Saatiin kuulla että masuvauvalla ehkä Down

Onnea tulevan vauvan johdosta ja päätöksestä pitää hänet, oli down tai ei. Lääkärit eivät turhaan suositele jatkotutkimuksia vaan taustalla on varmasti se että usein down-lapsilla on sydänvikoja tai muita ongelmia jotka on hyvä saada selville jo raskausvaiheessa jotta niihin osataan puuttua syntymän jälkeen. Käykää tutkimukset jotta saatte varmuuden asiasta ja tarpeen mukaan raskautesi tarkempaan seurantaan.

On jotenkin vielä niin omat ajatukset sekaisin etten osannut edes tuota ajatella että down ja sen liitännäissairaudet voisi mahdollisesti vaikuttaa synnytyssairaalankin valintaan.



Kiitos, olemme kyllä onnellisia lapsesta tuli mitä tuli. Tästä saimme vaan paljon ajateltavaa ja hetken varmasti menee että osaa käsitellä asian.



Ap

Tuli aika shokkina tuo tieto. Ei oikein edes olla asiasta osattu miehen kanssa puhua, muuta kuin että abortti ei kummastakaan meistä ole vaihtoehto. Tätä vauvaa on toivottu ja odotettu niin pitkään, yli 4v.

Meille kuitenkin suositeltiin lisätutkimuksiin menoa, siitä huolimatta että kerroimme ettei abortti ole meille vaihtoehto. Ihmettelen tätä, vai ajatellaanko tässä sitä että meidän olisi helpompi valmistautua tulevan?

Eli millä perusteella vauva on ehkä down?

Teinkin siitä avauksen tänne joitakin päiviä sitten. Me odotellaan tarkempia tuloksia vielä, mutta siis epäily on vahva ja niskaturvotus poikkeuksellisen suurta. Suurin ristiriita meidän tapauksessa se, että mun mies ehdottomasti ei halua down-lasta eli abortti hänelle ainoa vaihtoehto, itselläni tunneside ja suojeluvaisto tähän mahaöttiäiseen jo kasvanut niin vahvaksi että abortti tuntuu ihan kamalalta ajatukselta. En tiedä selviänkö siitä mitenkään, toisaalta en myöskään siitä jos mies lähtee (uhannut on, enkä epäile ettei vois niin tehdäkin jos teen omavaltaisen päätöksen pitää vauva jos se sairaaaksi todetaan), jäisin kahden yh:ksi joista vanhemman (edellisestä suhteesta) isä on kuollut tapaturmaisesti ja toinen ois erityislapsi. Mulla myös aika olemattomat tukiverkot joten pelottaa suoraan sanottuna ihan sairaasti.



Voimia hurjasti ap!!Luulen suunnilleen tietäväni mitä käyt läpi.

Mun mielestä kaikki nuo tutkimukset on elämänvastaisia. Eikö se punktiokon ole sikiölle vaarallinen? Jos on vammainen niin sitten on, mitä sitä etukäteen jännittämään.

Teinkin siitä avauksen tänne joitakin päiviä sitten. Me odotellaan tarkempia tuloksia vielä, mutta siis epäily on vahva ja niskaturvotus poikkeuksellisen suurta. Suurin ristiriita meidän tapauksessa se, että mun mies ehdottomasti ei halua down-lasta eli abortti hänelle ainoa vaihtoehto, itselläni tunneside ja suojeluvaisto tähän mahaöttiäiseen jo kasvanut niin vahvaksi että abortti tuntuu ihan kamalalta ajatukselta. En tiedä selviänkö siitä mitenkään, toisaalta en myöskään siitä jos mies lähtee (uhannut on, enkä epäile ettei vois niin tehdäkin jos teen omavaltaisen päätöksen pitää vauva jos se sairaaaksi todetaan), jäisin kahden yh:ksi joista vanhemman (edellisestä suhteesta) isä on kuollut tapaturmaisesti ja toinen ois erityislapsi. Mulla myös aika olemattomat tukiverkot joten pelottaa suoraan sanottuna ihan sairaasti.

Voimia hurjasti ap!!Luulen suunnilleen tietäväni mitä käyt läpi.

Äläkä pelkää, asiat järjestyvät kyllä.

paljon on syntynyt ihan terveitä vauvoja vaikka on ollut down-epäilyä. Mielestäni tämän yhden kirjoittajan mies ei ole valmis isäksi, jos uhkaa lähteä mikäli lapsi on vammainen. Oma lapsi on aina oma lapsi, oli sitten vammainen tai perusterve. Ja sitä kannattaa myös miettiä, että myöskin täysin terveenä syntynyt lapsi voi vammautua. Eli ei mikään ole täällä tähtiin kirjoitettua ja mitä tahansa voi sattua. Se on vain elettävä sitten sen mukaan.

Tuli aika shokkina tuo tieto. Ei oikein edes olla asiasta osattu miehen kanssa puhua, muuta kuin että abortti ei kummastakaan meistä ole vaihtoehto. Tätä vauvaa on toivottu ja odotettu niin pitkään, yli 4v.

Meille kuitenkin suositeltiin lisätutkimuksiin menoa, siitä huolimatta että kerroimme ettei abortti ole meille vaihtoehto. Ihmettelen tätä, vai ajatellaanko tässä sitä että meidän olisi helpompi valmistautua tulevan?

Eli millä perusteella vauva on ehkä down?

mutta paljon yli sen normaalin. Samoin myös seerumiseula (oliko se sellainen nimeltään) puoltaisi sitä Downin mahdollisuutta...

