Onko muita jotka salaavat miehen juomista?

Se nimittäin näkyy miehen naamasta. Ja siltä on jo se kaljamaha hävinnyt ja jalasta lihakset, näyttää ihan tikkujalkaiselta puliukolta. Kai se tuosta juo itsensä muutamassa vuodessa hengiltä. 20 vuotta ja risat on sitä kovasti yrittänyt.

auttaa jollain tapaa kestää nykyistä elämäntilannetta, jonka kokee jollain tapaa huonoksi.



Ehkä. Sun pitää ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Et lähesty asiaa niinkään alkoholi ongelmana, kuin elämän tilanteena.

Mies ei yleensä ole missään räkäkännissä, mutta joka ainoa ilta juo useamman kaljan/viinilasillisen. Töissä käy. Juomisen määrän huomaa juuri ulkonäöstä, tyhjistä tölkeistä, passiivisuudesta, väsymyksestä yms. Itse olen jotenkin lamaantunut asian vuoksi, en tiedä yhtään mitä tehdä. Olen yksin/yksinäinen parisuhteessa. Tiedän, ettei asia muutu paremmaksi, vaan juominen tulee lisääntymään. Mutta tiedän myös, etten voi parantaa alkoholistia, jollei hän itse halua apua. Vaikea tilanne.

Mies sanoo, että töissä on liian rankkaa, mutta haluaa silti pitää vastuullisen työnsä. Minä en siedä hänessä tätä valtavaa muutosta koska rakastuin aikoinaan ihan eri ihmiseen. Lapsuuteni jouduin katsomaan isäni juomista enkä halua samaa itselleni, mutta tässä sitä ollaan. En haluaisi erota koska lapset tarvitsevat isäänsä vaikka isompi kärsii tästä myös.

auttaa jollain tapaa kestää nykyistä elämäntilannetta, jonka kokee jollain tapaa huonoksi.

Ehkä. Sun pitää ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Et lähesty asiaa niinkään alkoholi ongelmana, kuin elämän tilanteena.

Mies ei yleensä ole missään räkäkännissä, mutta joka ainoa ilta juo useamman kaljan/viinilasillisen. Töissä käy. Juomisen määrän huomaa juuri ulkonäöstä, tyhjistä tölkeistä, passiivisuudesta, väsymyksestä yms. Itse olen jotenkin lamaantunut asian vuoksi, en tiedä yhtään mitä tehdä. Olen yksin/yksinäinen parisuhteessa. Tiedän, ettei asia muutu paremmaksi, vaan juominen tulee lisääntymään. Mutta tiedän myös, etten voi parantaa alkoholistia, jollei hän itse halua apua. Vaikea tilanne.

Ainoa mikää estää minua eroamasta ovat lapset, jotka jumaloivat isäänsä. He kyllä tajuavat että isä juo liikaa (ovat kuulleet tarpeeksi monta kertaa kun vihaisena nalkutan miehelle) ja kysyvät huolestuneina, että äiti ethän jätä isää, kun sitten se joisi vielä enemmän ja kuolisi...

Mitäpä tuohon sanoisi, tottahan se on.

Eniten lapsia häiritsee äiti joka puhuu ilkeitä isälle.

Meillä juo viikonloppuna itsensä känniin ja arkisin jonkin verran. Kun tulee töistä menee nukkumaan ja sitten kun me muut alamme valmistautumaan iltapesulle ym. niin hän nousee ylös ja alkaa tekemään kotitöitä ja muita omiaan juttuja. Tykkää puuhastella kaikkea pihalla ja siinä samalla tissuttelee. Meillä ei ole enää normaalia parisuhdetta ja nukumme eri huoneissa miehen kuorsaamisen takia.

Mies ei yleensä ole missään räkäkännissä, mutta joka ainoa ilta juo useamman kaljan/viinilasillisen. Töissä käy. Juomisen määrän huomaa juuri ulkonäöstä, tyhjistä tölkeistä, passiivisuudesta, väsymyksestä yms. Itse olen jotenkin lamaantunut asian vuoksi, en tiedä yhtään mitä tehdä. Olen yksin/yksinäinen parisuhteessa. Tiedän, ettei asia muutu paremmaksi, vaan juominen tulee lisääntymään. Mutta tiedän myös, etten voi parantaa alkoholistia, jollei hän itse halua apua. Vaikea tilanne.

sinkkuina parisuhteessa? Pitää huolta lapsista parhaan mukaan, yrittää olla mukavia sille juopolle, sillätavalla sivistyneen kohteliaasti, antaa hänen juoda elämänsä hukkaan ja yrittää siinä sivussa elää omaa elämää, löytää uusia sisältöjä elämään? Mun pelastus on ollut ihanat lapset ja työkaverit, ainakin päivisin töissä on mukavaa, varsinkin yksi miespuolinen, jonka kanssa on mahtava keskustella kuin kaksi aikuista konsanaan. En toivo mitään enempää, mulle riittää se päivän piristeeksi ennen kuin menen kotiin sen punanenäisen kuorsaavan örkin luokse...

