Syitä, miksi kummitäti ei ehkä halua nähdä kummilastaan

Minä olen lapseton



melkein nelikymppinen nainen, kummitäti viidelle lapselle.



Kaksi kummilapsista asuu kaukana, heitä näen vain harvoin. Kortteja ja paketteja lähettelen silloin tällöin. Toisen synttäreillä käyn aina, koska aina kutsutaan. Toisen juhliin ei kutsuta :( , muuten menisin.



Kolmeen lähellä asuvaan minulla on kuhunkin erilainen suhde- heidän vanhemmistaan riippuen.



Yhtä kummilapsista hoidan useinkin (noin kerran kuussa tai kahdessa), koska se on minulle vapaaehtoista. Inhoan pakkoa ja oletusta, että pitäisi hoitaa. Ehkä 2-3 kertaa vuodessa vanhemmat pyytävät meitä lapsenvahdiksi, muulloin tarjoudumme itse. Vanhempien kanssa meillä on toistemme elämäntapaa kunnioittavat asenteet. He eivät koskaan ole sanallakaan kommentoineet elämäämme liittyviä valintojamme, jotka ovat hyvin erilaisia kuin heidän. Tämä on suurin syy siihen, miksi olemma paljon tekemisissä- kunnioitus.



Toisenkin kummilapsen perheen kanssa olemme hyvissä väleissä ja arvostamme toistemme elämänvalintoja. Lapset vain ovat niin kauhean vilkkaita että en kovinkaan usein jaksa heitä hoitaa. He saavat kotona tehdä melkein mitä vain, siksi meilläkin käydessään tavaroita usein särkyy jne. Hoidamme lapsia n. 1-2 kertaa vuodessa vanhempien pyynnöstä. Muulloin tapaamme kyläillen puolin ja toisin- harvemmin kuin haluaisin, koska on kurjaa kyläillä, kun lapset vaativat huutaen huomiota koko kyläilyn ajan. Aikuiset eivät voi vaihtaa keskenään mitään kuulumisia.



Kolmannen lähellä asuvan kummilapsen kanssa haluaisin olla enemmänkin tekemisissä, sillä lapsi on ihana. Heillä kuitenkin kyläilemme vain hyvin harvoin ja lasta en ota hoitoon ikinä. Syynä on ihan pelkästään se, että lapsen äiti on suoraan ja epäsuoraan lähes joka kerran tavatessamme antanut ymmärtää, että olemme tosi omituisia, kun meillä ei ole lapsia. Lapsiasioita kysytään (koskas teille...) ja niissä neuvotaan (Kyllä teidänkin jo pitäisi...). Minusta se on tosi loukkaavaa eikä tee mieli siksi tavata tätä perhettä (joka on sukua). Lisäksi tämä äiti usein antaa ymmärtää, etten tiedä mieheni kanssa mistään mitään, kun meillä ei ole lapsia (ei kuule vaaleaa päiväpeitettä kannata ostaa, kun lapsia tulee kylään... kyllä kuule sitä oppii tekemään hyvää ruokaa, kun on lapsia... nauttikaa nyt vaan nukkumisesta, ette tiedäkään mitään valvomisesta, kun ei teillä ole lapsi...).