Miksi Tyylisuuntauksia- blogia on täällä erityisen kiivaasti haukuttu?

Jotain kummaa kateutta vissiin, tai sitten vaan ne, jotka kouluissaan olivat kiusaajia, ovat löytäneet täältä toisensa ja sopivan kohteen. Surkuhupaisaa todella.

Blogi on ihan hyvä.

Nyt varmaan erityisesti joitain risoo, että kahden opiskelijan nelilapsisen perheen äiti pääsee lomalle Berliiniin yhden lapsensa kanssa. Huokuu blogista, kuinka kivaa hänellä onkaan. Kyllähän sellainen risoo niitä, joilla rahat menee lainojen lyhennyksiin tai mihin lie...

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1625585/jarna_on_men…

Minusta se on ihanan tavallinen, arkinen ja maanläheinen. Päivittäin käyn kuulumiset kurkkaamassa.

Alkuperäiseen kysymykseen: Luulen, että ilkeilyjen takaa löytyy henkilöitä, joille Jarna on joskus kommentoinut suorasanaisesti ja siitä on mennyt herne nenuun. Sitten täällä huudellaan ja pilkataan. Itse aikoinaan löysin blogin näiden ketjujen kautta ja jäin vakilukijaksi.

Seuraan myös näitä keskusteluja jonkin verran, uskoisin että Jarna ei sitä tee ja hyvä niin. Mutta en yhtään epäile, etteikö hänen itsetuntonsa näitä kestäisi, kun on jo aikuinen ihminen kaikin puolin :)

Kaikkein huvittavinta, tai oikeastaan surullista on se, että nämä kiusaajat koittavat aina puolustella tätä käytöstään sillä, että blogisti itse on laittanut itsensä alttiiksi arvostelulle. Naurettava ja lapsellinen selitys. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen ja haukkumiseen, jota nämä kirjoittelijat tekevät.

Luulen, että asialla on muutama hieman häiriintynyt henkilö, jolla on elämässä jotain muita ongelmia, ja käyvät oksentamassa sitä pahaa oloaan haukkumalla jotain blogistia, jolla tuntuu kuitenkin olevan jotain, mitä näiltä haukkujilta puuttuu.

Oikeastaan nämä kiusaajat ovat itse hyvin säälittäviä ja surullisia tapauksia.

Olen neljän lapsen onnellinen, opiskeleva äiti



Onhan se kurjaa jos oma mies suostuu vain yhteen tai kahteen lapseen :)

niin siitähän saa hyvin helpolla jo neljä mukulaa aikaiseksi, eikö? Arvaa mitä; kaikki mikä kimaltaa, ei ole kultaa, eikä kadehtemisen arvoista.

Olen neljän lapsen onnellinen, opiskeleva äiti

Onhan se kurjaa jos oma mies suostuu vain yhteen tai kahteen lapseen :)

Ja wink wink, nyt mulla on 8 selainta auki, joista yksi on juurikin se postaus.

Annoin koordinaatit, tee jotain itsekin.

Mutta miksi ihmeessä sulla on 8 selainta auki? Haluat käyttää yhtä aikaa Firefoxia, IE:tä, Chromea, Safaria jne. ? Tosi kätevää.

Ja jos sulla on 8 ikkunaa, niin kehotan kokeilemaan ctrl + t -toimintoa. Paljon notkeampi käyttää.

Ja jos sulla on 8 välilehteä auki, niin entä sitten, kuulostaa aika normi surffailulta.

niin siitähän saa hyvin helpolla jo neljä mukulaa aikaiseksi, eikö? Arvaa mitä; kaikki mikä kimaltaa, ei ole kultaa, eikä kadehtemisen arvoista.

Olen neljän lapsen onnellinen, opiskeleva äiti

Onhan se kurjaa jos oma mies suostuu vain yhteen tai kahteen lapseen :)

Täällä menee nämä spekuloinnit hiukan liian pitkälle taas.

Mietin aamulla tätä juttua ja ajattelin, että ei olisi pitänyt provosoitua, mutta provosoiduin kuitenkin.

