Av:lla aukeaa toinen maailma

rikollisuus että ei ole koskaan nähty. Ne jotka istuvat syytettyjen penkillä ovat juuri nuo mukamas keksiluokkaiset hyvin toimeentulevat! Valheenpaljastusten aika on esillä. Ja näyttää siltä, että mitä huonommassa asemassa sitä korkeampi tausta...



Tällaista ette olekaan koskaan nähneet ja kohta tämä rumba alkaa... Nuo mukamas hyvissä asunnoissa asuvat tulevat jättämään kotinsa ja pakenemaan mikä minnekin suoranaisessa paniikissa... Mutta minne oikeastaan voisi mennä turvaan? Ei kerrassaan minnekään.

"...jos kukaan ei satu olemaan sos.politiikkaa liippaavan alan tuntija" antaa kyllä ymmärtää että SIELLÄ päässä on sossuasiantuntija. Tai aina niin tyypillinen kaikkeen raivoisalla empatialla ja sympatialla suhtautuva av-kaikenymmärtäjä :P

Ah niin tyypillinen av-sossutädin vastaus.Minulla on lähes kaikilta osin samanlainen tilanne kuin sinulla: ei kokemusta sossuista, huostaanotoista jne. Kuitenkin pystyn käyttämään sosiaalihuoltoalan termistöä ja tiedän huostaanotoista, koska olen lukenut lehtiä ja kirjoja, joissa aihetta on käsitelty.

Vaikea uskoa, että sinä ja kaverisi olette kovin akateemisia, jos kukaan ei satu olemaan sos.politiikkaa liippaavan alan tuntija. Taitaa paremminkin olla, että ette ole käyneet koulua, ettekä edes elämänkoulua jota eräs kuuluisa laulaja, Touko Tarkki, kertoo käyneensä.

Kyllä 8-vuotiaan surma kuuluu meille jokaiselle ja sitä pitäisi hitaammankin pyrkiä ymmärtämään.

Miksi vaivautua kirjoittamaan, kun et tuonut mielipidettäsi ymmärrettävästi esiin? Kirjoitin nimenomaan, että en ole sossutäti vaan ihan normaali ihminen, joka katsoo joka ilta uutiset. Sen enempää ei tarvitse tehdä tietääkseen, että Suomessa on runsaasti sosiaalisia ongelmia.

Aika kovaa arvailua Olipas typerää arvailua sinulta. Kaikki arvauksesi menivät mönkään. Luulo ei ole tiedon väärti, kuten sanotaan.

älä viitsi ottaa mitään kantaa aiheisiin joista itsekin myönnät ettet mitään tiedä

että lisää maahanmuuttajia (erityisesti huonosti koulutettuja Lähi-idästä ja Afrikasta) Suomeen mutta kunhan eivät tule meidän lähelle asumaan tai meidän lasten kouluun?

Asumme alle 10 km:n päässä Helsingin keskustasta pientaloalueella, jossa lähes 100% väestä on syntyperäisiä suomalaisia. Ystävämme ja tuttavamme ovat pääsääntöisesti akateemisesti koulutettuja ja hyvin toimeentulevia. En tunne ketään, joka olisi ollut tekemisissä sosiaalitoimen kanssa. Elinympäristöni on pitkälti samanlainen lintukoto kuin koko 70-luvun Helsinki lapsuudessani oli. Täällä av:lla tulee välillä, ja etenkin tänään noita 8-vuotiaan surmaan liittyviä ketjuja lukiessa, mieleen, miten erilaiselta maailma voikaan näyttää vain kilometrien päässä. Ihmiset puhuvat arkisesti "sossujen" toiminnasta, tukitoimista, huostaanotoista... Meillä on asiat hyvin, ja siitä olen todella kiitollinen. Rehellisesti sanoen en vain oikein osaa suhtautua tähän "toiseen maailmaan". Minusta ihmisen pitää kantaa vastuu omasta elämästään, eikä olla huutamassa yhteiskuntaa apuun ja esittämässä vaatimuksia joka käänteessä. Miten ihmeessä jolle kulle voi olla itsestäänselvyys, että rahaa tulee tekemättä mitään ja vastuu lapsista on viime kädessä yhteiskunnalla eikä lasten vanhemmilla? Toisaalta, niitä jotka eivät ole kykeneviä itsestään huolehtimaan, tulee yhteiskunnan auttaa. Etenkin lapsia, jotka viattomina joutuvat kärsimään. Jotenkin vain tuntuu siltä, että niin kauan kuin lapsia ei oteta pois kurjista oloista, heille tarkoitettu apu (niin rahallinen kuin muukin tuki) ohjautuu tosiasiassa niiden aikuisten hyväksi, jotka lapsen elämän pilaavat. Vähän samoin kuin kehitysmaiden köyhille suunnattu apu päätyy pienen valtaeliitin taskuihin.

