpool Eipä tullut ikävä, rikkaiden ja köyhien jakaantuminen oli shokki. Asuin itsekin slummissa, rotat vilisti mennä pitkin katuja ja tulivat myös taloihin sisälle asti. Sillälailla Briteissä. Tuntui kuin kehitysmaassa olisi ollut. Likaista, niin likasta! Kyllä sitä oppi arvostamaan Suomea sen jälkeen kummasti.
Ja sen pommitetuilta näyttävät pakistanilaisalueet. Oli ankeaa juu ja osa taloista palaneita, muissa ikkunat laudoitettu ja narkit teki kauppaa National Bank of Pakistanin naapuriröttelössä ;)
Englannissa on paljon ankeita alueita, mutta onpa sitten yleinen nipotuksen määräkin siedettävämpi.
ihan selkeästi. Eihän siellä ole mitään aktiviteetteja ja ihmisetkin ovat niin itsekeskeitä porukkaa. :O
Slummeja en kai voi mainita, koska en ole ollut sisällä, vain kulkenut ohitse.
Kamalin paikka oli julkinen sairaala Etelä-Amerikassa. Olin raskaana ja kauppareissulla verensokeri kai romahti. Olin pyörtymäisilläni ja oksentelin, ambulanssi noukki kyytiinsä. Mulla ei ollut mukana sairasvakuutuskorttia, joten mut vietiin julkiseen sairaalaan.
Rakennus oli kuin rapistunut kummituslinna, maalit lohkeili ja kaikkialla oli nuhjuista. Jaoin huoneen monen muun potilaan kanssa ja vierustoveri makasi verissään -häntä oli ammuttu ilmeisesti ryöstön yhteydessä. Kun mies siirrettiin toiseen paikkaan, veriset lakanat jätettiin sänkyyn.
Mua koko ajan huimasi ja oksetti, nälkä veti voimattomaksi. Mulle annettiin pahoinvointia hillitsevä pistos kankkuun ja jouduin silloin vetämään vailla yksityisyydensuojaa housut alas tuossa yleisessä huoneessa.
Sinnittelin useita tunteja pissahädän kanssa voimakkaan huimauksen vuoksi ja lopulta pystyin horjahdellen käymään vessassa. Vessa oli kolkko, rapistunut koppi, ei paperia, ei saippuaa, katossa yksi rätisevä, kelmeä lamppu.
Tämä kai oli kamalin paikka :)
Toinen kamala paikka oli samaisen maan maahanmuuttovirasto vastasyntyneen kanssa. Taas kummituslinna ja ympärillä satoja resuisia, slummeissa eläviä siirtolaisia. Jotenkin vain niin lohdutonta ja samalla pelko, että pieni vauva saisi pöpöjä.
Junamatka Charles de Gaullen lentokentältä Pariisiin. Uskomattoman ankeita radanvarsipaikkakuntia, ihan kuin jossain kehitysmaassa 50-luvulla
poliisi hakkasi pikkupoikia pampulla kun tehtiin rikosilmoitusta ryöstöstä.
Hyvänä kakkosena: Hotelli Moskovan kahvila 1993. Vitriinissä pari voikkaria ja keitettyjä kananmunia.
Kotimaan matkakohteista ikuiset klasikot on
KEMINMAA JA PERTUMAA
typerä murre, ankea ilmapiiri, sisäänpäinlämpeävä... ruma kaupunki.
No ei kyllä haise, millon oot viimes käyny Oulusa?