Lue keskustelun säännöt.
Jännittää huikeesti töihin lähtö 4v jälkeen, kaksi pientä lasta!
21.05.2012 |
Eli olen ollut kotona putkeen nyt 4v ja saanut sinä aikana kaksi lasta. Pienempikin tulee 2v ja koen, että nyt aika siirtyä työhön ja lapset hoitoon, jo rahankin takia tärkeää. Olen ollut aika väsynyt ja puutunutkin tähän pikkulapsiarkeen, innostaa töihin menoa mutta ennen kaikkea PELOTTAA! Miten pienet sopeutuvat päiväkotiin? Saanko tehdä osa-aikaisesti, helpottaisi arkea? Miten itse jaksan töissä ja millaisia illat sitten ovat? Nyt on ollut kaikki kaikessa päiväuniaika, jolloin saan tunnin huilia ja melkein aina torkahdan. Miten sitten jaksan työssä? Tuntuu, etten ole toipunut kolmen vuoden valvomisista vieläkään, ja yhä lapset herättävät herkästi.
Toisaalta hermostun lapsiin ja valitan miehelle kun tämä on aina tätä samaa, lapset jo kaipaavat enemmän seuraa kun lähistöllä ei muuten oikein ole, kaikki ovat päiväkodeissa päivät.
Vinkkejä, kokemuksia, näkemyksiä.. jotain?, kun näitä niin yksin pohtii..
Kommentit (2)
Ja melkeinpä ihan sama =)
Olen ollut heinäkuussa sen 4 vuotta kotona ja nyt olen lähdössä elokuussa töihin ja lapset hoitoon.
Pienempi on silloin 2v2kk ja isompi 3v10kk.
Itselläni suurin huoli on siitä että minulla on 3 vuorotyö ja miehelläkin aikaiset lähdöt aamulla. Eli minun aamuvuoro ja yövuoro viikkoina lapset menevät hoitoon 5.30-6.00 välillä. Tuntuu tosi pahalta pieniä siihen aikaan herätellä ja lähtee viemään hoitoon.
Palaan siis vanhaan työhöni johon en kyllä haluaisi palata juurikin noiden työvuorojen takia. Lyhennettyä työaikaa siellä ei pysty tekee, lyhennettyä viikkoa kyllä mutta siitä taas ei ole apua niihin aikaisiin aamuihin.
Jännittää/pelottaa muutenkin palata sinne töihin, sillä kun sieltä jäin pois työilmapiiri oli hyvin tulehtunut. Työkavereihin en ole ollut yhteydessä, joskus sattunut kaupassa näkemään.
Tunnenko itseni kuinka ulkopuoliseksi kun menen takaisin, osaanko enää mitään?
Olenkin yrittänyt muita töitä hakea mutta vielä ei ole mikään tärpännyt.
Uskon lasten sopeutuvan hoitoon ihan hyvin, sillä ovat kumpikin luoteeltaan hyvin reippaita ja sosiaalisia ja varsinkin vanhempi kaipaa kovasti ikäistään seuraa jota ei tässä meidän nurkilla ole juurikaan.
Alkuun voi olla toki paljon kiukuttelua iltaisin ja halauksen tarvetta. Mutta kun siihen varautuu ja pitää illat rauhallisina niin uskoin että siitä selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
up