Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti mut mun lapseni takia.
19.05.2012 |
Mies jätti mut mun edellisen suhteen lapsen takia. Alkuun miehellä ja lapsellani (2v) meni ihan mainiosti. Pikkuhiljaa pojan uhma alkoi syömään miehen hermoja ja nyt hän ilmoitti ettei jaksa enään poikaani. Eikä hänen kuulemma tarvitsekkaan jaksaa. Poikani on vaikea mutta voiko todella reilu 2v.n mielennäyttäminen, uhmaaminen ym olla syy jättää ihminen jota rakastaa? Kaiken lisäksi on yhteinen lapsi tulossa.
Pojan käytös on jopa minusta kamalaa ja rasittavaa mutta eihän tuo ikuisesti kestä ja minusta se ei vain voi olla syy pakata tavaroita ja häipyä.
Kommentit (63)
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia.
Ei toisen lapsesta voi tykätä kuten omistaan, vaikka sitä naista / miestä (äitiä/isää) kuinka rakastaisi. Eikä tarvitsekaan.
Jos kokee,että perhe-elämä ei toimi, koska rasitetekijänä ja voimavaroja on viemässä se kumppanin erittäin haastava lapsi, niin sitten se on parempi sanoa ääneen ja vaihtaa maisemaa. Parempi niin kuin jäädä siihen ja inhota sitä lasta..
Ap.n lapsen uhma on alkanut alle 1 vuotiaana. Nyt on 2 v ja uhma on pahentunut ja olette perheneuvolassa lapsen käytöksen takia.
Väitän, että tilanteet vain pahenee. lapsi kasvaa, ikää ja omaa tahtoa ja omia mielipiteitä tulee koko ajan, ja edessä on vielä monta oman tahdon -ikää. Jos lapsen kanssa on noin raskasta jo nyt, mitä ihmettä teillä vielä edessä on.
En yhtään ihmettele että mies sanoutuu irti.
Onneksi tuleva lapsi pääsee välillä viettämään aikaa isänsä kanssa; ap saa keskittyä haastavaan esikoiseen ja nuorempi pääsee välillä elämään normaalia rauhallista elämää isänsä luo. Sillä sisaruksillekin on raskasta, kun perheessä on erityistä huomiota vaativa sisarus, joka vie aikaa ja voimavaroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen huomaa kirjoitustyylistä. Etenkin sanoista vielLä ja enääN sekä pilkkuvirheistä (tai pikemminkin pilkkujen puutteesta). Ainakin vastaukset 36 ja 44 ovat ap:n omasta näppiksestä. T. Ohis
Mitähän järkeä siinä edes olisi ? Että haen tukea ja mielipiteitä mutta vastaan itse?
Ap
Ai nii, ei oo provo vaan valitettava tämänpäivän saldo!
ja mieskin kohta jo 30. Mikäli se ikä tähän mitenkään liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ainakin ymmärrän hyvin sun miestäsi. Edessä vähintään 16 vuoden helvetti saman katon alla lapsen kanssa, joka vie jo nyt kaikki voimat ja luultavasti tulee vanhemmiten muuttumaan vaan hankalammaksi (voi vaan kuvitella poikasi murrosiän...). Ei sillä ole rakkauden puutteen kanssa mitään tekemistä, jos ei viitsi erittäin suurta osaa elämänsä tavallisista arkipäivistä ja hetkistä, jotka ilman rissaavaa lasta voisivat olla oikein mukavia, noin pilata.
Omat hankalat lapset ovat ihan eri asia, koska niihin side on aivan erilainen.
Kysypä mieheltä, mitä mieltä hän olisi, jos te jatkaisitte yhdessä mutta eri osoitteissa? Yhteisestä lapsesta yhteishuoltajuus, mutta tätä toista lasta hänen ei niinkään tarvitsisi nähdä, tai ainakaan elää arkielämää hänen kanssaan/ehdoillaan. Jos tämä ei sinulle käy, niin yhtälaillahan voi väittää, että sinä et miestä rakasta tarpeeksi tai että sinä luovutat liian helposti tai että sinä et kykene sitoutumaan mieheen, kun olisit vain ilmaista lapsenvahtia ja kotipiikaa vailla.