Olen itse alkoholisti - nyt raitis kylläkin.



Ihan hyvä, jos yritätte ymmärtää syitä, miksi miehet juo. Toisaalta kannattaa muistaa sekin, että alkoholi itsessään koukuttaa tosi tehokkaasti. Ihminen voi alkoholisoitua ilman mainittavia syitä ihan vain juomalla alkoholia.



Yleensä alkkisten puolisoille sanotaan, että kannattaa vain tehdä pesäero siihen juovaan osapuoleen ja alkaa elää omaa elämää. Nalkutus tms. ei yleensä auta yhtään mitään.



Voimia tuohon! Oon itse juonut elämäni paskaksi eikä minusta tule normaalia koskaan. Säälin kohtalotovereitani, mutta toisaalta taas symppaan täysillä teitä, jotka joudutte katselemaan tuota paskaa sivusta.

En tiedä miten paljon ymmärtävät vielä asiasta. Vanhempi ehkä jonkin verran tajuaa ja on ahdistunut siitä ilmapiiristä, mikä ajoittain kotona vallitsee. Siis siitä kun ensimmäinen kaljatölkki napsahtaa auki ja äiti muuttuu aina vaan kireemmääksi..tiedät ap varmaan mitä tarkoitan. Esikoinen muuttuu jotenkin tekopirteeksi ja yrittää omalla käytöksellään piristää tunnelmaa.

Mä en enää jaksa ees "nalkuttaa" miehen juomisesta, koska se ei tehoa. Eristäydyn vaan omiin oloihin tai puuhailemme jotain lasten kanssa.

Myöskään minä en voi puhua tästä kenellekään. En edes äidilleni, jolle muuten kerron kaiken. Miksi muuten asiasta puhuminen on niin kamalan vaikeaa? Olen tämän asian kanssa totaalisen yksin ja hukassa. -4-

Minä en pysty kertomaan äidilleni tästä siksi, että hän varoitti meidän suhteen alussa asiasta. Mieheni tuli ulkomaan työmatkoiltaa aina kännissä ja siitä olin puhunut äidilleni ääneen. Muuten hän ei vielä juonut, mutta äitini varoitti mahdollisesta alkoholisoitumisesta koska muistutti niin paljon isäni touhuja aikoinaan. Minä tyhmä en vain silloin sitä uskonut ja sanoin äidilleni, että eivät kaikki ole heti juoppoja jos joskus juovat. Näin vain sitten vuosien myötä kävi, mutta en kestä kuulla äitini suusta sanoja "minähän varoitin tai mitä minä sanoin" :(

En tiedä miten paljon ymmärtävät vielä asiasta. Vanhempi ehkä jonkin verran tajuaa ja on ahdistunut siitä ilmapiiristä, mikä ajoittain kotona vallitsee. Siis siitä kun ensimmäinen kaljatölkki napsahtaa auki ja äiti muuttuu aina vaan kireemmääksi..tiedät ap varmaan mitä tarkoitan. Esikoinen muuttuu jotenkin tekopirteeksi ja yrittää omalla käytöksellään piristää tunnelmaa.

Mä en enää jaksa ees "nalkuttaa" miehen juomisesta, koska se ei tehoa. Eristäydyn vaan omiin oloihin tai puuhailemme jotain lasten kanssa.

Myöskään minä en voi puhua tästä kenellekään. En edes äidilleni, jolle muuten kerron kaiken. Miksi muuten asiasta puhuminen on niin kamalan vaikeaa? Olen tämän asian kanssa totaalisen yksin ja hukassa. -4-

Meillä mies myös tissuttelee päivittäin, käy töissä normaalisti.

Itsellä ei myöskään ole ketään kelle puhua. Harvemmin mies on räkäkännissä,mutta kyllähän sitäkin tapahtuu.

Meillä esikoinen 9-v ja tiedän että myös asiasta kärsii..

Ja sitten mies yrittää saada itsensä kondikseen ja pitää kuunnella krapulaisen "marinaa". Ja eniten mua ärsyttää ettei mitään voi perheen kanssa suunnitella etukäteen, koska ikinä ei tiedä missä kunnossa mies on...

