Karjalankarhukoira?

Amerikassa karjalankarhukoiria käyttävät rajavartijat turvana mustakarhuja vastaan. Siellä sitä ei myöskään suositella lapsiperheille, mikä tuntuu Suomen näkökulmasta uskomattomalta, niin paljon niitä on! Pitää muistaa, että se on karhunmetsästyskoira, ja vietti on voimakas.

puri naamaan kun olin penska. En edes tehnyt mitään vaan olin sängyssä katsomassa telkkaria

Ei tosiaan mitään perhe koiria. Puolustaa omistajia ja saattaa helposti purra toisia koiria. Usealla vahva metsästys tarve. Joten irti päästyää saattaa lähtä juoksenteleen omille teille. T: 3v karjalank. Omistaja

Ei tosiaan mitään perhe koiria. Puolustaa omistajia ja saattaa helposti purra toisia koiria. Usealla vahva metsästys tarve. Joten irti päästyää saattaa lähtä juoksenteleen omille teille. T: 3v karjalank. Omistaja

Jos et harrasta metsästystä, niin en suosittele. Niillä on vahva riistavietti, joka vaatii toteuttamista. Upea koirahan kkk on, mutta valitettavasti terveyspuoli on tässäkin rodussa pilattu sisäsiittoisuudella ja liialla jalostuksella.

Meillä ainakin 4-vuotias karjalankarhukoira on todella energinen, lempeä ja haukkuu todella äreästi yöllä liikkuvia eläimiä. Koiran edellinen omista sanoi ettei koiralla ole metsästysviettiä, mutta kyllä sitä koiralta vähän löytyy. Koira on myös tosi ystävällinen kissoille ja muille koirille. On rauhallinen eikä välitä pienestä kiusasta. Koiran luonne riippuu aika paljon siitä minkälaiset vanhemmat ja kasvattaja on ollut.

Mulla on 2 vuotias kkk narttu. On mitä lempein koira perheenjäsenille. Energinen, haukkuu paljon (pääasiassa ympäristössä liikuvia eläimiä ja ihmisiä (vrt. vahtivietti)), erittäin voimakas riistavietti (toimii itsenäisesti, ei mene pitkälle), erittäin oppivainen (kun ei ole itsepäisellä tuulella). Tarvii tosiaan paljon liikuntaa, mutta mitään vikoja tai perinnöllisiä sairauksia ei ole ainakaan tällä esiintynyt. Ei todellakaan sovi taajama-alueelle puhumattakaan kaupungista. Vaatii voimakastahtoisen isännän (eli sille täytyy todellakin opettaa tietyt perusasiat muutoin siitä voi tulla ongelmakoira).

3v karhukoiranarttu pihassa. Muutama ajatus omista kokemuksistani:

Todella älykäs rotu. Oppii uuden jutun kun näytät sen kerran tai pari. Oppii myös huonot tavat nopeasti jos päästät lipsumaan.

Kun riistan jälki tuoksuu nenään, unohtaa kaiken muun kunnes on tutkinut tilanteen että olisko tämän päässä jotakin pataan tai rukkasiksi sopivaa. Ilmaistuaan jäljen kysyy kuitenkin usein isännältä että lähdetäänkö etsimään tämä otus. Vapaana maastossa ollessaan liikkuu isännän/emännän ympärillä n. 0,5-2 km säteellä, mutta pitää yhteyttä, jos katsoo tyypin olevan esimiesasemassa. Kun huomaa, että nyt isäntä haluaa liikkua nopeammin, pysyy lähempänä. Vapaana ollessaan kaivaa kuitenkin yleensä jonkinlaisen otuksen haukuttavaksi ellet satu huomaamaan jäljen löytymistä ja kiellä ilmaistulle jäljelle lähtemästä. On yleensä isännän hallittavissa ensireaktion jälkeen mutta "kuurojakin" yksilöitä on.

Vapaus, vapaus, vapaus. Tuppaa vähän masentumaan, ellei saa juosta vapaana päivittäin. Kiinnipitoaikana masentuu helposti vaikka lenkittäisitkin hihnassa päivittäin. Kiinnipitoajan alkaessa saattaakin mököttää isännälle viikon tai pari. Makailee syrjässä eikä mainaa tulla edes tervehtimään ja kun tulee, niin häntä on alaviistoon ja katselee alta kulmain. Masennukseen auttaa vaikkapa jälkiharjoitus tai muu sopiva aivotoiminta. Minusta näyttää, että aivojen aktivointi on koiralle jopa tärkeämpää kuin itse liikunta. Kilometrin jälkiharjoitus näyttää vastaavan pitkää lenkkiä.

