Millainen mies ei muka 27-vuotiaanakaan ole vielä ikinä seurustellut?

Eikö muka ole hälytysvalot ruvenneet vilkkumaan siinä vaiheessa kun asia on paljastunut?

Kuvittele se valtava ahdistus ja epätoivo, mitä seurustelematon päälle 25-vuotias mies kokee: kaikki pitävät sinua outona ja saamattomana, viallisena kappaleena, joka ei koskaan tule löytämäänkään ketään. Naiset suhtautuvat joko avoimen tai peitellyn halveksuvasti kaikkiin lähestymisyrityksiisi, mistä johtuen käperryt kuoreesi vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Inhoat itseäsi ja joka päivä ajattelet tekeväsi itsellesi jotain pahaa.

Tosiasiassa aikuisikään asti ehtineet seurustelemattomat miehet eivät ole mitenkään kummallisia ihmisiä. Päinvastoin, yleensä he ovat hyvinkin tunnollisia ja kunnollisia kavereita, jotka kunnioittavat naisia ja etsivät mieluummin elämänkumppania kuin panopuuta. Ujojakin saattavat olla, varsinkin silloin kun pitäisi lähestyä naisia intiimissä merkeissä.

Sellaiset vain eivät läheskään aina menesty tässä kulttuurissa: kunnollisen miehen on hyvin vaikea löytää itselleen naisseuraa Suomessa. Naisettomuus aiheuttaa valtavaa ahdistusta tällaisille nuorille miehille ja itse väitän, että naiset hyvin harvoin kykenevät asettumaan heidän asemaansa ja ymmärtämään, miten massiivinen painolasti se on. Seurustelemattomuus tavallaan heittää varjon koko mieheyden ylle, varsinkin jos luonne ei taivu yhden yön juttuihin tai muuhun satunnaisseksiin.

Terveisin kunnollinen mies, joka löysi 26-vuotiaana seurustelukumppanin ja muistaa hyvin omat fiilikset noilta liian pitkiltä sinkkuajoilta.

Sitoutumiskammoinen pelimies, jolla vähintään pari petikaveria kerralla kierroksessa. Korkeat vaatimukset naisten (ulkonäön) suhteen, minkä vuoksi sitä oikeaa ei ole vieläkään tullut vastaan. Vakiintuu todennäköisesti neljänkympin tienoilla jonkun 25-vuotiaan kanssa. Yleinen pääkaupunkiseudulla.

Itse olin lähes 27-vuotias. En ollut edes suudellut tyttöä/naista ennen sitä.



Ei kukaan uskoisi varmaan, että niin kauan olin kokematon, jos tulisin vastaan. Pukeudun hyvin, kroppa ja kasvot näyttävät hyviltä (urheilua harrastan päivittäin).



Vähän liian ujo ja hiljainen olin varsinkin nuorempana. En kiinnostunut juomisesta/baareista ja harrastukset olivat niin miesvoittoisia, ettei sieltä ketään löytynyt. Keskityin ensin lukiossa ja sen jälkeen yliopistossa opintoihin ja harrastuksiin.



En ollut kovin halukas lähtemään ulos vain naista etsimään; viihdyin liikaa vapaa-ajalla joko harrastusten parissa ulkona tai sitten kotona.



26-vuotiaana päätin etsiä sopivan naisen itselleni ja muutaman kuukauden etsimisen jälkeen löysinkin sellaisen urheilullisen, älykkään ja nätin tytön. Hänen kanssaan edelleen onnellisesti yhdessä nyt kolmen vuoden ajan. En hänelle mainostanut suhteen alussa kokemattomuuttani, koska ajattelin hänen ehkä pitävän minua outona. Kerroin siitä myöhemmin ;)

Han oli 38 vuotias tutustuessamme eika koskaan aikaisemmin seurustellut. Ihana ihminen.

Minun puolisoni 31 tavatessamme, eikä ollut aiemmin seurustellut. Tapaillut kyllä naisia, mutta sopivaa ei ollut vain löytynyt... Ja hyvä niin! :)

Minun mieheni oli 36-vuotias tavatessamme, eikä hän ollut koskaan seurustellut. Oli ollut niin paljon muuta elämää, matkoja, töitä, aikaa vieviä harrastuksia jne. On myös vähän ujo, vaikka onkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ja minusta ihan komea mies. Asumme myös maaseudulla (muutin tänne työn perässä), jossa ei ole paljon menomestoja (paitsi paikallinen räkälä, ja sieltä en kyllä itsekään mitään deekua ottaisi riesakseni). Noukin siitä talteen, ennen kuin muut ehtivät. Oikein hyvä mies, uskollinen ja tarmokas.