Mies voi myös olla yksinkertaisesti ihan vaan loppu eikä näe mitään muuta vaihtoehtoa nyt päästä ulos pimeästä tunnelista. Biologisella vanhemmilla on ihan eri lähtökohdat sietää omien lastensa ongelmia kuin "ulkopuolisella".
Ja mites tuo miehellä Oli 2 lasta? Mennyt aikamuoto.. mihinkäs ne lapset nyt on hävinneet. Kuolleet vai? Missä esikoisen isä on?
Jospa sitä herraa alkoi vanha suola janottamaan ja palasi eksän ja omien lastensa luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet taas pykännyt yhden isättömän lapsen lisää maailmaan, etköhän löydä pian uuden miehen, jolle voit levitellä tavaraasi ja taas pamahtaa "vahingossa" paksuksi, kun ehkäisy "petti".
Kommentteja täällä viljellään.
Miten voi kukaan, kukaan täysjärkinen vastata ap:lle tuollaista?
Väestöstä persoonallisuushäiriöisiä on varmaan enempi kun on luultu ja ne kaikki vierailevat täällä:(
Hei ap,
Ei siulla ole mitään hätää. Sinä selviät. Lapset ovat elämän suola. Lasten kanssa pärjää kyllä.
Mutta se mitä joku sanoikin, että onkohan sinulla jonkunmoinen riippuvuussuhde mieheen kun kerroit, että hän on paras ystäväsi, tuki ja turva? Siltä se ainakin kuulostaa. Sitä ehkä kannattaisi miettiä, eikä terapiakaan olisi pahasta. Elät rankkoja aikoja, mutta kaikesta selviää. Tulet takasin voittajana kun et vaan missään vaiheessa luovuta. Voimia ja paljon paljon halauksia. Mies on huono, ihmisestä en sano, mutta teot ovat huonoja.
nyt on aika ryhdistäytyä ja keskittyä lapsen kasvatukseen. 2-v. täytyy saada aisoihin, voihan olla että kohta olet kahden pienen kanssa yksin. Ota nyt kuitenkin se mies mukaan hommaan, kyllä kai kaksi aikuista yhdelle 2-vuotiaalle pärjää?! Olkoonkin haastava ja hankala lapsi, opetelkaa. Ei kasvatustaidot ole syntymälahjaa, ne täytyy kokemuksella ja harjoittelulla hankkia. Ja sinä pärjäät aivan varmasti lapsen kanssa ja saat arjen sujumaan. Ja niin pärjää miehesikin kun yhdessä toimitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vastuuta pakoileva isä (tai useampi).
Eipähän käy sääliksi. Pamahditko tahallaan vahingossa paksuksi, että voisit sitoa uuden miehen itseesi ja edellisen miehesi lapseen?
En halua olla ilkeä, mutta 2 vahinkoa on jo aika paljon! Etkö ensimmäisestä vahingosta oppinut? Meillä käytetään tuplaehkäisyä, eikä vahinkoja ole sattunut!
Toisekseen, 2 vuotta on aika lyhyt aika tutustua toiseen ja alkaa perustamaan yhteistä perhettä. Ymmärrän myös, että vaativa lapsesi pelottaa miestä.
Tärkeintä on nyt, että keskityt niihin lapsiin ja annat miehen mennä. Pärjäät varmasti lasten kanssa ja toivottavasti uskallat hakea apua jos on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko jotkut ihmiset tosiaan olla noin säälittäviä, vois pitää vaan sen oman päänsä kiinni joka ei ilmeisesti paljoa sisällä! kyllä pistää suututtaan tommonen, mutta toisaalta naurattaa..
Mutta mies ei ollut mitenkään kovin tuore parisuhde enään kun päätimme puhua neuvolassa lapseni "rasittavuudesta". Neuvolasta meitä ohjattiin yhdessä perheneuvolaan.
Mies ei tietenkään ollut lapsestani vastuussa vaikka itse sanoi että häntä voi kutsua vaikka isäksi.Hän kihlasi minut kun jo lapsi oli näyttänyt pahimmatkin puolensa ja sanoi aina olevansa kanssani. Minä vaan uskoin.
