Eutanasian vastustaja, lue tämä!

Onko se lääkäri, jolla on tulostavoitteensa ja määrärahansa? Vai miniäni, joka kärkkyy perintöä eikä halua, että maksetaan euroakaan enempää sairaalamaksuja?



Se ei voi olla potilas, jolla syöpäpesäkkeet aivoissa ovat vieneet todellisuudentajun.

Miksi se ei voisi olla potilas? Miksi se ei voisi olla lääkäri?



Jos paranemismahdollisuutta ei ole ja kipulääkitys ei auta minusta lääkärin tulisi määrätä eutanasia. Vaikka potilaalla olisi aivoissaan mitä on hänellä oikeus sanoa että nyt loppu.



Eutanasiaa tulee käyttää vain kun paranemismahdollisuutta ei ole. Jos potilas ei ole enää tajuissaan, mitä pahaa siinä on jos "paha miniä" päättää eutanasiasta. Törkeintä on se, että potilas saa rauhan.

Tärkeintä on se, että potilas saa rauhan.

Siitä ei puhuta, mutta sitä tapahtuu.



T: Sh

niin paljon kuin tuota että joutuu viikkokausia huutamaan eläimellisissä kivuissa. Siksi aion ottaa itseltäni ajoissa hengen, jos joudun tuollaiseen tilanteeseen ja vaarana on se, etten pysty myöhemmin itse enää itseäni tappamaan. Tämä tarkoittaa läheisten kannalta sitä, että he menettävät aikaa olla kanssani, ja lisäksi mahdollisuuden olla läsnä (rauhallisen) kuoleman aikana. Tähänkin ongelmaan eutanasia toisi helpotuksen.

Jos potilas ei ole enää tajuissaan, mitä pahaa siinä on jos "paha miniä" päättää eutanasiasta. Törkeintä on se, että potilas saa rauhan.

jossa potilas on jo tajuton. Eihän hän enää kärsi. Sen sijaan ap:n esimerkki, jossa viikkotolkulla joudutaan huutamaan kipua, on epäinhimillistä. Ja siinä potilaan pitäisi voida sanoa että nyt riittää.

sehän tuossa on ongelma eikä se ettei saa eutanasiaa. Hullua on, että muualla kuin saattohoitoon erikoistuneissa paikoissa ei aina tosiaan saa kunnon kivunhoitoa.



Eräs ystäväni kuoli vuosia sitten vain vähän yli 30-vuotiaana levinneeseen syöpään. Ennen saattohoitopaikkaa hullua kyllä häneltä kiellettiin kunnon kipulääkitys, koska se *aiheuttaa riippuvuutta* ja *saattaa aiheuttaa komplikaatioita jotka lyhentävät elinikää*. Niin, jos ihmisellä on joka puolelle levinnyt syöpä ja on varmaa että kuolee muutamassa kuukaudessa, niin onko sillä niin väliä sitten. Tämä ystävä halusi nimenomaan kunnon kivunhoidon, ei eutanasiaa, mutta sitäkin oli vaikea saada. Onneksi kun pääsi ihan viime ajoiksi saattohoitopaikkaan, siellä sitten sai riittävästi kipulääkkeitä niin ettei tarvinnut kärsiä.

Jokin aika sitten tuli yleltä dokkari, jossa seurattiin "aivokuolleiden" ihmisten kuntoutumista. Siinä oli esimerkiksi mies, joka oli todella pahasti vammautunut moottoripyöräonnettomuudessa. Neliraajahalvaus, niin että pystyi lähinnä räpyttelemään silmiään. Hänen kanssaan sitten hiljalleen pystyttiin kommunikoimaan silmien räpäytysten avulla.



Etukäteen tämä mies oli sanonut, että pahinta olisi halvautua ja sitten hän kyllä mieluummin kuolisi. Oli vannottanut omaisiaan vetämään töpselin irti seinästä. Mutta tuossa tilanteessa oikeasti ollessaan hän kuitenkin valitsi elämän: hän halusi nähdä lastensa kasvavan, hän halusi nähdä elämää. Vaikka pystyi osallistumaan siihen äärimmäisen rajallisesti, ja vaikka häntä piti elossa koneet.



Eli ei mikään etukäteen tehty hoitosopimus takaa sitä, että ihminen olisi oikeasti lopulta samaa mieltä tilanteen tullessa vastaan. Ja miten sen rajan voi vetää, kun yleisesti ajatellaan kuolemanhaluisen masennuksen olevan sairautta.

enää pysty kuntouttamaan. Aivokuollut on oikeasti kuollut, ja hänen elämäänsä pystytään muutenkin ylläpitämään keinotekoisesti vain muutamia päiviä. Tarkkana terminologian kanssa.

dokkarissa olleet ihmiset olivat olleet älyttömän kauan koomassa ja heidän sanottiin olevan "kasveja", osa vaikutti olevankin mutta moni kuitenkin osoitti esimerkiksi onnen merkkejä kuullessaan musiikkia tms.