Ehkä nämä pulmuset täällä ei koskaan ajattele esim. Nykäsestä, Keskisestä tai Tuksusta muuta kuin kauniita ja lämpimiä ajatuksia. Olisihan noita tosielämän hahmoja enemmänkin, mutta noi tuli ekana mieleen.

Kyse on siitä tahattomasta komiikasta, jota siinä blogissa on niin käsittämättömän paljon.

Netti on kuitenkin julkinen paikka. Itsesuojeluvaisto on ihan hyvä ominaisuus. Netissä kaikki säilyy ikuisesti, joten senkin puoleen kannattaa miettiä minkä kuvan itsestään antaa.

Esim. teinibloggaajat, jotka kirjoittavat omalla nimellään, tulevaisuuden työnantaja voi saada mielenkiintoista informaatiota helpolla nettihaulla.

Anonymiteetti ei ole mikään kovin pitävä suoja, ei tässä J:nkään tapauksessa.

En ole koskaan millään tavalla ollut tekemisissä Jarnan kanssa.

Tällä hetkellä ei ole tarvetta kadehtia ketään, eikä J:ssä ole minusta yhtään mitään kadehdittavaa.

Ja lapsiluvusta sen verran, että helppohan niitä olisi tehtailla, tilaisuuksia tehtailuun on ollut niin, että minulla voisi olla vaikka 15 lasta.

Kaikkein huvittavinta, tai oikeastaan surullista on se, että nämä kiusaajat koittavat aina puolustella tätä käytöstään sillä, että blogisti itse on laittanut itsensä alttiiksi arvostelulle. Naurettava ja lapsellinen selitys. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen ja haukkumiseen, jota nämä kirjoittelijat tekevät.

Luulen, että asialla on muutama hieman häiriintynyt henkilö, jolla on elämässä jotain muita ongelmia, ja käyvät oksentamassa sitä pahaa oloaan haukkumalla jotain blogistia, jolla tuntuu kuitenkin olevan jotain, mitä näiltä haukkujilta puuttuu.

Oikeastaan nämä kiusaajat ovat itse hyvin säälittäviä ja surullisia tapauksia.

Entä jos "haukkujilla" on jotain, mitä J:ltä puuttuu?

Ja olen myös sitä mieltä, että ne bloggaajat, jotka julkaisevat vain niitä "voi-miten-ihanat-pitsiverhot-ja-kastelukannu"-kommentteja, ovat kiusaajia. He syrjivät, jättävät tietyt kommntit ja kommentoijat tylysti ulkopuolelle. Niin se vaan on.

Ei ne "suositut" ja "ihanat" blogit ole myöskään aina sitä, miltä näyttää. Edellä mainitulla tavalla voi pönkittää sitä kuvaa, jonka tahtoo antaa ulkopuolelle ja ihan jo kuvien rajauksella voi tehdä paljon.

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Minusta surullisia tapauksia ovat ne bloggaajat, joilla ei oikeasti ole mitään asiaa, mutta bloggaavat sarjatulituksena, monta kertaa päivässä, suunnilleen jokaisesta kahvin juomisestaan ja aivastuksestaan lähtien. Näitäkin on.

Kaikkein huvittavinta, tai oikeastaan surullista on se, että nämä kiusaajat koittavat aina puolustella tätä käytöstään sillä, että blogisti itse on laittanut itsensä alttiiksi arvostelulle. Naurettava ja lapsellinen selitys. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen ja haukkumiseen, jota nämä kirjoittelijat tekevät.

Luulen, että asialla on muutama hieman häiriintynyt henkilö, jolla on elämässä jotain muita ongelmia, ja käyvät oksentamassa sitä pahaa oloaan haukkumalla jotain blogistia, jolla tuntuu kuitenkin olevan jotain, mitä näiltä haukkujilta puuttuu.

Oikeastaan nämä kiusaajat ovat itse hyvin säälittäviä ja surullisia tapauksia.

Entä jos "haukkujilla" on jotain, mitä J:ltä puuttuu?

Ja olen myös sitä mieltä, että ne bloggaajat, jotka julkaisevat vain niitä "voi-miten-ihanat-pitsiverhot-ja-kastelukannu"-kommentteja, ovat kiusaajia. He syrjivät, jättävät tietyt kommntit ja kommentoijat tylysti ulkopuolelle. Niin se vaan on.

