miestä ja miehen menoja pitää jaksaa ja jaksaa...V***U!
Että vituttaa tuo mies. Se ja sen menot aina etusijalla. Pitää ymmärtää työstressit ja ainaiset työpuhelut, kalareissut, talkoot, salireissut ja poikien reissut. Koska on mun vuoro!!!????
Kommentit (26)
sit meno keskiviikkona klo x ja sen tarttee olla sit lasten kans?
ei sun auta muu kuin joku ilta tokaista, että mä lähden nyt ja sä jäät.
jos mulla on joku meno, mies hommaa äitinsä hoitaan muksuja, että pääsee itsekin menoihinsa...ei tosiaan peru mitään mun menojen vuoksi.
AP
No siinähän hommaa. Äitinsä tehtävä sanoa, jos ei käy ja mies selviytyköön sitten tilanteesta miten selviytyy.
Sitä omaa aikaa ei sulle tule ikinä, ennenkuin otat sen itse.
jos mulla on joku meno, mies hommaa äitinsä hoitaan muksuja, että pääsee itsekin menoihinsa...ei tosiaan peru mitään mun menojen vuoksi.
AP
Ja jos sulla on menoja usein, tuskin miehen äiti aina pääsee paikalle.
Mies nyt perheen päänä voi vapaammin sopia menojaan.
ei itsellä tulis mieleen alkaa siitä miehelle urputtaa
Mies nyt perheen päänä voi vapaammin sopia menojaan.
ei itsellä tulis mieleen alkaa siitä miehelle urputtaa
Muahahahah. 1800-luvullako tässä eletään? Ja miehistä ei kyllä ole perheen päiksi paitsi ehkä alapäiksi.
Meilläkään ei todellakaan jäädä lasten vahdiksi vaan sitte soitetaan äiti hätiin. Ja koska anoppi ei ole ihan tässä päivässä, hän ei oikein pärjää lasten kanssa, joten lopputulos,on se että minä jään kuitenkin kotiin hoitamaan lapsia ja mies menee menojaan. Joku päivä varmaan sekoan tänne.
Kukaan ei sulle tule omaa aikaa tarjoamaan, ellet itse sitä ota. Ja anoppi ehkä muutaman kerran tulee hoitamaan lapsianne/lastanne, kun miehesi on menossa, mutta joskus tulee hänelläkin raja vastaan.
Olen itse ollut ihan samassa tilanteessa ja välillä vieläkin (minä katson lapsia kun miehellä on menoa ja anoppi pyydetään apuun jos meillä on yhteistä menoa - muuta turvaverkkoa meillä ei ole).
Kyllä meillä ainakin mies on periaatteessa se "perheenpää" eikö teillä?
Kyllä meillä ainakin mies on periaatteessa se "perheenpää" eikö teillä?
Molemmat käy töissä 37,5h/vko, molemmat osallistuvat perheen menoihin. Ja VAIKKA olisinkin kotona, ei mies olisi sen enempää "perheen pää" vaan sitäkin tärkeämpää olisi myös äidin päästä joskus omiin kuvioihinsa.
Mies on "perheen pää" jos olet provo, muslimi tai vanhoillislestadiolainen tai jos olette muuten näin yhdessä sopineet. Muutoin; ÄLÄ yleistä.
terv. ei ap
Vai kehtaatko väittää, että ihan yllätyksenä tuli ukon kusipäisyys?
Ihan turha katkeroitua miehelle, joka selvästikin tahtoo tehdä muuta kuin kykkiä kotona. Rupea ap harrastamaan itsekin jotain edes kerran kuukaudessa, pääset irti ehkä tuosta katkeruudestakin.
Kyllä meillä ainakin mies on periaatteessa se "perheenpää" eikö teillä?
Molemmat käy töissä 37,5h/vko, molemmat osallistuvat perheen menoihin. Ja VAIKKA olisinkin kotona, ei mies olisi sen enempää "perheen pää" vaan sitäkin tärkeämpää olisi myös äidin päästä joskus omiin kuvioihinsa.
Mies on "perheen pää" jos olet provo, muslimi tai vanhoillislestadiolainen tai jos olette muuten näin yhdessä sopineet. Muutoin; ÄLÄ yleistä.
terv. ei ap
”Mies on perheen pää, mutta nainen sitä päätä kääntää.”
Ihan turha katkeroitua miehelle, joka selvästikin tahtoo tehdä muuta kuin kykkiä kotona. Rupea ap harrastamaan itsekin jotain edes kerran kuukaudessa, pääset irti ehkä tuosta katkeruudestakin.
Kyse ei ole katkeroitumisesta vaan valtavasta epäoikeuden ja -reiluuden tunteesta. Harrastan itsekin, useamman kerran kuussa, mutta erona, että raahaan lapsia mukana usein, kun mies (yllättäin) samaan aikaan menossa. Tai sit perun menoni. Tai ainakin sovin niistä hyvissä ajoin etukäteen. Mies sensijaan ei koskaan peru, ota lapsia mukaan, sovi etukäteen ja mun menot huomioiden. Lisäksi sillä on just näitä koko viikonlopun kestäviä reissuja kun itse olen max illan pois. Jotenkin vaan tuntuu, että miksi toisen täytyy aina joustaa ja venyä ja toisen ei??
AP
sitä se on..liitossa nyt pitää vaan joustaa puolin ja toisin
sitä se on..liitossa nyt pitää vaan joustaa puolin ja toisin
Ihan turha katkeroitua miehelle, joka selvästikin tahtoo tehdä muuta kuin kykkiä kotona. Rupea ap harrastamaan itsekin jotain edes kerran kuukaudessa, pääset irti ehkä tuosta katkeruudestakin.
Kyse ei ole katkeroitumisesta vaan valtavasta epäoikeuden ja -reiluuden tunteesta. Harrastan itsekin, useamman kerran kuussa, mutta erona, että raahaan lapsia mukana usein, kun mies (yllättäin) samaan aikaan menossa. Tai sit perun menoni. Tai ainakin sovin niistä hyvissä ajoin etukäteen. Mies sensijaan ei koskaan peru, ota lapsia mukaan, sovi etukäteen ja mun menot huomioiden. Lisäksi sillä on just näitä koko viikonlopun kestäviä reissuja kun itse olen max illan pois. Jotenkin vaan tuntuu, että miksi toisen täytyy aina joustaa ja venyä ja toisen ei??
AP
Oletko kysynyt häneltä, että miksi hänen mielestään sinun menosi eivät ole yhtä tärkeitä kuin hänen menonsa?
Järjestä itelles naisten iltoja ja liiton viikonloppureisuuja ja ilmoita hyvissä ajoin miehelles. Ja niitä ei sitte peruta, jos miehelle tulee jotain...