Eikö muka ole hälytysvalot ruvenneet vilkkumaan siinä vaiheessa kun asia on paljastunut?

Minä arvostan enemmän miestä, joka ei hypi kukasta kukkaan, vaan tosiaan harkitsee, ennen kuin alkaa touhuta mitään.

Ei myös käytä alkoholia eli ei käy baareissa tai missään muuallakaan missä naisia voisi tavata.

Tässä on sellainen ongelma, että baarista saa itselleen sellaisen ihmisen, joka käyttää alkoholia. Mikäli ei sitä itse käytä, ei varmasti jaksa toisenkaan baariseikkailuja ja alkoholin litkimistä hirveästi katsella.

Se on valitettavan surullista, että tässä maassa sinun pitää juoda tai jäät monesta paitsi ja erityisesti ihmissuhteiden kohdalla saatat hankaloittaa elämääsi, jos et viinaan koske. Vielä surullisempaa on tämän kansan suhtautuminen juomattomuuteen ja sen kanssa käsi kädessä kulkeviin ongelmiin: "Mitäs olet juomatta, oma vikasi!" Turha valittaa, kun viina ei maistu, baari ei ole paikkasi ja haluat pitää pään selvänä.

Juuri näin. Olepa teininä hieman ujo ja kömpelö, niin jäät seurustelusta paitsi. Kohta huomaatkin olevasi jo hieman päälle 20, ja silloin käsillä on jo sellainen tilanne, että osa tytöistä selvästi karsastaa "vanhaa neitsyttä".



Itselleni aukesi 21-vuotiaana ensimmäinen mahdollisuus seurusteluun. Jonkin aikaa seurusteltiinkin, kunnes jossain vaiheessa kokemattomuuteni tuli jotenkin ilmi. Tyttö ei sitä suoraan myöntänyt, mutta mielestäni se oli syy eroomme. Meillä meni muuten hyvin, mutta tyttö reagoi silminnähden vaivautuneesti neitsyysuutiseen, ja käyttäydyttyään tämän jälkeen viikonpäivät poikkeavasti hän ilmoitti vain epämääräisesti, että "tää ei toimi".



Pari vuotta hiljaista, kunnes 24-vuotiaana tuli taas yksi mahdollisuus. Ja taas kokemattomuuteni tuli ilmi. Tyttö itseasiassa hoksasi ihan itse kysyä sitä. Ilmeisesti se näkyi jo päällepäin. Kerroin totuuden, johon tyttö sitten suoraan vastasi, että häntä ei kiinnosta alkaa kouluttamaan 24-vuotiasta neitsyttä.



Tämän jälkeen ei ole tapahtunut mitään edistystä asiassa ja ikää on jo 29 vuotta. Itseluottamus nollissa epäonnistumisten jäljiltä. Pari kertaa olen pyytänyt tyttöjä ulos, mutta kukaan ei ole lähtenyt. Enpä tiedä, sellainen olo ollut viimeisen vuoden ajan, että kenties parempi hyväksyä tämä ja jatkaa elämää, sillä olen vastakkaisen sukupuolen silmiin selvästikin saamaton kummajainen, jossa on PAKKO olla jotain vikaa, koska olen kokematon.

Juuri näin. Olepa teininä hieman ujo ja kömpelö, niin jäät seurustelusta paitsi. Kohta huomaatkin olevasi jo hieman päälle 20, ja silloin käsillä on jo sellainen tilanne, että osa tytöistä selvästi karsastaa "vanhaa neitsyttä".

Täsmälleen saman olen huomannut. Ammattikouluiässä tytöt eivät ehtineet kiinnostaa, kun oli niin paljon muuta tekemistä ja mielenkiinnonkohteita. Sitten kun kahdenkympin kieppeillä aloin pohtia tyttöystäväasioita, huomasin olevani jokseenkin myöhässä. 20-vuotias neitsyt ei ole kuumaa kamaa. Sen lisäksi muistin, että perkeles, minä muuten osannutkaan puhua ihmisille - ja kaikista vähiten tytöille. Siinä meni sen verran kapulaa ihmissuhteiden rattaisiin, että tyttörintamalla tärppäsikin sitten ekan kerran vasta 25-vuotiaana. Minäkin pyysin tyttöjä ulos, mutta se voipi olla, että kokemattomuus ja epävarmuus paistoi riittävästi, kun ensimmäinenkään ei lähtenyt. No, yritinpä kuitenkin.