Karhukoira on työkoira, joka ei eksy eikä haahuile määrättömästi. Karhukoiran kanssa liikkuessa huomaat että luonto on täynnä kaikenlaista villiä elämää josta muutoin et tietäisikään. Hirvi, karhu, ilves, peura, kauris, supi, mäyrä... Jos tykkäät samoilla ulkoilmassa ja sinulla on mahdollisuus liikkua ulkona puistoja laajemmilla maastoalueilla, joilla voit laskea koiran juoksemaan vapaana, karhukoirasta saat nenän ja korvat, jotka avaavat uudenlaisen luontokokemuksen. Kaupungin puistoihin tai pururadalle sopii paremmin vaikkapa labradori, kultainen noutaja, seisoja tms. suppealiikkeisempi "kesytetty" koirarotu.

Karhukoira ei ole kova haukkumaan pihassa, ainakaan jos liikuntamittari pysyy vihreällä, ilmoittaa kuitenkin liikkeen pihan ympärillä.

Nukkuu hangessa tai kopissa säästä riippumatta, mille päälle sattuu. Vesisade, pakkanen, räntäkeli tms. yksityiskohdat eivät saa karhukoiralta juurikaan huomiota.

Mehtäkaveri siis.

Moikka! Ihmeelliseltä tuntuu joittenkin kommentit että karhukoirat olisivat vaikeita? Tosin en rodusta tunne muita yksilöitä kun meidän perheen oman koiran. Naapuriin syntyi karhukoiran pentuja ja mehän otimme yhden. Aiemmin ei ollut meillä koiraa ollutkaan. maailman kiltein ja rauhallisin koira on hän aina ollut. Antaa lasten paijata eikä riehu ikinä. Asunut aina meidän isossa lapsiperheessä. Laiskahko tyyppi hän on. Tosin asumme maalla ja koira saa olla aina vapaana ulkona ja sisällä joten ei ehkä ole koskaan päässyt turhautumaan. Meillä ei metsästetä ollenkaan, joten ei ole varmaan tottunut koviin ääniin koska tämän huonona puolena on että pelkää esim raketteja ja metsästysaikaa, jolloin kyyhöttää sohvan alla ja voi karata naapuriin jos säikähtää kovaa ääntä. Meillä on myös lapinkoira, chihuahua, kissa ja kääpiökani. On myös heidän hyvä kamu. Metsästysviettiä ei oikeastaan tällä ole (mikä ei varmaan ihan hyvä rodulle) mutta lehmiä yrittää paimentaa jos karkaavat ja supikoirille on haukkunut. Vieraita ei hauku ikinä ei oikeastaan edes herää jos vieraita tulee. Hän on kyllä pentuna sosialistettu tosi hyvin voi johtua siitä ja meillä muutenkin käy paljon ihmisiä kylässä. ei ole tarvinnut hänelle kovaa kuria pitää, kun on ollut niin tottelevainen ja rauhallinen kaveri. Kasvanut perheen arjessa mukana. Hän oli myös mukanamme loma reissuilla nuorempana mm. Espanjassa ja Norjassa. Huonona puolena! Rodusta lähtee todella paljon karvaa ja harjaamista on suunnattomasti keväisin ja syksyisin! Ei myös minun mielestä häkki koira, ei tykkää sateesta ja pakkasella ei voi olla kauan ulkona lumessa koska tassut palelevat ja halkeilevat haavoille asti. arvostaavat suuresti pitkiä lenkkejä ja metsässä liikkumista ja nuuskimista ja vapaana pihalla oloa eli ei laiskan ihmisen koira

Se täytyy vielä lisätä että meillä siis uroskoira, ja ennen leikkaamista sukupuoli vietti oli kova.. Astui mm naulakosta roikkuvia takkeja, ja saattoi karata silloin jos joku narttu oli kiimassa. Leikkaamisen jälkeen muuttui todella paljon rauhallisemmaki. Hirmu kiltti oli jo tosin ennen leikkaamista. Ja pienenä tämä järsi ja hautasi kenkiä.. Mutta se varmaan kuuluu muittenkin rotuiset koirapebtujen elämään

No vielä lisäys :D ovat siis tosi älykkäitä, meillä kun ei metsästetä niin harrastettiin agilityä kun koira oli nuorempi. Oppii hetkessä ja nautti suuresti kun oli tekemistä. Oppi myös

Temppuja todella nopeasti ja katsomalla mallia lapinkoiralta. Mm. Esittämään kuollutta kierimään ja hyppimään vanteen läpi oppi nopeammin kun kukaan meidän muu koira. Ja jos haluaa sisälle ulkoa tulee ikkunan taakse haukkumaan, eikä kyllä luovuta ennen kuin joku avaa hänelle oven.

