Lapsellani on ylipainoa todella paljon, en enää tiedä mitä tekisin

Oletko kokeillut ottaa yhteyttä kotikuntasi mielenterveystoimistoon, ehkäpä se osaisivat auttaa. Kun psyykkiseen puoleen saataisiin apua niin ehkä voimia riittäisi muuhunkin kuin vain olemiseen.

ja siis syö pahaan oloonsa. sinuna ottaisin todellakin asiaksi nyt saada poika hoitoon ja masennukseen apua. ja kerrot suoraan faktat, mitä ylipainosta aiheutuu. luulisi tuon ikäsein pojana ajattelevan jo ukonäköäänkin, vaikka se sivuseikka onkin. saattaisi silti olla tehokkaampi keino saada poika vaikka punttiksella käymään kuin terveysseikat. tytöt ei tykkää lihavista pojista- jos vetäisisit tämän kortin hihasta? vai välittääkö siitäkään?

eli ylipainoa on juurikin se yli 20kg. mutta odotan ihmettä, että kun tytöt alkavat kiinnostaa, niin alkaa oma ulkonäkökin kiinnostaa...ja aloittaa laihdutamisen. syö tavallista kotiruokaa, ei kauhean suuria määriä, mutta on perinyt lihavuusgeenit, siskonsa on taas aivan normaali vaikka syö enemmän kuin tämä punkero pikkuveljensä...

mutta ap:n poika on jo murkkuikäinen joten se, että alkaa olla tytöistä kiinnostunut pitäisi jo näkyä...

voi olla myös ylensyöminen ja painonnousu. Toisille taas ruoka ei maistu ja paino laskee. Jos keskittyisit hoitamaan pojan masennusta? On myös masennuslääkkeitä jotka hillitsevät ruokahalua, en kyllä tiedä miten niitä suositellaan alaikäisille...

Aika tappiomielialalla siellä ollaan. Miten perheessä muuten, onko vanhemmat kunnianhimoisia ja aktiivisia omien valintojensa suhteen? Vai mennäänkö sieltä mistä aita on matalalla? Kannustat poikaa liikkumaan mutta annatko itse hyvää esimerkkiä?

tätä tytöt tykkää kun-korttia ei pitäisi ottaa esiin. Se on loukkaavaa ja painostava. Varmasti lapsi itsekin tietää ettei ylipaino vedä ketään puoleensa. Ja voitteko edes tietää että poika tykkää juuri tytöistä? Vanhempana tukisin lapsen itsetuntoa muilla keinoin, hankkisin apua masennukseen lapselle ja pitäisin huolta että kotona syödään kunnon ruokaa.

Mietin vaan että on aika pitkä ikäisekseen. Voisiko olla jotain kasvussa sekaisin joka aiheuttaisi myös lihomista?

eli ylipainoa on juurikin se yli 20kg. mutta odotan ihmettä, että kun tytöt alkavat kiinnostaa, niin alkaa oma ulkonäkökin kiinnostaa...ja aloittaa laihdutamisen. syö tavallista kotiruokaa, ei kauhean suuria määriä, mutta on perinyt lihavuusgeenit, siskonsa on taas aivan normaali vaikka syö enemmän kuin tämä punkero pikkuveljensä...

mutta ap:n poika on jo murkkuikäinen joten se, että alkaa olla tytöistä kiinnostunut pitäisi jo näkyä...

...idioottimaisesta vastuuttomuudesta, "kun tytöt alkaa kiinnostaa..". MIKÄ IDIOOTTI!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vanhemman tehtävä on katsoa mitä lapset syö ja opettaa niitä ruokailutottumuksia, vanhempana on jo myöhäistä. Rasvasolut syntyy kerran, eikä ne enää poistu; voivat pienentyä ja suurentua sen mukaan miten paino nousee tai laskee. Eli lapsena ylipainoinen on helpommin ylipainoinen myös aikuisena.

Meillä 8-vuotiaalla nousi paino 10kg vuodessa ja ruokavalioon todellakin kiinnitettiin huomiota; kaikki paska karsittiin pois, vihanneksia lisättiin jne ja nyt painoa on pudennot sekä pituutta lisää ja poika on normaalivartaloinen.

Vanhemmat omalla esimerkillään auttaa parhaiten, liikkumalla ja syömällä terveellisesti opetetaan myös lapsille terveelliset elämäntavat. "Mulla on omia ongelmia, en jaksa..." kommentit on vaan niin VITUN RAIVOSTUTTAVIA!!!! Mikä ihmeen ongekma voi olla sellainen, että se estää terveelliset elämäntavat? Ei pysty käsittämään.



Ap, lapsesi tarvitsee pikaisesti ammattiapua masennukseen, toisaalta voi olla ihan persoonallisuuden piirre tuo flegmaattisuus. Onko malli tullut kotoa?

