Virpi Salmi: Kiintymyshömelöt

tärkeintä _muutaman vuoden ajan_ elämässään.



Itse olen kaikkea muuta kuin ns. kiintymyshömelö, mutta mielelläni minäkin olisin sellainen, harmikseni olen siihen liian itsekäs.



Eikä kaikkea tarvitse vetää överiksi, tuossa toimittaja väittää että lapsensa lähellä pitävät jatkavat lapsen passausta hamaan tappiin saakka, mistähän tällainen näkemys?



Mun mielestä on erittäin hyvä juttu ja ihailtavaa, että jotkut äidit ja isät pitävät lapsen lähellään ja elämänsä tärkeimpänä asiana ainakin muutamia ensimmäisiä vuosia. Mitä pahaa tässä on? Kyllä työelämään, harrastuksiin yms "niin kauhean tärkeään muuhun elämään" on taas yllin kyllin aikaa lapsen vähän kasvettuakin.

Jotka oikeasti höpöttää niiden lapsen ainutlaatuisesta häiriöherkkyydestä ja siitä ja tästä ongelmasta. Lasta syötetään ja annetaan tuttipullolla 5-6-vuotiaaksi, turvaistetaan joka käänteessä suunnilleen siksi, että mennään kauppaan ja se voi aiheuttaa traumoja.

Jotka oikeasti höpöttää niiden lapsen ainutlaatuisesta häiriöherkkyydestä ja siitä ja tästä ongelmasta. Lasta syötetään ja annetaan tuttipullolla 5-6-vuotiaaksi, turvaistetaan joka käänteessä suunnilleen siksi, että mennään kauppaan ja se voi aiheuttaa traumoja.

Kiintymysvanhemmuudessa ei tehdä näin. Lasta ei pehmusteta ja suojata vaan annetaan jopa esim.kiipeillä ja kokeilla omia kykyjään.

kuten Virpi Salmen kolumnit yleensäkin.



Kärjistys toki, mutta kyllä just tuollaista ajattelua on.