Ap, asuinpaikka, koulutustaso tai naapurit eivät kerro mitään siitä mitä ihminen haluaa tai ei halua nähdä elämästä. Kai sinä muuallakin käyt kuin kodissa ja naapurustossa? Oletk esimerkiksi tietoinen että ulkomailla puhutaan vieraita kieliä tai joillakin on tumma iho? Ai tiesit? Miten se on mahdollista kun naapurissasi ei ulkomaalaisia ole? Ihan samalla perusteella jokainen omasta maastaan kiinnostunut ihminen tietää että on olemassa eriarvoisuutta, huostaanottoja ja alkoholiongelmia.

Se että luulet Av:n edustavan jotain toista maailmaa, tai luulet että kilometrin päästä teiltä sijaitsee joku kolmas maailma, jossa arki pyörii huostaanottojen, alkoholin, huumeiden ja työttömyyden sekä väkivallan ympärille kertoo lähinnä siitä että sun oma maailmasi on niin pieni ja vajavainen.

Täällä Av:lla samaa kokeneet ihmiset päätyvät samoihin ketjuihin, joilloin syntyy käsitys että kaikki ovat tuttuja tai naapureita, vaikka netin kautta voi kirjoitella koko suomesta ja ulkomailta myös. Tämä on samaa mielen ohjailtavuutta, kun mitä lehdet ja media harrastaa: Jos samaa asiaa toistetaan useita kertoja, niin ihmiset saavat mielikuvan että se asia on todella yleinen tai että "kaikki puhuvat siitä".

Syyttäähän nyt voi mitä vain. Kasvatusta, lompakon tyhjyyttä, alkoholia, naapuria, naapurin kissaa, koiperhosia.... Tosiasiahan on että, Touko Tarkin kaltaiset (mukaanlukien sen sekopäinen akka)kuuluvat meren pohjamutiin, betonikengissä. Olivat heidän lähtökohtansa mitkä hyvänsä, se ei muuta sitä tosiasiaa, mihin he kykenivät murhatessaan pienen, puolustuskyvyttömän ihmisen. Tekijöitä ei pidä sääliä, heidän pitää kärsiä!!!

todellista tynnyrielämää.



Elän myös keskiluokkaista elämää ns. paremmalla alueella ja toimeentulo on keskivertoa parempaa. Tuttavapiiri koostuu pääasiassa samankaltaisista ihmisistä, mutta en ole koskaan sulkenut silmiäni ja itseäni toisenlaisilta ihmisiltä. En katso nenänvarttani pitkin ihmisiä, jotka tulevat eri taustoista, näyttävät erilaiselta, ajavat erilaisilla autoilla jne.



Tuollainen nurkkakuntaisuus, jota ap edustaa tuntuu todella harvinaiselta. Sen on täytynyt jatkua monta sukupolvea, ja ilmeisesti lapset on teilläpäin kasvatettu pysymään kaltaistensa joukossa. Lasten kauttahan sitä viimeistään pääsee tutustumaan ihmisiin ja perheisiin laidasta laitaan, normaalisti ainakin. Tietysti, jos asuu jossain keskelle ei mitään rakennetussa rikkaiden omakotilähiössä, jossa on omat koulut ja päiväkodit, eikä koskaan pääse kosketuksiin kuin oman pienen piirinsä kanssa. Ahdistaa kyllä ajatus.



Toisaalta eihän elämän monimuotoisuudesta tietämiseen pitäisi tarvita kuin pientä tiedonjanoa, eli lehtien lukemista ja tv:n asiaohjelmien katselua... Ilmeisesti ap ei ole kovin kiinnostunut elämän ilmiöistä.

Tarkin elämänkouluhan se ilmeisesti johti sen 8-vuotiaan kuolemaan, jos oikein ymmärsin kuka siellä syytetyn penkillä istuu.



Mutta mikä on av? Aivovaurio, asuntovaunu?

Mites se perhesurma Helsingin Bulevardilla keväällä? Kovin oli akateemisia hekin..Myös akateemikot tekevät rikoksia, ja jopa rikoksista niistä kauheimpia!