Poika kyllä tietää itsekin olevansa ylipainoinen. Siitä vain masentuu entistä enemmän kun lääkärillä käydään kuulemassa kuinka ylipainoinen on jne. Samoin tuo liikunnan tuputtaminen, liikuntaa pitäisi saada lisättyä vaivihkaa ilman että poika huomaa että häntä yritetään saada liikkumaan että laihtuisi.

Kotona tarjoat terveellistä ruokaa, annoskokoja kannattaa myös pienentää.

mutta jatkaa vaan lihomistaan. ja enhän voi pitää lasta nälässä...tavallista kotiruokaa syödään ja kerta viikossa on karkkipvä.

pituutta on tutkittu jo kolmekin kertaa lastenklinikalla, mutta diagnoosi on vaan, että isojen vanhempien iso lapsi. itse olen 180cm ja isäni ja veljeni ovat paria senttiä vaille kaksimetrisiä.

ja muistan kyllä itse, kun aloin laihduttamaan kun pojat alkoivat kiinnostaa, olin itsekkin pullea lapsena ja poikani on perinyt minun puolen geenit, toisin kuin siskonsa joka saa syödä lihomatta melkein mitä vaan.

4

hahahhaa





kuinka moni 15-vuotias enää edes syö yhdessä perheen kanssa ainakaan päivittäin?? ja ap:n juuri kirjoitti, että pojat käyvät ostelemassa omilla rahoillaan karkkia ja limua. miten se kotiruoka enää tässä vaiheessa vaikuttaa mihinkään?? ehkä niin, ettei osta mitään epäterveellistä kaappiin, mutta eipä juuri muuten. tuon ikäinen syö just sitä mitä itse haluaa. menee sitten vaikka mäkkärille, jos kotona tarjotaan kasviskeittoa.



mä ottaisin kotona tiukan linjan: pleikka pois, tv kiinni, rahaa ei tipu. ja rahaa saa ansaittua vaan esim käymällä lenkillä, salilla, pelaamassa vaikka sulkista tai mitä vaan. YHDESSÄ pyöräilemään, uimaan, cartinkia ajamaan....mitä tahansa, kuhan on pois kotoa istuskelemasta.



ja masikseen apua. toki sekin paranisi varmasti itsestään kun elämään tulisi jotain sisältöä kotona löhöämisen sijaan.



PUUTTUUKAA ÄIDIT NÄIHIN ASIOIHIN AJOISSA!!!



t. yhden entisen ylipainoisen pojan äiti

parin vuoden ajan, syynä myös herkuttelu.



Juteltiin tässä ihan pari päivää sitten ihan lähes suoraan tästä asiasta, ja on itsekin sitä mieltä nyt, että haluaa stopata painonnousun. Ei tule olemaan helppoa, etenkään huonoina päivinä, jos koulussa tai kavereiden kanssa ollut kränää tms.



Mutta siis alamme käymään yhdessä fillaroimassa näin kesällä, ja myöhemmin uimassa. Perjantai-illan herkuuttelu vaihdetaan toisenlaiseen hyvään, eli kasviksia joita dipataan. Limua vai pari kertaa viikossa, eli perjantaina ja toisena iltana, jolloin saunotaan. Eli ei kokonaan stopata, mutta loivennetaan.



Toivon, että tälla päästään eteen päin, eikä syksyllä lapseni olisi enää se paksuin poika luokallaan.



Menee siis vitoselle.

Mutta niin olialoituskin. Ap:lla kun on omiakin murheita niin ei jaksa kiinnostaa. Herää ap! 20 kg vuodessa on massiivinen painonnousu joka kertoo todella vakasta mielenhäiriöstä. Mikään annoskoko tai liikuntaharrastus ei ratkaise sitä että lapsesi tarvitsee psykiatrin apua ratkaisemaan mikä mieltä noin painaaettä ahmii? Onko ne sun omat murheet sellaisia että lapsesi on ottanut ne omille harteilleen ? Lyhyessä ajassa tapahtunut painonnousu kertoo jostain isommasta asiasta kun kaverin limsan juomisesta. Psykiatrista apua nyt heti ap jotta lapsesi ei vajoa enää syvemmälle!

samaa kun tämä edellinen eli missä isä on koko tässä kuviossa? Valitettavasti tiedän monia ylipainoisia äidin ja mummon kasvattamia teinipoikia :(

Olipa paha moka mennä kirjoittamaan että ädillä on omiakin ongelmia, huolia... Enhän minäkään olisi voinut uskoa että näin paljon ikäviä asioita voisi meidän perheessä tapahtua vuoden sisällä :( Eikä varsinkaan lapsemme. Kyllä tästä vielä selvitään ja ylöspäin on suunta! Näin kuitenkin toivon ja ajattelen. Mutta ei siitä sen enempää.



