Lue keskustelun säännöt.
Mies on koko ajan negatiivinen
20.05.2012 |
Ainahan sanotaan, että avioliitossa nainen muuttuu ja mies ei, mutta nyt on käynyt niin, että toisen lapsen syntymän ja minun töihinpaluuni jälkeen mies on ruvennut valittamaan ihan kaikesta. Hänelle on siis tullut ihmeellinen tapa olla perusnegatiivinen. Se on minusta todella kuormittavaa ja ärsyttävää.
Aloitetaan päivä voivottelemalla kun taas pitää mennä töihin eikä mikään töihinlähtöön liittyvä tunnu sujuvan paidan silityksestä lähtien. Siis "hampaat irvessä" tehdään. Tätä kestää ihan koko päivän. Lomien hinnat on riistohintoja, lapsi on kasvatettu ihan väärin, laskuihin menee liikaa rahaa, sää on tietysti aina vapaapäivinä sateinen ja mitä nyt milloinkin.
Onko mies masentunut vai mikä on? Kritiikki ei sinänsä tunnu kohdistuvan mihinkään, se on vaan sellaista jatkuvaa negatiivisten ajatusten virtaa.
Minusta olisi niin mukava herätä iloisena uuteen päivään täynnä uusia mahdollisuuksia sekä rutiinien tuomaa turvaa. Mutta tämän ilonpilaajan kanssa menee omatkin fiilikset.
Kommentit (21)
Mun mies jotenkin ajautui samanlaiseksi stressin myötä. Kaikki oli negatiivista ja kaikesta piti naljailla mulle ja valittaa.
Meillä onneksi auttoi paljon se, että osoitin miehelle miten hän (varmasti tietämättään) synkensi koko talon ilmapiirin. Aina kun heräsi uuteen aamuun ja ajatteli että voi hitsi miten kivaa, tänään voisi vaikka tehdä sitä tai tätä yksi lyttäsi koko fiiliksen.
Kerroin asiasta siis kokemuskohtaisesti, ei niin että "oletpa sä nyt yksi perkeleen kusipää kun et osaa muuta kuin mököttää ja vittuilla", vaan että ymmärrän että hänellä on varmaan stressiä asioista x ja y, mutta että että hänen käyttäytymisensä nykyään on niin negatiivista ja vähättelevää että se masentaa kaikkia muitakin, ja se ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes tajua, että jokainen keskustelunavauksensa on joku valittava kommentti jostakin.
Eilen hän sattui sanomaan, että häntä ottaa päähän, kun sitä tienaa mielettömät summat rahaa mutta että loppujen lopuksi ei ole mitään näyttöä siitä että on mitään koskaan tienannutkaan (koska: asuntolaina, vakuutukset, päivähoito, ruoka, bensa, vaatteet, blaablaablaa).
Tuo oli mulle ehkä se viimeinen pisara. En siinä tilanteessa kyllä hermostunut niinkuin en yleensä koskaan, mutta siis kuinka joku voi ajatella, että eläkesäästöt, lasten kasvatus, oma koti ei olisi "mitään"?
Olen jotenkin odottanut, että tämä vaihe menee miehellä ohi jossain kohtaa, mutta eipä näytä menevän, joten otanpa asian puheeksi.
Kiitos kokemuksista!
ap
Kumpi tekee enemmän ansiotyötä ja kumpi kantaa kotiin suuremman määrän rahaa?
Ja stressi tai arki kaivaa tuon perusluonteen esiin.. Olen muutamasta miesystävästä eronnut oikeastaan juuri tuon syyn takia - miksi haluaisin elämääni negatiivisuutta! Yksin ollessani jokainen aamu alkaa juuri niin positiivisena kuin itse haluan.
Toiveissa on tietenkin että löytyisi mies joka ei olisi perusnegatiivinen pohjimmiltaan!
Kumpi tekee enemmän ansiotyötä ja kumpi kantaa kotiin suuremman määrän rahaa?