Ei ne "suositut" ja "ihanat" blogit ole myöskään aina sitä, miltä näyttää. Edellä mainitulla tavalla voi pönkittää sitä kuvaa, jonka tahtoo antaa ulkopuolelle ja ihan jo kuvien rajauksella voi tehdä paljon.

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Minusta surullisia tapauksia ovat ne bloggaajat, joilla ei oikeasti ole mitään asiaa, mutta bloggaavat sarjatulituksena, monta kertaa päivässä, suunnilleen jokaisesta kahvin juomisestaan ja aivastuksestaan lähtien. Näitäkin on.

Tässäpä meille hieno profilointi nettikiusaajasta, jotain tällaista olen arvellutkin, että heidän mielessä liikkuu.

Kaikkein huvittavinta, tai oikeastaan surullista on se, että nämä kiusaajat koittavat aina puolustella tätä käytöstään sillä, että blogisti itse on laittanut itsensä alttiiksi arvostelulle. Naurettava ja lapsellinen selitys. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen ja haukkumiseen, jota nämä kirjoittelijat tekevät.

Luulen, että asialla on muutama hieman häiriintynyt henkilö, jolla on elämässä jotain muita ongelmia, ja käyvät oksentamassa sitä pahaa oloaan haukkumalla jotain blogistia, jolla tuntuu kuitenkin olevan jotain, mitä näiltä haukkujilta puuttuu.

Oikeastaan nämä kiusaajat ovat itse hyvin säälittäviä ja surullisia tapauksia.

Entä jos "haukkujilla" on jotain, mitä J:ltä puuttuu?

Ja olen myös sitä mieltä, että ne bloggaajat, jotka julkaisevat vain niitä "voi-miten-ihanat-pitsiverhot-ja-kastelukannu"-kommentteja, ovat kiusaajia. He syrjivät, jättävät tietyt kommntit ja kommentoijat tylysti ulkopuolelle. Niin se vaan on.

Ei ne "suositut" ja "ihanat" blogit ole myöskään aina sitä, miltä näyttää. Edellä mainitulla tavalla voi pönkittää sitä kuvaa, jonka tahtoo antaa ulkopuolelle ja ihan jo kuvien rajauksella voi tehdä paljon.

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Minusta surullisia tapauksia ovat ne bloggaajat, joilla ei oikeasti ole mitään asiaa, mutta bloggaavat sarjatulituksena, monta kertaa päivässä, suunnilleen jokaisesta kahvin juomisestaan ja aivastuksestaan lähtien. Näitäkin on.

Tässäpä meille hieno profilointi nettikiusaajasta, jotain tällaista olen arvellutkin, että heidän mielessä liikkuu.

olen jopa blogannut siitä, miksi kaikki pitää siloittaa kiiltokuvaksi.

Erilaiset kommentit ja näkökulmat on mun maailmassa tervetulleita.

Millainen ihminen karsii ympäriltään pois ne ihmiset, jotka eivät ole samaa mieltä kaikesta?

Iäkkäämmät bloggaajat tekevät välillä niin, että nostavat jonkin kommentin, joka ei heitä miellytä, omaksi postaukseen ja selittävät sitten postauksessa, että tällaisen sain, eikö ole kauheaa. Sitten 50 hymistelijää myötäilee blogistia juuri näillä kateus-argumenteilla ym. Eikö se ole kiusaamista?

Iäkkäämmät bloggaajat tekevät välillä niin, että nostavat jonkin kommentin, joka ei heitä miellytä, omaksi postaukseen ja selittävät sitten postauksessa, että tällaisen sain, eikö ole kauheaa. Sitten 50 hymistelijää myötäilee blogistia juuri näillä kateus-argumenteilla ym. Eikö se ole kiusaamista?

kommentit ole aina kovin syvällisesti perusteltuja? Minusta on ihan inhimillistä, että ei ymmärrä aina noiden kommenttien lähtökohtia.

