Nyt arvostan yksinhuoltajia entistä enemmän

On perheitä jossa on 5 alle kouluikäistä. Se on vilskettä yhden vuosikkaan yh:lle.

Kiitosta kaikille äideille ja iseille jotka jaksaa pyörittää arkea.

pienen lapsen yksinhuoltaja miehen jäätyä ulkomaan työreissulle pysyvästi, rakastui komennuksen aikana työkaveriinsa. Ero oli vaikea mutta riidaton ja pärjään hyvin lasten kanssa.



Tärkein ratkaisu oli että unohdin itseni ja omat tarpeeni täydellisesti eron jälkeen. En harrasta mitään, en käy ikinä missään viihteellä, en treffaile, en seurustele ja olen ollut seksittä koko ajan eron jälkeen. Tingin kaikista omista menoistani, en osta itselleni mitään uutta oikein koskaan. Vapaa-aikaa totaaliyksinhuoltajana minulla ei ole. Työn vuoksi asun paikkakunnalla jossa minulla ei ole sukulaisia ja lasten kaikki isovanhemmat ovat jo vanhainkodeissa. Tässä jaksaa kun elelee arkea kaikessa rauhassa eteenpäin. Minulla on työminä ja äitiminä mutta en koe itseäni enää esim. naiseksi. Mutta rakastan perhettäni enkä ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta voisi kuvitella enää toisenlaista elämää.

vuosikas? mä en ikinä vois kutsua lastani moisella nimellä. 1-vuotias se on.

On perheitä jossa on 5 alle kouluikäistä. Se on vilskettä yhden vuosikkaan yh:lle.

Kiitosta kaikille äideille ja iseille jotka jaksaa pyörittää arkea.

Ainoa todella raskas asia yh:na olemisessa on minulle se, ettei ole toista, jonka kanssa pohtia milloin lapsi on niin sairas että pitäisi mennä päivystykseen. Ihan hullua, mutta se on se vaikein kohta. Vaikken todella kaipaisi edes toisen mielipidettä, kaipaisin, että olisi joku jolle saisi sanoa ääneen lapsiin liittyvät arkiset pikkuhuolet.

Isot asiat toki puhutaan lasten isän kanssa, mutta enhän voi exälle soittaa keskellä yötä kun lapsi itkee ja minä olen niin väsynyt etten haluaisi yksin vastuuta.

Muutoin asiat olivat pitkälti samoin ennen eroa, itselle mies oli raskas henkisine ongelmineen ja lapset olivat tasan yhtä vilkkaita, tulot pienet ja sukulaiset kaukana. Mutta sitä kaipaan, että kaikki lapsiin liittyvät murheet, vaikkapa vain pienen haavan tulehtumisen, sai sanoa ääneen ihmiselle, jolle lapsi oli aivan yhtä tärkeä.

pienen lapsen yksinhuoltaja miehen jäätyä ulkomaan työreissulle pysyvästi, rakastui komennuksen aikana työkaveriinsa. Ero oli vaikea mutta riidaton ja pärjään hyvin lasten kanssa. Tärkein ratkaisu oli että unohdin itseni ja omat tarpeeni täydellisesti eron jälkeen. En harrasta mitään, en käy ikinä missään viihteellä, en treffaile, en seurustele ja olen ollut seksittä koko ajan eron jälkeen. Tingin kaikista omista menoistani, en osta itselleni mitään uutta oikein koskaan. Vapaa-aikaa totaaliyksinhuoltajana minulla ei ole. Työn vuoksi asun paikkakunnalla jossa minulla ei ole sukulaisia ja lasten kaikki isovanhemmat ovat jo vanhainkodeissa. Tässä jaksaa kun elelee arkea kaikessa rauhassa eteenpäin. Minulla on työminä ja äitiminä mutta en koe itseäni enää esim. naiseksi. Mutta rakastan perhettäni enkä ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta voisi kuvitella enää toisenlaista elämää.

Kun on periaatteessa aina yksin oppii siellä suihkussakin käymään, vaikka 8-kuukautinen vaatisi huomiota! Meillä oli käytössä sitteri tai auton turvakaukalo, josta saattoi katsoa äidin suihkuttelua.

Asumme kaupungissa ja saan hoitoapua silloin tällöin mm. lapsen kummeilta. Nyt pian eskariin menevällä on tietysti myös jo vastavuoroisia kaverikyläilyjä, jolloin olen hetken yksin kotona. Osaa niitäkin hetkiä arvostaa, teki sitten jotain hyödyllistä tai roikkui vaikka koneella (kuten myös välillä näin Pikkukakkosen aikaan).

Onneksi minulla on hyvä vakituinen työ emmekä ole taloudellisesti ihan järjettömän tiukoilla kuten monet yh:t. Toki asumme suhteellisen ahtaasti jne., mutta on varaa nautiskellakin ja vaikka matkustaa lomalla.