Vaikka teen osa-aikaista työtä, ansaitsen silti enemmän rahaa kuin mies. Mies ansaitsi yhtä paljon kuin minä kunnes hiljattain vaihtoi työtä, jotta hänellä olisi enemmän vapaa-aikaa meidän kanssa (viikonloput vapaita).
Olisko nyt kyse liian ruusuisten mielikuvien hajoamisesta, en tiedä. Jos se ajatteli, että uuden työn myötä _hän_ saa lisää vapaa-aikaa, mutta nythän on niin, että eihän ne viikonloput mitään yksityistä lepolomaa perheellisellä ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja stressi tai arki kaivaa tuon perusluonteen esiin.. Olen muutamasta miesystävästä eronnut oikeastaan juuri tuon syyn takia - miksi haluaisin elämääni negatiivisuutta! Yksin ollessani jokainen aamu alkaa juuri niin positiivisena kuin itse haluan.
Toiveissa on tietenkin että löytyisi mies joka ei olisi perusnegatiivinen pohjimmiltaan!
Mutta nyt sitten on luonne tai tavat muuttuneet ihan päälaelleen.
ap
arkisin mies onneksi lähtee töihin niin aikaisin (ennen viittä) etten edes ole hereillä kun lähtee. Mutta viikonloput, voi perse sentään.. Mulla on yleenä varsinkin viikonloppusin sellanen peruspositiivinen fiilis heti aamusta (jee, aurinko paistaa, tänää vois vaikka vähän siivota, leipoa, mennä vauvan kanssa puistoilemaan.. jeeejeejee.) ja yleensä tää kestää siihen asti että mies nousee ylös.
Sitten alkaa se jatkuva kitinä ja välissä tuntuu että ihan tarkoituksella yrittää ärsyttää mua ja pilata munkin päivän. Huono sää, voirasia väärällä hyllyllä, vauva (8kk!!) ei tottele, just se t-paita ei oo pesty minkä haluaa.. Kuuntelen yleensä aikana ja nykyään mulla alkaa keittää heti ekasta valituksesta alkaen, sanon että ootko hiljaa jos sulla ei oo mitään positiivista sanottavaa mistään. Sit alkaa just tää "vittu täällä voi edes puhua mistään, muutenkin väsyttää ja säkin vaan vittuilet heti aamusta". Just joo, kivaa päivää sullekin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hänelle asiasta sanoo/sanoi, hän ihmettelee, pitäisikö hänen valehtelemaan ruveta. Hänen mielestään hänen käytöksensä ei ole marisemista vaan asioiden toteamista.
Äiti torpedoi ja lannisti koko perheen koko lapsuuteni ajan. Mikään ei koskaan ollut perheen kanssa mukavaa vaan kiukuttelua ja väkinäistä. Tämä on vaikuttanut meidän lasten elämänasenteeseen ja jopa aikuisiän ihmissuhteisiin.
Jos siis miehesi ei ole alkujaan, siis luonteeltaan, tuollainen kaikkeentyytymätön narisija, keskustelkaa ja lopettakaa tilanne. Oman kokemukseni perusteella tuo on haitallista jopa lasten kehitykseen.
Lisäksi ei viitsi alkaa millekään,kun "ei se kuitenkaan onnistu ja ei siitä kuitenkaan tule mitään". Aina särkee jotain paikkaa,tuntuu kuin flunssa olis tulossa tai muuten vaan väsyttää tai vaikkapa yököttää. Jos menee lasten kanssa pihalle ja alkaa sataa,niin happamana tulee sisälle,"on niiiiin hänen tuuriansa,se sade tuli ihan hänen kiusakseen." Missään ei näe positiivisuutta.