Niinhän tämä asia tuntuisi menevän, että ennen kahtakymmentä pitäisi vain kaivaa itsestään esiin se hauska ja viehättävä supliikkimies, tai muuten päästään hyvin pian outojen parikymppisten neitsyiden kerhoon. Neitsytleima otsassa voipi sitten kokeilla onneaan. Ei tule olemaan helppoa, sillä naisethan peräänkuuluttavat ennen kaikkea miehekkään miehistä urosta, jolla on homma hanskassa. Mikään poika ei kelpaa, vaan pitää olla kuluneesti ilmaisten "Mies isolla M:llä".

No, itse olen absolutisti, enkä voi sietää viinankäyttöä tai edes miedosti alkoholipitoisen siman käyttöä. Tipahtaa heti kättelyssä jotain 99 % naisista pois.

Olen eri kaveri, mutta olen tehnyt itsestäni pienen esittelyvideon (englanniksi).

Mitä pidätte?

ja työelämässä lisää. Kai vastaavia naisiakin on?



Ainakin monia sellaisia tiedän, joilla on ollut ilmeisesti vain yksi kumppani.

Varsinkin ml-puolella varmaan tosi yleistä...

Jos opiskelee miesvaltaista alaa ja keskittyy juhlimisen sijasta opintoihin, ei edes tutustu kovin moniin naisiin alle 25-vuotiaana. Opintojen jälkeen monet havahtuvat etsimään elämänkumppania. Osa katoaa suoraan uraputkeen ja viettää seuraavat vuodet miesvaltaisella työpaikalla.

Kaikki heräävät jossain vaiheessa etsimään seuraa naisista. Silloin tulevat vastaan täällä kuvatut asenteet ja se, että kaikki tutut naiset ovat perheellisiä. Työssään arvostettu henkilö, jolla on oma elämä hyvässä järjestyksessä, ei myöskään viitsi lähteä ensimmäistä kertaa baaritiskille nolaamaan itseään humaltuneiden bimbojen edessä. Nettideittejä lukuun ottamatta vaihtoehdot ovat aika vähissä.

Tunnen aika monta urasuuntautunutta miesteekkaria, joille on käynyt juuri näin. Kolmenkympin lähestyessä on sitten puhuttu vakavasti naisettomuudesta ja kyllä useampikin on minulle tunnustanut, että vähän epätoivoisiahan he ovat. Halu pariutua ja perustaa perhe on kova, mutta aikaisempi elämä on pitänyt niin tehokkaasti erossa naisista että lähestyminen on ylivoimaisen vaikeaa, minkäänlaisen aloitteen tekemisestä puhumattakaan.

Nettideittien kautta moni tällainen kuitenkin pääsee hommassa edes vähän alulle.

Minun poikani on jo 28-vuotias eikä minun tietääkseni ole vielä seurustellut ainakaan pidempiä aikoja. Koko suku on huolissaan asiasta ja naljailee minulle ja kai pojallekin aina silloin tällöin. Itse en ole huolissani. Erosimme lapsen isän kanssa hänen ollessaan 5-vuotias minun vaikeiden sairauksieni takia. Ainakin jonkinlainen suide isään pojalla on vieläkin tallella.. Olemme viettäneet pojan (siis nyt jo mies) kanssa kaksin rauhallista elämää. Poika on aina opiskellut ahkerasti, välillä ollut töissäkin. mutta nyt hän opiskelee viimeistä vuotta sähköinsinööriksi hyvällä menestyksellä. Hän kävi lukiota poikavaltaisella luokalla,kävi välissä armeijan meni sen jälkeen ammattikoulun sähköasentajalinjalle, oli töissä sähköasentajana, mutta halusi esimestehtäviin ja pyrki ammattikorkeakouluun. Hän harrastaa urheilua ja hänellä on paljon ystäviä, jotka ovat usein käyneet meilläkin. Alkoholista hän ei välitä eikä tupakoi. Ongelmana on , että hänen kaikissa työ- ja opiskelupaikoissaan ja hänen oppiasasuntolassakin on vain miehiä, ihan satunnaisesti on joitain naisia, mutta ei niihinkään ehdi työn ohessa tutustua, nyt kesätyössä hänellä on lähes 100 km:n työmatka. Opinnot vievät n iin paljon aikaa, ettei kapakoissa ehdi pyöriä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hän ei ole mikään luuseri, vaan oikein kunnon mies. Kun vuoden päästä on sähköasentajan paperit käsissä ja työpaikka tiedossa, kyllä naisia pyörii ympärillä. Nyt on tärkeintä opiskelu. Suutun sukulaisille, kun he naljailevat hänelle. Minusta moni avioliitto on solmittu siksi, että naljailu loppuisi. On parempi, että muut asiat ovat kunnossa, ennenkuin solmii avioliiton ja alkaa tehdä lapsia. Mutta jos löytää jo nuorena sipivan kumppanin, sekin on hyvä vaihtoehto. Mutta ei ainoa oikea.