Itselleni esimerkiksi oikeinkirjoitus on tärkeää, mutta ehkä se ei välity kuitenkaan kommentista, jossa on 1-2 lausetta. Voisin kuitenkin kirjoittaa pidemmänkin tekstin siitä, että se todella on tärkeä asia minulle lukijana, ja jostain pilkkuvirheestä huomauttaminen ei ole minulta ilkeilyä vaan paremminkin tuskanhuuto.:)

Minusta kuitenkin kirjallisessa ruodinnassa jää välillä osa ajatuksista sanojen taakse ja moni tulkitsee kommentteja omista lähtökohdistaan eli en toisaalta ihmettele, jos bloggari ei pidä jotain yhden lauseen kommenttia, jossa sanotaan jotain rakentavaa/negatiivista kovin rakentavana.

Iäkkäämmät bloggaajat tekevät välillä niin, että nostavat jonkin kommentin, joka ei heitä miellytä, omaksi postaukseen ja selittävät sitten postauksessa, että tällaisen sain, eikö ole kauheaa. Sitten 50 hymistelijää myötäilee blogistia juuri näillä kateus-argumenteilla ym. Eikö se ole kiusaamista?

kommentit ole aina kovin syvällisesti perusteltuja? Minusta on ihan inhimillistä, että ei ymmärrä aina noiden kommenttien lähtökohtia.

Itselleni esimerkiksi oikeinkirjoitus on tärkeää, mutta ehkä se ei välity kuitenkaan kommentista, jossa on 1-2 lausetta. Voisin kuitenkin kirjoittaa pidemmänkin tekstin siitä, että se todella on tärkeä asia minulle lukijana, ja jostain pilkkuvirheestä huomauttaminen ei ole minulta ilkeilyä vaan paremminkin tuskanhuuto.:)

Minusta kuitenkin kirjallisessa ruodinnassa jää välillä osa ajatuksista sanojen taakse ja moni tulkitsee kommentteja omista lähtökohdistaan eli en toisaalta ihmettele, jos bloggari ei pidä jotain yhden lauseen kommenttia, jossa sanotaan jotain rakentavaa/negatiivista kovin rakentavana.

Kaikkein huvittavinta, tai oikeastaan surullista on se, että nämä kiusaajat koittavat aina puolustella tätä käytöstään sillä, että blogisti itse on laittanut itsensä alttiiksi arvostelulle. Naurettava ja lapsellinen selitys. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen ja haukkumiseen, jota nämä kirjoittelijat tekevät.

Luulen, että asialla on muutama hieman häiriintynyt henkilö, jolla on elämässä jotain muita ongelmia, ja käyvät oksentamassa sitä pahaa oloaan haukkumalla jotain blogistia, jolla tuntuu kuitenkin olevan jotain, mitä näiltä haukkujilta puuttuu.

Oikeastaan nämä kiusaajat ovat itse hyvin säälittäviä ja surullisia tapauksia.

Entä jos "haukkujilla" on jotain, mitä J:ltä puuttuu?

Ja olen myös sitä mieltä, että ne bloggaajat, jotka julkaisevat vain niitä "voi-miten-ihanat-pitsiverhot-ja-kastelukannu"-kommentteja, ovat kiusaajia. He syrjivät, jättävät tietyt kommntit ja kommentoijat tylysti ulkopuolelle. Niin se vaan on.

Ei ne "suositut" ja "ihanat" blogit ole myöskään aina sitä, miltä näyttää. Edellä mainitulla tavalla voi pönkittää sitä kuvaa, jonka tahtoo antaa ulkopuolelle ja ihan jo kuvien rajauksella voi tehdä paljon.

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Minusta surullisia tapauksia ovat ne bloggaajat, joilla ei oikeasti ole mitään asiaa, mutta bloggaavat sarjatulituksena, monta kertaa päivässä, suunnilleen jokaisesta kahvin juomisestaan ja aivastuksestaan lähtien. Näitäkin on.

Yrität selvästi perustella kiusaamista sillä että se olisi jotenkin bloggaajan oma vika. Juuri näinhän koulukiusaajatkin toimivat, että koittavat kääntään syyn kiusatun omaksi viaksi. Tuo, että bloggaajat syrjivät, on myös aika huono peruste. Kritiikkiä varmasti saa esittää, jos se on asiallista. Valittetavan usein nämä kritiikinesittäjät vain ilmaiset asiansa alatyylisesti, jolloin ehkä ihan oikea asia menee harakoille.