Itse sitten yritän olla aina ilosena ja positiivisena lapsille. Tsemppaan,hassuttelen ja tuen,isästä ei siihen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purskahdin nauruun tuosta kirjoituksesta "niin hänen tuuriaan, sade tuli.." ihan kun mun miehen kommentti!! Se on JUST tuollainen kitisijä jolle asiat tapahtuu, itsehän ei voi mihinkään vaikuttaa ja kuuma kahvikin on kuumaa hänen kiusakseen. Olen kyllä sanonut asiasta hyvinkin pahasti hänelle, ainakaan aina ei kehtaa enää niin kuuluvasti valittaa.
oon tuollainen kun olen masentunut, väsynyt ja/tai stressaantunut. Silloin vaan on niin paska olo, että kaikki ympärillä olevatkin asiat tuntuu paskalta. Jos on hyvä olo, niin maailmakin tuntuu hyvältä. Ehkei mies itsekään tiedosta oman olonsa ja itsen ulkopuolisten asioiden yhteyttä? Tai sitten jos on vaan liikaa töitä sekä töissä että kotona niin ei pysty lepäämään, mikä aiheuttaa sitä masennusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies on tommonen kuin on stressaantunut. Ei auttanut yhtään kiun yritin hellävaroen sanoa asiasta, sekin otettiin vittuiluna ja seurasi megaluokan suuttumusta. Ainoa mikä auttoi oli stressin helpottuminen (minä jäin kotiin lasten kanssa kuopuksen synnyttyä ja käytännössä teen kaiken kotona). Tilanne varmaan taas pahenee kun palaan töihin ja toisenkin täytyy ottaa vastuuta kodista. Mies on kyllä peruspositiivinen luonne, mutta liian stressaantunut töistään - eikä kuitenkaan osaa tehdä asialle mitään, työ on niin tärkeää hälle.
Olen itse yrittänyt ottaa oppia näistä miehen stressivaiheista - olen nimittäin meillä se negatiivisempi perusluonteeltani ja joudun noina hetkinä aina kauhistelemaan sitä että tuotako minunkin negatiiviset purkaukseni näyttävät. Ihan kamalan kuuloista narinaa :)
Mutta siis, jos puhut, ole todella varovainen sanoissasi tai asia pahenee.
syynä on stressi tms, niin ei se valittamisen kieltäminen oikeastaan tilannetta muuta miksikään. Mies ehkä lakkaa valittamasta, mutta ei se sen oma paska olo poistu, purkaa sen sitten jollain toisella tavalla, monet esim. alkoholilla. Kyllä varmasti ap:kin on stressaantunut, mutta miehellä voi olla alempi sietokyky stressille, jos kerran ap kuitenkin jaksaa olla positiivinen. En sano, että ap:n pitäisi tehdä kaikki kotityöt tai muut, vaan että oisko miehellä vaikka itsellä ideaa, mikä helpottaisi stressiä tai mikä häntä nyt vaivaakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on varmaan stressiä, siitä todennäköisesti johtuu osa. Miehen stressiä olisi hyvä helpottaa, mutta itsellä on vielä raskaampi ja kiireisempi jakso menossa, eikä omat voimavarat riitä ottamaan vielä lisää kotiasioita vastuulleni. Mutta miehen kiukkuisuus syö minunkin jaksamistani entisestään.
Mieheltä itseltään ei saa oikein kokonaisuutta ajattelevia ratkaisuehdotuksia. Mies itse näkee ongelman vain juuri sen hetkisen ärsytyksen ratkaisemisena, tyyliin jos matto ei olisi vinossa, pyykit kaapissa ja muksu ei kiukuttelisi. Mutta jos näitä miehen ehdottomia "ongelmia" lähtee ratkomaan, niitä tulee loputtomasti lisää eikä tilanne oikeasti helpota, lisänä vain minäkin olen entistä väsyneempi ja stressaantuneempi, jos yritän miettiä ja arvailla mitkä asiat miestä stressaisi. Kun ei se oikeasti ole noista kiinni, kiukkuisena vaan kaikki asiat ärsyttävät.