Tämä tuli niin yhtäkkiä. Mies hermostui kun lapsi riehui. pakkasi tavaransa ja lähti. Ei kuulemma halua meitä enään. Ja kun soitin oli erittäin kylmä minua kohtaan ja käski lopettamaan itkemisen ja lässyttämisen että tämä olisi ohi. Tämä oli mielestäni todella julmaa. Enkä tahdo tätä vielläkään käsittää vaikka ehkäpä juuri näin tämä on parempi. Eihän mies koskaan voinutkaan oikeasti rakastaa kun noin helposti sanoo näkemiin ja muuttuu tunteettomaksi.
Doula en synnytykseen halua kun hänkin vieras ihminen. En saa tukea vieraasta samalla tavalla kun ihmisestä joka tietää jo katseestani miltä musta tuntuu
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä palsta on idiootteja pullollaan. Jos lapsesi on alunperin syntynyt vahingossa, mutta se on nyt toivottu, se on toivottu, eikä tänne kirjoitetut kommentit muuta sitä miksikään. Se, että haluat lapsen kuvaa vastuunkantoasi.
Miehiä on monenlaisia ja jos jo tässä vaiheessa mies karkaa "kaksivuotiaan takia", ei hän tule milloinkaan jaksamaan oikeaa perhe-elämää. Siihen kuuluu monenlaisten paljon suurempien asioiden kestäminen ja tuo ei kuvaa minkäänlaista kykyä kantaa vastuuta. Älä koskaan kerro lapsellesi, että seuraavan isä lähti hänen takia. Se jää painamaan varmasti, voi vaikuttaa sisarusten väleihin ja tuo mies on se, joka teki virheen.
Lapset kuuluu elämään, paras on, että lapsia syntyy, kun on isä ja äiti. Nyt sitä tilannetta ei ole, mutta on äidit ennenkin onnistuneet kasvattamaan lapsia hyvin. Ehkä löydät vielä sen kunnollisen isän rinnallesi.
elämässäni ole kenties tehnyt oikeita ratkaisuja mutta lapsia en kadu.
mies oli minulle lähin ihminen. Äitini kanssa olen tullut paremmin toimeen muutettuani pois kotoa ja naisystävät usein puhuvat seläntakana muille varsinkin kun on sellainen tiivis 5hengen hyväystävä rinki. Joten miehestä tuli se lähin jolle purin kaiken ja johon minä pystyin tukeutuun kaikessa. Hän oli tukeni ja turvani kaikessa. Minä samoin hänelle.
Mutta siis tuleeko joillekkin hyvä mieli tuosta että tekee minusta jotain jakaria? Tai siitä että loukkaa jotenkin? Lyökää lyötyä toki sehän se fiksua onkin. Onneksi täällä on monelta saanut hyviä kommentteja
ja todella sinua rakastaa, hän ottaa ilomielin vastaan myös ne sinulle tärkeimmät,eli lapset. ette tule erikseen vaan lapset ovat aina osa sinua. on paska mies jos ei tätä tajua. toisaalta,säikähtikö hän tätä lapsiperhearkea? voisitteko vielä jutella? typerä syyllistää lasta omasta käytöksestä, hän voi kyllä etsiä keinot jaksaa arjessa ja kasvattaa poikaa myös (jos pojalla ei jo ole isä kuvioissa)
Taidat olla pimee?
elämässäni ole kenties tehnyt oikeita ratkaisuja mutta lapsia en kadu.
mies oli minulle lähin ihminen. Äitini kanssa olen tullut paremmin toimeen muutettuani pois kotoa ja naisystävät usein puhuvat seläntakana muille varsinkin kun on sellainen tiivis 5hengen hyväystävä rinki. Joten miehestä tuli se lähin jolle purin kaiken ja johon minä pystyin tukeutuun kaikessa. Hän oli tukeni ja turvani kaikessa. Minä samoin hänelle.
Mutta siis tuleeko joillekkin hyvä mieli tuosta että tekee minusta jotain jakaria? Tai siitä että loukkaa jotenkin? Lyökää lyötyä toki sehän se fiksua onkin. Onneksi täällä on monelta saanut hyviä kommentteja
..ja ukkos myös, kun rupeatte vielä lisääntymään tuollaisessa tilateessa.
Sitä saa, mitä tilaa. Sorry!
En jaksa sääliä näin tyhmiä ihmisiä.
Ja edelleenkään mies ei ollut elättäjä
tehnyt nopean ratkaisun. Musta tuntuu että muuttaa vielä mielensä, kunhan saa rauhassa ajatella asioita.