Toisen puolen elämää. Voisit ohjata tulosi pääosin vaikkapa suljetulle tilille, vuokrata pienen surkean läävän, kalustaa sen kirpputori- ja kierrätyskeskuskamoilla jne. Tulla toimeen ei vain viikkoja, mutta vuosia muutamalla satasella kuussa. Voisit huomata, ettei kivaa jakkupukua saa, jos haluat syödä, tai jos lapsesi ovat jotain vailla. Ilman sitä kivaa jakkupukua ehkä sinua ei enää hyväksyttäisi työympyröissä, ihan vapaasti voit kokeilla. Kunhan et kerro, et mää tässä vaan vähän köyhäilen...



Kun rahasi riittävät hädin tuskin vuokraan ja halpaan ruokaan, ja työyhteisö osoittaa halveksuntaa, ehkä alat ymmärtää... silti olet vielä niin kaukana todellisuudesta :(

Itse olen mieheni kanssa akateemisesti koulutettuja ja suurinosa lähimmistä kavereistammekin ovat. Silti joskus hämmästelen miten tietämättömiä nämä ystäväni ovat "oikeasta" elämästä. Heidän käsityksensä elämästä ovat puhtaita, iloisia ja kauniita. Itse miellän elämän rujoksi ja raskaaksi, joka välillä ottaa enemmän kuin antaa.

YHTEISKUNTA MAKSOI SINUN JA YSTÄVIESI KOULUTUKSEN.

Hampaasi hoidettiin ilmaiseksi, sairaudet, lapsilisät, kehitystäsi seurattiin neuvolasta asti, synnytys?



-Mutta SINÄ et omasta mielestäsi ole ikinä saanut tai ottanut yhteiskunnakta, antanut vain, koska olet parempi kuin muut ihmiset.

Somaleille vaaditte ilmaiset asunnot, kodinkoneet, vaatteet, huonekalut, autot, koulutuksen, rahaa, sopeuttamisrahaa?



Miksi haluat kiduttaa köyhempi, kenties ongelmaisiakin ihmisiä?



Oletko sadistinen luonne, vai vain empatiakyvytön?



-Etkö saanut lapsena rakkautta?

Sinä korkeasti koulutettu akateemikko. Elämänviisautta sinulla ei tunnu olevan.

Keski-Suomessa.

Kyllä tämä minullekin on ollut aika uusi maailma:)

En ole tiennyt ennen aaveeta, että kaikki naiset ajelevat posliiniksi ja nyppivät pinseteillä loppukarvojaan. En ole tiennyt, että uimahalleissa kytätään toisten karvoituksia ja häppäreitä.

En ole tiennyt, että kuinka normaalia on ostaa yläasteikäisille kaljaa ja kuinka yleistä on, että 13v tytöllä yöpyy poikaystävä kotona. Nämä kuulemma siksi, ettei nuoren tarvitse uhmata ja näin hänestä ei tule juoppoa ja ei ala sekoilla miesten kanssa ja etsi hyväksyntää.

Moni muukin asia on minulle ollut uutta, mitä en ole nähnyt ystäväpiirissäni.

Mieltä avartava paikka tosiaan. Hauska nähdä sellainen yleinen katsaus Suomen naisista. Voi aina huokaista, että onneksi omat asiat ovat tosi hyvin.

Itse olen "pikkuisen paremmista piireistä" Helsingistä, enkä ole koskaan kuullutkaan että KUKAAN nykynainen olisi rämemajava.. :D Jopa äitini 50+ sheivaa.. Eikä minua koskaan kielletty että poikaystävä olisi saanut yöpyä luonani, mutta silti en ole mennyt pilalle. Hankin lapsen ja menin naimisiin kun olin 29v. Jne.. Että ehkä ihan hyvä teille tynnyrissä kasvaneille saada näkökulmaa normielämään. (enkä sillä tarkoita mitään sossutoimien tuntemusta tms. en itsekään moisista tiedä.)

Sinä aloittaja, joka asut ehkä Pakilassa, en voi muuta todeta kuin, että aika köyhä elämä sinulla henkisesti ja hengellisesti. Mä kuolisin, jos mun elämä olisi ollut samanlaista. Ja nyt en tarkoita rahaa tai rahattomuutta tai muuta sossu -juttuja, mutta kyllä minä jo lapsena tiesin, että kaikilla lapsilla ei ole niin hyvin asiat, kun minulla on. Tiesin myös kuinka ihminen on tasa-arvoinen riippumatta sosiaalitaustasta, syntyperästä jne.