Niskaturvotustakin oli. Mua tutkittiin sitten uudestaan sikiötutkimusyksikössä, ja ultrassa kaikki oli ok. En ottanut lapsivesipunktiota. Terve lapsi syntyi. Sain apljon tietoa ja mielenrauhan tuolla, vaikken punktiota ottanutkaan.

sekin hyöty, että jos sikiön kromosomisto paljastuukin normaaliksi, niin asiasta ei tarvitse enää huolehtia vaan voi nauttia raskaudesta huomattavasti vapautuneemmin. Meille kävi juuri näin onnekkaasti.

Meille piti syntyä down poika. Syntyikin terve tyttö

syntyi asperger poika

ei syntynyt koska abortoin sen H 17. Sen jälkeen olen saanut kaksi tervettä lasta, pojan ja tytön. En kadu.

ja oli ihana saada hänet kotiin. Olen elämälle ikuisesti kiitollinen, että hänet aikanaan sain yllätyksenä! Olen analysoinut elämääni ja tullut siihen tulokseen, että eniten mua on kasvattanut ja elämääni antanut sisältöä juuri tämä erittäin vahvaa sydämensivistystä omaava down-tyttäreni! Sitä ei voi ymmärtää sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut.



Jokainen tekee omat päätöksensä, enkä itse tuomitse kumpaankaan vaihtoehtoon päätyneitä. Mutta tuon isän tuomitsen, joka uhkaa jättää raskaana olevan vaimonsa, jos tämä pitää vammaiseksi epäillyn lapsensa. Anteeksi, mutta oletko varma, että haluat olla tuollaisen miehen kanssa lopun elämääsi? Oletko varma, ettei hän lähde joka tapauksessa heti kun vaan sattuu huvittamaan? Pärjäät lapsiesi kanssa ilmankin! Minä henkilökohtaisesti auttaisin sinua, jos olisit lähipiiristäni. Ystäviä löytyy aina - yllättävistäkin käänteistä.



Voimia!

Jos abortti ei ole vaihtoehto. Punktioon liittyy kuitenkin keskenmenoriski. Mutta jatkoseuranta, uusi tarkempinultra tms voisivat silti olla järkeviä.

Nyt pitää kyllä sanoa että sulla on aika ruusuinen kuva yhteiskunnan tuesta ym. Kun kirjoitat että ehkä sitten aikuisena hän menisi johonkin tukiasuntoon jne. Mistä tiedät että 20-30v päästä edes on olemassa mitään tukiasuntoja, tai ainakaan ilman että ne maksais tuhansia euroja/kk? On hyvin todennäköistä että maksatte kalliisti lapsenne elämästä ja silti joudutte pelkäämään että kuolemanne jälkeen hän jää heitteille, miten voi hyvin käydä.

En halua olla ilkeä, mutta tuo päätös "pidämme lapsen ja rakastamme häntä oli millainen hyvänsä" on niin helppo tehdä. Vammainen vauva ja lapsi on kuitenkin hyvin eri asia kuin koko ikänsä vammainen aikuinen!

Että miettikää oikeesti haluatteko lasta joka on hyvin heikoilla tässä maailmassa johon joutuu, ja joutuu todennäköisesti elämään toisten armoilla. Itse kokisin että suurempaa rakkautta lasta kohtaan olisi välttää hänet tällaiselta kohtalolta.

Olemme miettineet asiaa läpikotaisin, puhuneet, itkeneet, jutelleet lääkäreiden kanssa, miettineet tulevaisuutta (sekä meidän omaa että lapsen), miettineet aborttia, koneet ahdistusta, miettineet tilanteen epäreiluutta (alkuvaiheessa käytiin nekin tunteet läpi), rakstaneet, katselleet ultrakuvia, tunteneet vauvan liikkeitä... Ja olemme aivan varmoja päätöksestämme! Tämä vauva on meidän rakas lapsemme ja hänen on tarkoitus syntyä tähän maailmaan, meidän perheeseemme!

En todellakaan ole kirjoittanut tänne kaikkia ajatuksiamme ja pelkojamme. Juuri se tässä pelottaa ja huolestuttaa kaikista eniten, että mitä lapselle tapahtuu jos me kuolemme ennen häntä!? En todellakaan oleta että lapsemme automaattisesti pääsee johonkin tukiasuntoon yms. Tarkoitukseni oli vain ilmaista että tiedämme lapsen olevan vastuullamme vielä aikuisenakin ja että tehtävämme on järjestää hänelle joku paikka olla ja asua sittenkin jos emme itse hänestä voi enää huolehtia!

Lyhyiden tekstien pohjalta, on todella helppo tehdä oletuksia, kun harvapa tänne kaikkea kertoo elämästään ja ajatuksistaan!

Ap

minä uskon vahvasti ettet tule koskaan katumaan päästöstänne.

Niskaturvotusta, napatyrä epäily ultrassa ja seerumiseula hälytti. Riskiluku 1:5. Joulukuussa -11 syntyi täysin terve 10 pisteen tyttö :)

että joku haluaa tietoisesti vammaisen lapsen! Ja kohta ollaan parkumassa yhteiskuntaa apuun kun ei itse jaksa.

Aborttiin vaan. Maailmassa on ihmisiä ihan tarpeeksi muutenkin, turha tuoda vammaisia lisää muiden painolastiksi. Mieluummin vaikka adoptoitte jonkun terveen mutta köyhän lapsen, kuin väkisin runttaatte uuden vammaisen lisää.