Karhukoira soveltuu loistavasti lapsiperheeseen. Ei ole vihainen. Meillä kolme karhukoiraa ja kaikki tosi kilttejä. Eiköhän se niin ole että koirasta tulee sellainen minkälaiseksi sen kouluttaa. Ovat myös seurallisia ja helppoja kouluttaa kun osaa oikeasta narusta vetää 😊

Kkk on lapsirakas rotu niin ihmettelen miksi jotkut sanovat ettei sovi lapsiperheeseen? Meillä tuo koira asuu kerrostalossa ja asumme kaupungissa. Eikä mitään ongelmaa. Rakastaa lapsia yli kaiken ja meillä noita lapsia vilisee. Lenkkiä tarvitsee paljon. Aivan ihana luonne.

Isäntä uskollinen ja siihen syvästi kiintyvä jos kohtelee hyvin. Viisas, läpi elämänsä kehittyvä.

Meillä kolmen lapsen perheessä + pienen koiran.

Leikkisä, pärjää oman perheen koirien kanssa mutta muuten voi olla ärhäkkä toisille uroksille ja narttu toisille nartuille, riippuu paljolti toisesta vieraasta koirasta. Ihmisrakas. Ei ole vihainen ihmisille ja täynnä itseluottamusta. Ei hauku ns. tyhjää. Tykkää pitkistä lenkeistä ja samalla ne rauhoittaa iltavilliä kummasti.

Sopii hyvin kaupunki koiraksikin omakoti alueelle

Meillä on ollut muutamia karhukoiria, tällä hetkellä kaksi urosta. Niissä on todella eroja yksilöiden välillä. Meidän toinen koira haluaa olla sisällä niin paljon kuin mahdollista ja rakastaa pyöriä perheen jaloissa. Käy metsällä, mutta ei hauku. On todella hiljainen kaveri. Ei hauku ulkona, ei sisällä.

Toinen tykkää asustella ulkona tarhassa. Keli kun keli, niin ei haittaa. Toki lämmitetty koppi löytyy ja siellä nukkuu kovemmilla pakkasilla. Omaa kovan riistavietin ja masentuu, kun ei saa päästää irti. Käymmekin sitten välillä maksullisessa kunnon aitauksessa, että pääsee juoksemaan vapaana isompaa matkaa. Käy sisällä, mutta ei viihdy kovin kauaa. Mutta tämäkin on ehdottomasti lapsi- ja ihmisystävällinen tapaus.

Meillä molemmat tulee myös toimeen muiden koirien kanssa. Jos toinen koira on aggressiivinen ja haukkuu, nämä istuu hihnassa taluttajan vieressä hiljaa. Jos kuitenkin haukkuva koira tulee liian lähelle, niin ärähtää hyvin voimakkaasti ja ilmaisee oman rajansa. Sellainen rotu joka kaipaa ihmisekseen määrätietoisen, on kovapäisiä. Muutama "kuuro" tapaus ollut, mutta harvinaista. Enemmin meillä tullut jopa välillä tarkastamaan missä ihminen menee metsällä ja jatkaa matkaansa. Toinen meillä pyörii jaloissa metsälläkin, ei lähde pitkälle. Toinen hakee hyvin kyllä.

Mitä muuta rotua koirassa on/oli?😊

Metsästyskoira.

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihana koissu, jos osas ja on mahkuja pitää

Puhutko luteista vai kirpuista? Satiaisista?

Koissu. Just.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 18:14"]

Voi olla tosi kova haukkumaan jos joutuu olemaan pidempään ulkona aitauksessa/kiinni.

[/quote]Turhautuu helposti, joten ei tosiaan sovi häkkiin unohdettavaksi koiraksi; vaatii liikuntaa, aktiviteetteja, seuraa. (Eipä mikään koira kyllä sovi kärsimään elinkautistaan yksin ulkotarhaan.)

Ei meillä vaan haukkunut. Paitsi jos sotilaita meni ohi :D Sisään halusi jos oli kylmää ja kosteaa.

Ihana koira!