Olen 36v.

joku ihmeellinen "henkinen yläraja" :D Siis että sen 35 vielä kestää, mut 36 on jo VANHA! Nyt kun sitten sen täytin, niin eipä tämä sen kummempaa olekaan ;) No, ehkä jotain ikäkriisiä havaittavissa, mulle on tosi tärkeää treenaaminen ja kunnosta huolehtiminen, ja olen todella tyytyväinen että olen paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä.



Lapset jo koululaisia, ja mitään suunnitelmia ei ole enää raskautumisen suhteen, todellakaan. Tämä on nyt sitä aikaa kun jää taas aikaa itsestä huolehtimiseen enemmän kuin lasten ollessa ihan pieniä. Nyt tuntuu, että 40 ei aiheuta sen kummempia kriiseilyjä, mutta ehkä se 50 sitten taas. Koska sehän on jo tooosi vanha... ;)

Olen elänyt yhdessä rakastamani miehen ( 37v.) kanssa liki 15 vuottaa, joista viimeiset yhdeksän olemme olleet naimisissa.



Tunnen itseni vielä aika nuoreksi. Johtuisko se siitäkin, että odotan vasta loppuvuodesta syntyvää esikoistamme ja aikomuksenamme on vielä yrittää hankkia myös lisää lapsia, nyt kun vihdoin päätimme alkaa lisääntymään.



Ehkä toisille sopii se, että lapset on hankittu nuorina. Itse halusin näin, sillä jos minullakin olisi nyt lapset jo esuteini-iässä, voisin tuntea itseni jo vanhaksi.

Ihanaa. Juuri sopiva ikä. En jaksaisi enää nuoruuden epävarmoja aikoja. Lapset on vähän liian pieniä (6v ja 9v), olisin halunnut ne aikaisemin. Mutta näinkin on hyvä.



Vaihdevuosia en ole muistanut edes miettiä vielä. Kyllä ne sitten tulee, kun ovat tullakseen.

itsellä ikää 37 enkä missään nimessa haluaisi olla nuorempi!!! Olen varma mitä siitä mitä ITSE haluan, ja P****t mitä muut ajattelee. Vaihdevuoset tulevat kun tulevat, enkä menetä kyllä naisuttani siinä vaiheessa....

Te jo 36-vuotiaana mummoutuvat ;-) Mä täytän kesällä 38 enkä koe itseäni vielä lainkaan vanhaksi. En muista edes ikääni paitsi peiliin katsoessa, silloin sen huomaa siitä että silmien alle on tullut muutama juonne jota ei nuorempana ollut. Muusta ei ikää vielä ulkonäössäkään huomaa.



Sisäisesti tunnen itseni ehkä teini-ikäiseksi, voi johtua siitäkin että olen lapseton sinkku ja viettänyt biletyselämää tähän asti. Alkaa se kieltämättä vähän kyllästyttää ja olen alkanut miettiä että voisi vähitellen vakiintua ja alkaa miettiä perheen perustamista. Siinä missä te siis odotatta vaihdevuosia minä alan miettiä josko sitä alkaisi lapsia yrittämään, kunhan ensin löytyisi mies ;-) Ei mulla ole mitään huolta huomisesta että aika loppuu saada mistä haaveilen. Toimin tässä ja nyt että pääsisin haaveisiini (joihin kuuluu mies ja lapsi tai pari) mutta jos en niitä saakaan, niin ei se maailmaa kaada. Sitten jatkan boheemia biletyselämääni vielä 55-vuotiaanakin :D

Itseäni vuoden nuoremmat pitävät itseään vielä lähes teineinä, moni bilettää, matkustaa ja seurustelee, mutta ei halua sen kummemmin sitoutua.



Moni alkaa vasta valmistua yliopistosta, siinä 28-29-vuotiaana.



Itseäni 5 vuotta vanhemmista taas osa huokailee jo ikäänsä, sitä miten on hyvä kun lapset on tehty ja isoja, ja ei tässä iässä enää jaksa sitä eikä tätä. Kuten uutta vauvaa, opiskelua tai ylipäänsä mitään. Nökötetään vaan siellä ok-talossa väljähtyneessä avioliitossa ja ravataan töistä kotiin. Mietitään mitä muut minusta ajattelee jos "tämän ikäisenä" tekee sitä tai tätä.