Pistinkin sen siksi noihin heittomerkkeihin.

Pyysin lisää kipulääkettä, turhaan. Enempää ei saanut antaa.

Tämä on se ongelma, ei se puuttuva mahdollisuus eutanasiaan. Suomessa on kautta linjan sairaanhoidossa kipuja vähättelevä asenne. Ihmisiä hoidetaan kuin liukuhihnalla, todellinen välittäminen on säästetty pois. Eihän sairas ihminen voi edes päättää selväjärkisesti haluaako eutanasian, jos vaihtoehdoksi ei edes anneta pätevää kivunlievitystä. Tuohan olisi kiristämistä. Pakkohan siinä olisi pyytää että saa kuolla.

neliraajahalvaantuneita tai muita vastaavia tietenkään. Eutanaasia sallittaisiin ihmisille jotka ovat parantumattomasti sairaita, kuolemassa lyhyen ajan sisään tuskallisen kuoleman. Johan sen nyt jo järki sanoo, ettei mitään tapa-minut-neliraajahalvauksen-sattuessa tulla koskaan tekemään tai hyväksymään. Että turhaa pelottelua ja asian viemistä ihan väärille urille.

Pyysin lisää kipulääkettä, turhaan. Enempää ei saanut antaa.

Tämä on se ongelma,

että kaikkia kipulääkkeet ei auta, vaikka kaikki konstit yritettäisiin. Tästä syystä Terhokodin johtajakin on eutanasian kannalla. Vaikka Terhokodissa tehdään kaikki mahdollinen kivunlievityksen saralla.

Jos lapsenne olisi parantumattomasti sairas ja huutaisi kivusta, niin antasitteko hänen mieluummin kitua vai päästä tuskastaan?



Sitä minäkin.

Koska jokainen kuitenkin joskus kuolee minusta toisen kuoleman edesauttaminen on murha. Kipulääkitystä sen sijaan tulee antaa niin paljon kuin tarvitaan, sitä ei tule pihistellä.

Jos lapsenne olisi parantumattomasti sairas ja huutaisi kivusta, niin antasitteko hänen mieluummin kitua vai päästä tuskastaan?

Sitä minäkin.

Miten lapsi voisi päättää haluaako euranasian? Lapsi ei edes ymmärrä mitä kuolema tarkoittaa. Vanhempihan sen päätöksen tekisi, eikä kyseessä silloin olisi oma tahto, mistä poikiikin jo paljon mahdollisia tilanteita joissa väärinkäytöstilaisuus.

Koska jokainen kuitenkin joskus kuolee minusta toisen kuoleman edesauttaminen on murha. Kipulääkitystä sen sijaan tulee antaa niin paljon kuin tarvitaan, sitä ei tule pihistellä.

kipulääkettä ei auta. Paitsi tappava annos.

Minä kannatan periaatteessa eutanasiaa. Mutta myönnän, että käytännön lainsäädännössä ja toteutuksessa on valtavasti haasteita.



Tästä syystä ensin pyrkisin siihen, että kipulääkkeitä annettaisiin varmasti kaikille riittävästi ja siinä vaiheessa kun niistä ei enää ole apua, potilas nukutetaan loppuajaksi.

neliraajahalvaantuneita tai muita vastaavia tietenkään. Eutanaasia sallittaisiin ihmisille jotka ovat parantumattomasti sairaita, kuolemassa lyhyen ajan sisään tuskallisen kuoleman. Johan sen nyt jo järki sanoo, ettei mitään tapa-minut-neliraajahalvauksen-sattuessa tulla koskaan tekemään tai hyväksymään. Että turhaa pelottelua ja asian viemistä ihan väärille urille.

Siis jos ihminen sairastuu äkisti niin, ettei pysty sitten sanomaan haluaako elää vai kuolla, onko se jotenkin eriasia kuin esimerkiksi kolarissa vammautuminen? Joku sanoi, että ennalta tehty toive sopisi syyksi, mutta entäs jos minusta nyt tuntuu että mieluummin sittne kuolisin, mutta siinä tilanteessa haluaisinkin mieluummin mahdollisuuden pärjätä tai ainakin kärsiä läpi viimeiset päivät nähdäkseni vielä vilauksia lapsistani tms?

En tiedä itsekään mitä tästä aiheesta ajatella. Kunhan nyt mietin miten mutkikas juttu tämä olisi päätettäväksi. Minusta ei ole kovin eri juttu lopettaa jonkun kolarissa vammautuneen ihmisen elämä, jos tämä ihminen ei pysty toivettaan ilmaisemaan tai liikkumaan tai edes hengittämään itse. Ja silti en ole varma onko se oikein vai väärin.

en muista numeroa

kysytään siltä sairaalta itseltään että haluaako eutanaasia vai ei! Ei sitä piikkiä kysymättä keneenkään tuikata.