miestä ja miehen menoja pitää jaksaa ja jaksaa...V***U!

mut mä vaan oon ite niin saamaton, etten saa sanotuksi miehelle, et mä meen nyt. Joko en keksi tekemistä tai laiskuys iskee. Taidan odottaa, et mies tulee sanomaan mulle, et mene nyt. Ja vielä mieleklään, minne... eli mun tapauksessa oma moka.

Ihan turha katkeroitua miehelle, joka selvästikin tahtoo tehdä muuta kuin kykkiä kotona. Rupea ap harrastamaan itsekin jotain edes kerran kuukaudessa, pääset irti ehkä tuosta katkeruudestakin.

Kyse ei ole katkeroitumisesta vaan valtavasta epäoikeuden ja -reiluuden tunteesta. Harrastan itsekin, useamman kerran kuussa, mutta erona, että raahaan lapsia mukana usein, kun mies (yllättäin) samaan aikaan menossa. Tai sit perun menoni. Tai ainakin sovin niistä hyvissä ajoin etukäteen. Mies sensijaan ei koskaan peru, ota lapsia mukaan, sovi etukäteen ja mun menot huomioiden. Lisäksi sillä on just näitä koko viikonlopun kestäviä reissuja kun itse olen max illan pois. Jotenkin vaan tuntuu, että miksi toisen täytyy aina joustaa ja venyä ja toisen ei??

AP

Siksi sun täytyy venyä kun sä suostut siihen, kerta toisensa jälkeen, joskus varmaan pitkin hampainkin, mutta suostut kuitenkin. Sun mies ei suostu! Et vaan raahaa niitä lapsia mukanasi, lähdet ennenkuin mies ehtii lähteä. Siinähän hommaa niille hoitajan, jos on itse sopinut menonsa päällekkäin, tai jopa jättänyt kertomasta niistä! Tuo miehesi käytös jatkuu ihan tasan niin kauan, kun annat hänen käyttäytyä noin ja kuvittelet, että sulle muka kuuluisi jotenkin isompi vastuu teidän yhteisistä lapsista kuin miehelle. Tietty jos lapset eivät ole miehen vaan uusperhe, asia on ihan eri.

Ens kerralla sanot, että et tiennyt että miehellä on menoa, kun asiasta ei ollut sovittu, kun taas hänen tiedossaan oli että sulla on meno ja olit sen kalenteriinkin merkinnyt. Et ota lapsia mukaan etkä jää niiden kanssa kotiin, piste. Mut et myöskään valita siitä, jos mies pyytää äitinsä hoitamaan niitä. Pääasia että jotenkin järkkää hoidon ja että sinä pääset menoihisi yksin siinä missä hänkin.

Ihan turha katkeroitua miehelle, joka selvästikin tahtoo tehdä muuta kuin kykkiä kotona. Rupea ap harrastamaan itsekin jotain edes kerran kuukaudessa, pääset irti ehkä tuosta katkeruudestakin.

Kyse ei ole katkeroitumisesta vaan valtavasta epäoikeuden ja -reiluuden tunteesta. Harrastan itsekin, useamman kerran kuussa, mutta erona, että raahaan lapsia mukana usein, kun mies (yllättäin) samaan aikaan menossa. Tai sit perun menoni. Tai ainakin sovin niistä hyvissä ajoin etukäteen. Mies sensijaan ei koskaan peru, ota lapsia mukaan, sovi etukäteen ja mun menot huomioiden. Lisäksi sillä on just näitä koko viikonlopun kestäviä reissuja kun itse olen max illan pois. Jotenkin vaan tuntuu, että miksi toisen täytyy aina joustaa ja venyä ja toisen ei??

AP

Siksi sun täytyy venyä kun sä suostut siihen, kerta toisensa jälkeen, joskus varmaan pitkin hampainkin, mutta suostut kuitenkin. Sun mies ei suostu! Et vaan raahaa niitä lapsia mukanasi, lähdet ennenkuin mies ehtii lähteä. Siinähän hommaa niille hoitajan, jos on itse sopinut menonsa päällekkäin, tai jopa jättänyt kertomasta niistä! Tuo miehesi käytös jatkuu ihan tasan niin kauan, kun annat hänen käyttäytyä noin ja kuvittelet, että sulle muka kuuluisi jotenkin isompi vastuu teidän yhteisistä lapsista kuin miehelle. Tietty jos lapset eivät ole miehen vaan uusperhe, asia on ihan eri.

Ens kerralla sanot, että et tiennyt että miehellä on menoa, kun asiasta ei ollut sovittu, kun taas hänen tiedossaan oli että sulla on meno ja olit sen kalenteriinkin merkinnyt. Et ota lapsia mukaan etkä jää niiden kanssa kotiin, piste. Mut et myöskään valita siitä, jos mies pyytää äitinsä hoitamaan niitä. Pääasia että jotenkin järkkää hoidon ja että sinä pääset menoihisi yksin siinä missä hänkin.

Ihan on sun omaa tyhmyyttäs että suostut tollaiseen toimintaan!!!!

kun ette ymmärrä pysyä siellä hellan ja nyrkin välissä. Tällaisia ongelmia ei tule lainkaan, kun työnjako parisuhteessa on selvillä.

komppi numerolle 24. Lisäksi noihin puheluihin (ok, miehen osalta ne on työpuheluita mutta jos jotain muuta) ni otat siinä kriittisimmällä hetkellä (esim. ruuanlaitto, lasten syöttäminen/kylvettäminen..) oman puhelimen käteen ja soitat piiiiiiiiitkän jaarittelupuhelun jollekin. Eiköhän ne lapset siellä vaadi palvelua ja sit vaan toisella kädellä huidot miehelle että tee sä!

komppi numerolle 24. Lisäksi noihin puheluihin (ok, miehen osalta ne on työpuheluita mutta jos jotain muuta) ni otat siinä kriittisimmällä hetkellä (esim. ruuanlaitto, lasten syöttäminen/kylvettäminen..) oman puhelimen käteen ja soitat piiiiiiiiitkän jaarittelupuhelun jollekin. Eiköhän ne lapset siellä vaadi palvelua ja sit vaan toisella kädellä huidot miehelle että tee sä!

:D

työsähköpostien jatkuvan kyttäämisen puhelimesta sain loppumaan sillä, että laitoin omaankin puhelimeen sähköpostin tulemaan ja päivittymään 15min välein. Eihän mulle tule kuin jotain mainospostia eri firmoista ja joitain harrastus- ja kaveripostia, mutta sen verran kuitenkin, että puhelin kilahtelee pitkin iltaa sopivasti :) Ei mennyt montaa päivää, kun äijä tajus kuinka ärsyttävää on, kun toinen kipittää heti katsomaan posteja kun puhelin piippaa! Suosittelen :)

AP