Asennekysymykseltä vaikuttaa minusta...

Eihän 36 enää mikään teini ole, mutta on siihen vanhuuteenkn vielä matkaa:-) Paljon riippuu itsestä. Ja aika kiitää niin nopeesti, että piankos se 23:nkin on 50:nen. Aika on niin suhteellista ja ikä vain numeroita tai sitten ei...

Mieheni on minua seitsemän vuotta nuorempi ja tunnen itseni saman ikäiseksi hänen kanssaan. Meillä on pienet lapset, jotka tekee oloni nuoreksi.

Tunnen itseni elämättömäksi ja tylsistyneeksi. Vaihdevuosiinkin on vielä ainakin 20 vuotta, ei helvetti.

Odotas kun oot tän ikäinen, sitten vasta tunnetkin itsesi vanhaksi ja ahdistuneeksi, ja toivot, että olisit vielä 36.

Olen turpea,kulahtanut ja laiska erakko.

eivätkä vaihdevuodet ole vieläkään alkaneet. Sullahan on about kymmenen vuotta aikaa murehtia sellaista, joka ei tässä ja nyt -elämää, vaan lohdutonta, harmaata, tylsää, kivuliasta, ei-ihmisarvoista elämää. Tai sitten ei.

eroamassa ja opiskelemassa uutta ammattia. Olen kaunis ja hoikka mutta minulla on joku ikäkriisi kait ja siksi olen pistänyt koko elämäni päälaelleen.



Onko se hyvä vai huono juttu selviää kait vasta ajan kanssa. Ihan hyvän miehen olen kuitenkin kai jättämässä.

"Keskiviikko 2. huhtikuuta

vuonna 2003. Täytän tänään 35

vuotta. Olen nyt virallisesti keski-

ikäinen. Tästä eteenpäin elämäni

on vain alamäkeä. Surkeaa liukua

kohti iensairauksia,

pyörätuoliramppeja ja

kuolemaa", Adrian Mole

raapustaa päiväkirjaansa."

enää nuori? Miksi aika menee näin nopeasti? Baareihin olen jo out, ja ylipäätään kaikkeen hauskaan ja nuoreen menoon. Kotona nyhjään ja tylsissä ympyröissä pyörin. ap

enää nuori? Miksi aika menee näin nopeasti? Baareihin olen jo out, ja ylipäätään kaikkeen hauskaan ja nuoreen menoon. Kotona nyhjään ja tylsissä ympyröissä pyörin. ap

Baarit ovat huonoja paikkoja muutenkin. Älä nyhjää kotona, kesällä ollaan ulkona. Keksi jotain uutta.

Ja ryven vain omissa mietteissäni jo. ap

Eikös vaihdevuodet ala yleensä vasta joskus viisikymppisenä?

En tunne itseäni yhtään ikäisekseni, päinvastoin!!



Moneen kertaan miettinyt mistä tämä tietynlainen "varmuus" ja naiseus kumpuaa, pukeudun erilailla tai oikeastaan rohkeammin mikä liittynee tähän tyytyväisyyteeni kropastani, olen siis kroppaani tyytyväisempi kuin joskus 10v sitten, ylipäänsä tietoisuus omasta itsestäni, avuistani, naiseudestani on jotenkin suurempaa ja varmempaa.

Minua myös luullaan max 30v ikäiseksi, itseasiassa tässä toukokuun aikana luultu sekä 25v että 28v ikäiseksi:D ja en siis todellakaan pukeudu kuin "pissis" tms eli ei johdu vaatteista tms.



Jos mulla jostakin on "kriisiä" niin siitä että tosiaankin olen "jo" 36v enkä 30v tai sen alle (vaikea siis ymmärtää ajan kulua) mutta niinhän se menee ja kuuluukin mennä, samalla myös toivon että saan vanheta ja nähdä lapseni (11v ja 9v) aikuisina ja saan olla mummona heidän lapsilleen.

ap et ole nainen.