Vastaavassa tilanteessa ollaan kuin te muutkin. Mies ei yleensä juo arkena, mutta viikonloppuna kyllä molemmat päivät. Ei aina liikaakaan, mutta liian usein. Lapset ei ymmärrä vielä, mutta ihmettelevät miksi isi ei ikinä lähde meidän mukaan minnekään tai on vain väsynyt ja makaa sängyssä puolet päivästä. On erittäin vastuullisessa työssä, työnarkomaniastakin voisi syyttää.



Olen nimenomaan yrittänyt elää omaa elämääni ja puuhata lasten kanssa, mutta onhan tämä todella ankeaa. Harmittaa, että hyvä mies menee tuossa hukkaan. Kaipaan niitä hyviä aikoja (tosin juomista on kyllä ollut aina, mutta ennen lapsia se ei itseäni häirinnyt kun se oli enemmän hauskanpitoa ja itsekin join).



Omat vanhemmat ovat alkoholisteja (tosin kulissit pidetään ja lastenlapsistaan huolehtivat vastuuntuntoisesti, muuta heillä ei elämässään taida ollakaan), heille en asiasta oikein halua puhua kun mitäpä he siihen osaisivat sanoa, samassa tilanteessa olevat. Anopille välillä avaudun ja hän surkuttelee, mutta mitäpä hänkään asialle voisi. Ystäville olen joskus tilanteesta puhunut, mutta hävettäväähän se on, joten yritän pärjäillä yksin.



Erota en haluaisi, mutta ehkä pitäisi. Välillä mietin, että pistän vain raakasti selkä seinää vasten ja sanon, että jollei juominen lopu, minä lähden. Eihän se alkoholisti juomista minun takia lopeta, mutta muutakaan en keksi.

Kuin meillä! Pitkä suhde takana ja rakkauttakin. Kelleen en ole kertonut, mutta miehelle en ole ollut hiljaa ja ihan suoraan sanonut, että huomenna työpäivä ja siellä ei voi haista vanhalle viinalle, juominen pilaa meidän suhteen ja mikä kauheinta isän ja lasten välisen normaalin kanssakäymisen.

Meillä mies on koukussa pelaamiseen ja juo samalla. On ihan omassa maailmassa ja minä yksin lasten kanssa.

ON meillä muutakin välillä, hoitaa kyllä lapsia ja suunnittelee meille mukavia lomia, joissa pysyy kohtuuden rajoissa, mutta niin monesti tuntuu että olen yh.

En kyllä ole aikeissa jättää miestä, ei 'örise', ei räyhää, puhuu kauniisti. Minä sitä vastoin en puhu kauniisti ja lapset varmasti vaistoavat kireän olemukseni. Oletettavasti mieheni on masentunut vaikka ei tunnut kauhean alakuloiselta?



Vihaan sitä 'klik'-ääntä, kun tölkki aukeaa...

ja vieläkään eivät kaikki läheisetkään tiedä asiasta. Meillä se alkoi muutamalla rentouttavalla oluella töiden jälkeen kunnes vuosien saatossa kävi niin ettei selvää päivää nähnyt, työt kyllä pystyi pitkään hoitamaan. Sitten tuli rattijuopumus,työssäkäynti alkoi takkuilla ja myös pelaaminen astui kuvaan, saattoi pelata satoja euroja yhden illan aikana.



Vanhemmilleni kerroin, äitini otti hätäni todesta mutta isäni ei tahdo vieläkään käsittää ongelman vakavuutta vaikka lopulta oli pakko erota miehestä joka oli hukannut täysin elämänsä hallinnan. Kävi vaan itselleni liian raskaaksi. Vieläkin joskus ihmettelen kuinka ihminen voi niin muuttua, en merkinnyt minä eikä merkinneet lapset kun juominen houkutti.Myöhemmin kerroin myös kummitädilleni ja muutamalle muulle läheiselle, sain paljon tukea ja myötätuntoa.



Kannustan kertomaan läheisille, uskoisin että saat tukea, ei tarvitse jaksaa yksin. Ja toivottavasti löytyy itse kunkin miehelle hoitoa ja halua tervehtyä että pääsisi juomisesta. Minun mieheni ei hoitoon halunnut vaikka myönsikin ettei hallitse juomistaan.Tämä mm. oli asia jota isäni ei tahtonut ymmärtää, ettei ketään saa väkisin hoitoon.



Paljon voimia teille kaikille jotka joudutte näiden asioiden kanssa elämään. Itse ymmärsin vasta miehen jo pois muutettua kuinka väsynyt olinkaan ollut ja millainen valtava taakka poistui elämästäni. Toki on haikeitakin hetkiä ja joskus kaipaan sitä miestä joka mieheni joskus kauan sitten oli mutta meillä tilanne meni niin pahaksi ettei vaihtoehtoja enää ollut. Miehen juominen olisi tuhonnut koko perheen.Meillä on nyt hyvä näin.