Niin lasta ei otettu psykiatr.polille asiakkaaksi. Yritin sitäkin yhdessä vaiheessa kun poika oireili monella muullakin tavalla. Ja joo, ei anneta mitään esimerkkiä lapselle huonoista elintavoista yms. Perheesä liikutaan paljon ja ylipaino on aika vieras juttu. Senkin takia tätä asiaa on jotenkin niin vaikea lähestyä kun ei ole mitään kokemusta! Pelkään sitäkin että mitä jos lapselle tuleekin joku syömishäiriö sen seurauksena kun painoon keskitytään liikaa? Että alkaisikin oksentaa ruokansa ulos tai jotain?



Ja onhan tuon ikäistä poikaa aika vaikea kytätä!!! Että mitä pistää suuhunsa päivän aikana. Eihän sen perässä voi kulkea... ja jatkuvasti nalkuttaa.



En saa lasta oikein millään innostumaan mistään. Kaikki tuntuu masentavan, koulussakin arvosanat laskeneet. On otettu kokeeksi pelikone pois, rajotettu iltamenoja, kuukausirahaankin puututtu jne. Mutta mikään ei auta, ei edes vähäksikään aikaa. Poika vaan tekee nin kuin itse haluaa, ei välitä mistään mitään. Puhuu nuorena kuolemisesta tosi usein. Voiko tuon ikäiselle (14v) puhjeta ihan kunnon, vakava masennus? Vai onko murkkuaika vaan itsessäänkin, vaikeiden elämäntilanteiden kanssa syy kaikkeen?



Mitä mun pitää tehdä, sanokaa nyt selvät ohjeet te jotka aloitte arvostella ja syytellä että vika on äidissä...



ap

Kokeileppa juuri tuota "tytötkään ei tykkää pulleroista" korttia. voi olla että avaa pojan silmät ja alkaa huolehtia itsestään :)

yhdessä lapsesi kanssa

kävelyjä, olet läsnä samalla, ei ole pakko puhua

tai pingis, minigolf whatever, lapsesi kaipaa seuraasi ja sinä selvästi hänen

laitatte yhdessä ruokaa, terveellistä, hyvää



ja nauratte yhdessä. kaikki järjestyy, olkaa yhdessä.

On se totuttu tapa siellä kotona. Vanhempien esimierkki. Kukaan ei liho, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Hakeutukaa vaikka koulun tH:n kautta ravitsemusterapeutille ja saatte oikeat neuvot siihen kotiruokaan. Ja koko perhe liikkeelle!

olen toi 9 ja otin eilen lämpöä tuosta "kun tytöt alkaa kiinnostaa"-kommentista. Olen siis työni puolesta tekemisisssä koulukiusattujen kanssa, jotka ovat masentuneita ja mm. yrittäneet tosissaan itsemurhaa. Siis LAPSIA, jotka yrittävät esim. hirttäytymällä tappaa itsensä. Siksi tuntuu aivan järkyttävältä, että joku aikuinen voi suhtautua tuolla tavlla "höpsön pöpsön", kyllä se paino siitä lähtee laskemaan kun tytöt alkaa kiinnostamaan. No, ylipainoisia kiusataan todella herkästi ja lapset ovat julmia, ei tytöt ehkä "kehtaa" kiinostua jos pojalla kiusatun leima. Ja vaikka tytöt alkaisikin kiinostaa, on vauriot kiusaamisesta niin syvällä itsetunnossa, että vaikutus voi jatkua läpi elämän. Viiltelyä, masennusta, ahdistuneisuutta, ehkä lohtusyömistä, lihomista, lisää masennusta jne.



Ap, edellä on todella hyviä neuvoja. Yritä vaan sinnikkäästi keskustella lapsesi kanssa. En halua syyllistää, mutta ainoat konkreettiset keinot on vain se, että tarjoat terveellistä ruokaa, kannustat liikkumaan ja muutenkin huolehtimaan itsestään. Meillä on jossain vaiheessa puututtu ahmimiseen ( poika söi salaa koulusta tultuaan valtavia määriä suklaata) ja suoraan sanottu tuo mitä edellä kirjoitin. On epäterveellistä, lihottaa, koulussa voidaan kiusata jos on "läski", ei jaksa liikkua, väsyttää, ei jaksa keskittyä kouluun jne. Puhe meni perille, tosi poika nuorempi. Ja nämä pelaamiseen, viikkorahaan ym puuttuminen, niidenhän pitää kestää riittävän kauna, että ne toimii. Vähintään siis 2 viikon pelikielto sanktiona ja siitä PIDETÄÄN KIINNI. Enemmän uskon kuitenkin kannustamiseen, esim. yhdessä uimaan, fillaroimaan tms ja kehumista ja tsemppaamista.



Onnea matkaan :)