Eli minun pitäisi jaksaa ratkaista tämäkin, vaikka nyt ei olisi itsellä yhtään resursseja raktaista yhtään mitään lisää. Ennemmin kaipaisin miestä ottamaan vastuuta vähän isommista kokonaisuuksista ja itse ratkomaan asiat.
Miehellä on varmaan stressiä, siitä todennäköisesti johtuu osa. Miehen stressiä olisi hyvä helpottaa, mutta itsellä on vielä raskaampi ja kiireisempi jakso menossa, eikä omat voimavarat riitä ottamaan vielä lisää kotiasioita vastuulleni. Mutta miehen kiukkuisuus syö minunkin jaksamistani entisestään.
Mieheltä itseltään ei saa oikein kokonaisuutta ajattelevia ratkaisuehdotuksia. Mies itse näkee ongelman vain juuri sen hetkisen ärsytyksen ratkaisemisena, tyyliin jos matto ei olisi vinossa, pyykit kaapissa ja muksu ei kiukuttelisi. Mutta jos näitä miehen ehdottomia "ongelmia" lähtee ratkomaan, niitä tulee loputtomasti lisää eikä tilanne oikeasti helpota, lisänä vain minäkin olen entistä väsyneempi ja stressaantuneempi, jos yritän miettiä ja arvailla mitkä asiat miestä stressaisi. Kun ei se oikeasti ole noista kiinni, kiukkuisena vaan kaikki asiat ärsyttävät.
Eli minun pitäisi jaksaa ratkaista tämäkin, vaikka nyt ei olisi itsellä yhtään resursseja raktaista yhtään mitään lisää. Ennemmin kaipaisin miestä ottamaan vastuuta vähän isommista kokonaisuuksista ja itse ratkomaan asiat.
tuossa tilanteessa, kun molemmat on stressaantuneita, niin voisi tietty koittaa sanoa miehelle, että mullakin on vaikeeta, ja se valittaminen vain pahentaa molempien oloa? Jos miehellä kuitenkin olisi voimavaroja itse yrittää parantaa oloaan?
Miten he reagoivat siihen?
Ei pura. Toki lapsi reagoi kiukkuiseen ilmapiiriin hermostumalla myös itse herkemmin. Eikä isä kiukkuisena osaa ottaa tilanteita lapsen kanssa niin kärsivällisesti kuin normaalisti, jolloin malttamattomuus hermostuttaa lapsen, jos tämä kokee, ettei häntä ymmärretty. Itse olen moniin verrattuna ylirauhallinen ja kärsivällinen, joten kontrasti mieheen tulee aika suureksi, vaikka hän ei ärähtelisi lapselle tms, vaan on vain kärsimättömämpi.
Vaikka isän ja lapsen keskinäinen tahtojen taisto ei olekaan mitenkään epänormaalia, se silti stressaa entistä enemmän minua, kun sitä kuitenkin joutuu kuuntelemaan. Ja lapsi tulee helposti selittämään ja itkemään minulle, kun tietää minun osaavan ratkaista asian.
t. 16
Paskaa tollainen jatkuva syyllistäminen.
Minkä sille voi jos masentaa ja stressaa eikä mikään suju toivotulla tavalla.
HEräämisessä jo yleensä jokin menee pieleen (liian nopeasti pitää nousta, liian aikaisin, työaamu tms.), sitten tullaan jo valmiiksi pienessä ärsytyksessä aamiaispöytään, jossa "keskustelu" on lähinnä tuota kitinää kaikesta vaikeudesta ja sitten jos erehtyy sanomaan jotain siitä valituksesta, niin sitten kuulemma joutuu kuuntelemaan vittulluakin heti aamusta. Mies siis pilaa päiväni tällä aamushowllaan vähintään pari kertaa viikossa. Usein yritän syödä sen vuoksi ennen miestäni. Inhottaa saada ihan turhanpäiväinen huono fiilis. Tuntuu, ettei tuota enää jaksa.