Kun olin viisitoista vuotias, me matkustettiin ensimmäistä kertaa Singaporeen, ja sieltä edelleen Malesiaan kohti pienempiä saaria. Ja voin sanoa, että elämä näytti monet kasvonsa. yliopisto aikoina opiskelin vuoden Jenkeissä, ja edelleen elämä näytti monet kasvonsa. Nyt aikuisiässä, olen onnellisempi kuin koskaan. Minulla on paljon ystäviä ympärimaailmaa, aivan yhtä olemme kaikki. Ihmiset erimaailmankolkista ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia, puhumattakaan kaupungista tai kaupunginosasta riippumatta. Myös täällä Eirassa kohtaan paljon työssä käyviä ja työssä käymättömiä ihmisiä, alkoholiriippuvaisia jne. Kaikki kuitenkin mahdumme hyvin ja mieluusti saman kadun kulkijaksi!

Mites se perhesurma Helsingin Bulevardilla keväällä? Kovin oli akateemisia hekin..Myös akateemikot tekevät rikoksia, ja jopa rikoksista niistä kauheimpia!

...meiltä on kovin helppo nyppiä ne siivet. Monilla kihahtaa kaaliin jo ihan keskiluokkainen=keskinkertainen menestys elämässä. Esim. ekonomi-ystäväni oli töissä pankissa analyytikkona. Lempiaiheita oli puhe sosiaalipummeista jne. Työttömät oli kaikki pelkkiä pummeja ja pohjasakkaa, joilta piti rahantulo lakkauttaa.



No, kaveri sai kenkää pankista. Sanoin, että nyt varmaan sitten osoitat suoraselkäisyyttä ja et ryhdy sellaiseksi siaksi, joka elää avustuksilla, elätiksi. Ja et hae työttömyyskorvausta.



Jo oli ääni muuttunut kellossa, kun sai potkut! Nyt työttömyysturva oli hyvä juttu. Meni jonkin aikaa ja sai taas töitä. Samalla hetkellä alkoi taas puhe "vapaamatkustajista", jotka siis vois vaikka suoraan ajaa keskitysleireille lopettettavaksi.



Kuitenkin se todellinen etäisyys sieltä "pohjalta" sinne keskiluokkaan, niin se on kovin lyhyt. Potkut. Avierot yms. vievät sinne helposti. Ja kun elonpäiviä riittää, niin on suuri todennäköisyys, että jotain voi tapahtua.



Huvittavaa on esim. yh:n leimaaminen köyhiksi sossun eläteiksi ja jotenkin huonoiksi ihmisiksi. Itse olen hyvinpärjäävä yh-isä, joten moiset stereotypiat eivät vastaa todellisuutta. Toisaalta onneksi tiedän ja olen nähnyt, että sinne pohjalle ei ole pitkä matka. Siksi en halua sinne heitellä kiviä. Aina voi elämässä tapahtua sellaista, joka vie siltä pohjaa.



On vain tunne, että on turvassa. Oikeasti kukaan ei ole turvassa, vaikka mitä voi tapahtua. Se on vain se oma tunne "turvallisuuudesta".

Miksi tällaisissa keskusteluissa aina oletetaan, että se sossupummailu-alkoholismielämä olisi jotenkin oikeampaa elämää kuin se mitä ap kuvaa?



Yhtä lailla monet sossun elätit kuvittelee, että ns. tavallista elämää elävät ovat rikkaita.

...jouduin tekemisiin ihan avioeron takia. Ex-vaimo otti näet hiukka raskaasti sen, että lapset määrättiin isille vielä suosituksella, että isi hakisi yksinhuoltajuutta.



Ex on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka se YLEMMYYS toisiin ihmisiin nähden on ehkä vain omassa päässä. Tosiasiassa ei ollut yhtään mitään vaan ihan vain siipeili minua=kaikki "menestyksemme" oli minun tekemää, ei hänen.



Paluu REAALIMAAILMAAN iski sitten korkealta ja kovaa lastensuojelun tätien kautta. Kostoksi sitten ex on tehtaillut Suomen ennätystä musta tehdyissä lastensuojeluilmoituksissa. Ihan alussa, kiitos juopoksi leimaamisen, meillä kävi lastensuojelun päivystys kattoon, että onko isi humalassa.



Koomista oli, kun nuorempi lapsista sanoi iloisesti tädeille, että isi on leiponut pullaa. Sossuntäti kuuli, etä "isillä on pullo". Vähän valikoiva kuulo tädillä, ehkä ammattisairaus. Tarjosin sitten tädeille pullakahvit ja ei niitä sen jälkeen ole näkynyt.



Mutta kaikenlaista voi sattua siis ihan keskiluokkaisissa lintukodoissa. Ja kuten tuossa edellä todettiin, niin esim. se alkoholismi ei katso sosiaaliluokkaa tai tuloja.