Se, että jollakulla, ei vaikka ole sitä "itsesuojeluvaistoa" ei oikeuta sinua kiusaamaan. Koulukiusaajalapset taitavat tulla näistä pahoinvoivien nettikiusaaja mammojen kodeista. Luinkin eräästä suositusta blogista, että nämä haistattelukommentit tulevat yleensä aina yhdestä tai kahdesta samasta osoitteesta.

kyseisestä blogista kohistaan niin usein täällä, että kävimpä minäkin nyt lukemassa. Ihan ok, mutta vähän tylsä makuuni.



Mietinkin, että miksi ihmeessä te viitsitte lukea blogia jatkuvasti, kun se kerran on niin huono ja vilisee virheitä? Lukisitte jotain muuta niin ei harmittaisi koko ajan.



Väkisinkin tuleem mieleen, että valittajat ovat blogistin tuttuja/naapureita. Ei muuten voi noin paljon joku random kirjoittelija kiinnostaa.

Tässä ei kukaan ole puolustellut yhtään mitään.



Jos blogisti julkaisee yksityishenkilöstä tietoja, joista on todellista haittaa tälle henkilölle, se ei ole kiusaamista vaan hieno teko?



Kun täällä puhutaan siitä, mitä hölmöyksiä jollain netin julkisella sivulla on, se on kiusaamista.



Syrjiminen on kiusaamista, eikö.





En olisi koskaan kuullutkaan koko blogista, ellei täällä olisi reilu vuosi sitten ollut kohua ko. blogista ja ihan aiheesta.



Vanhemman tehtävä on suojata lasta.

Olen sitä mieltä, että jokaisella perheellä / suvulla on joku salaisuus. On kuitenkin niitä, jotka eivät repostele niitä asioita netissä. Hyvä niin.

Vuosi sitten ollut kohu oli juurikin siitä, miten J tuo perheen lapsista kaikenlaista tietoa ja kuvia ym julkisuuteen.

Itse olisin varmaan siinä vaiheessa muuttanut blogin tyyliä, kohu oli mielestäni aiheesta.

Nyt on Jarna-pakkomielteinen hullu laittanut levitykseen vanhoja kuvia heidän kodistaan ja levittelee niitä. Ei sillä että ne todella ovat hänen omassa blogissaan yhä esillä, mutta oikeesti tämä henkilö, joka ihan koko ajan tykittää näitä avauksia on mielipuoli!



Onko se niin kamalaa, kun joku on onnellinen ja oma itsensä? Ei tajua olla niinkuin jonkun hullun mielestä pitäisi tässä maailmassa!

kyseisestä blogista kohistaan niin usein täällä, että kävimpä minäkin nyt lukemassa. Ihan ok, mutta vähän tylsä makuuni.

Mietinkin, että miksi ihmeessä te viitsitte lukea blogia jatkuvasti, kun se kerran on niin huono ja vilisee virheitä? Lukisitte jotain muuta niin ei harmittaisi koko ajan.

Väkisinkin tuleem mieleen, että valittajat ovat blogistin tuttuja/naapureita. Ei muuten voi noin paljon joku random kirjoittelija kiinnostaa.

Samaa olen miettinyt. Itse en ainakaan palaa epäkiinnostavaan tai muuten mielestäni "huonoon" blogiin uudestaan ja uudestaan. Hyviä blogejakin on enemmän kuin ehtii lukea. Jarnan blogia luen, koska se on minusta hauska. Vaikka hyppään yli ne vaatemerkkiesittelyt, ne eivät kiinnosta, mutta muut päivitykset ovat ihan kiinnostavia.

Olen neljän lapsen onnellinen, opiskeleva äiti

Onhan se kurjaa jos oma mies suostuu vain yhteen tai kahteen lapseen :)

Sellaisten naisten pitää vaihtaa miestä, jos unelmat ei kohtaa, eikä kanavoida turhautumistaan muihin äiteihin. Ja eikös Jarnallakin ole lapsia kahdesta liitosta :)