ja olin hänelle ensimmäinen.

Mikäs sen ihanampaa!

Ja hienosti on "oppinut" seksin(kin) saralla!

2 lasta meillä on nykyään.

Itse seurustelin ekan kerran 25-vuotiaana. Mielestäni minussa ei ollut mitään erityistä, silmiinpistävää vikaa. Ihan "normaalin" näköinen, kävin ulkonakin, tulin toimeen ihmisten kanssa, ja pyysin aina tyttö ulos, jos olin kiinnostunut. Joka kerta sain pakit. Siis ihan joka kerta. Paitsi sitten sen yhden kerran, ja ko. tytön kanssa nytkin seurustelen.



Mitäpä näille asioille voi, jos vastakkaista sukupuolta ei vain kiinnosta?

siinä on jossain mielessä menetetty iso pala elämästä. Se näkyy sitten niissä suhteissa, joita tällainen ihminen lopulta saa muodostettua. Enimmäkseen se näkyy kielteisellä tavalla. Nämä ihmisethän maksattavat oppirahansa muilla. On kasautunut paljon katkeruutta ja monenlaista psyykkistä paskaa, jotka kuormittavat suhteita. Puhumattakaan siitä, että jo lähtökohtaisesti tällaisessa miehessä on jotain outoa - nuoren miehen sukupuolivietti on tyypillisesti niin vahva, että harva on selibaatissa lähemmäs kolmekymppiseksi, jos mitenkään voi siltä välttyä. Ja millainen on se, joka ei millään tässä onnistu?

Myöntää epäonnistumisensa ja jäädä suosiolla yksin kotiin runkkaamaan vai suoraan itsari?

..että jos mies ei viimeistään n. kaksvitosena ole saanut mitään aikaiseksi niin on aika pitkälti tuomittua ikisinkkuuteen...

Hei!



Kaikki on mahdollista. Olen melkein 31 vanha eikä minulla ole koskaan ollut poikaystävää. En ole neitsyt, mutta parisuhdetta minulla ei ole ikinä ollut. Kävin viimeksi treffeilla yli kuusi vuotta sitten ja jos kaikki treffit lasketaan yhtään niin niitä on ollut max. 5.



En tiedä miksi miehet eivät kiinnostu minusta. Olen melko nätti, tapailin jopa Tuomo Ruutua, mutta silti olen yksin ja ikuinen sinkku. :(

... enkä voi sietää viinankäyttöä tai edes miedosti alkoholipitoisen siman käyttöä. ... olen vahingossa juonut lasillisen 1 % siideriä... hyi. Kaduttaa ja oksettaa vieläkin.

Absolutismin ja alkoholismin välillä kun on niin paljon muutakin...

Suomessa absolutisti on syrjäytynyt siinä missä hyvin vaikea alkoholisti.

Minäkin hylkäsin viinattoman elämäni tämän takia. Naisia löytyi heti ja parisuhteenkin sain aikaiseksi. Nyt olenkin sitten palaillut pikku hiljaa absolutismiin takaisin, kun sosiaalinen elämä on saatu kondikseen.

Mutta on tämä kyllä mielenkiintoinen yhteiskunta, kun kontaktin hakeminen nuoriin naisiin oli suurin piirtein mahdotonta ilman alkoholin kyllästämää ilmapiiriä! Yrityksestä ei ollut puutetta, päin vastoin.

Uskiksena olisi ollut varmasti helpompaa, sillä silloin piirit olisivat alkon suhteen olleet enemmän samoilla linjoilla.