Voiko tulevaisuuden suunnitelmat muuttua?

oli se sitten oikein tai ei. Harva meistä elää vuosikymmeniä samoillla suunnitelmilla.

Mä pienenä tyttönä päätin että menen 20vuotiaana naimisiin, saan kaks lasta ja oon saman miehen kanssa loppuelämäni. Eihän elämässä koskaan voi tulla mitään yllätyksiä. Sehän menee juuri niinkuin sen on itse käsikirjoittanut, vai eikö muka?

Kasvaa ehkä eri suuntaan mihin on luullut kasvavansa, alkaa arvostaa erilaisia asioita kuin nuorena. Elämä opettaa paljon asioita.



Niin se vaan hyvin monilla menee. Itse asiassa mun on vaikea ymmärtää ihmisiä, joilla kaikki kuviot on lyöty lukkoon jo parikymppisenä, kun ihminen on vielä kovin keskeneräinen.



Kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen elämästä, paitsi tietysti vanhempien tulee huolehtia lapsistaan. Sen sijaan aikuisten ei tule perustaa elämäänsä niin täysin toisen ihmisen varaan, ettei omalla elämällä olisi arvoa, jos toisen suunnitelmat muuttuvatkin vuosien varrella.



n40

Kaikkeen pystyy varautumaan ja kaikkeen ennen kaikkea pitää varautua:



1. Ei saa valita miestä josta voi tulla työtön, juoppo, luuseri, syöpään sairastunut, kuollut ennen 30 v ikää, halvaantunut, köyhä, kouluttamaton, uraohjus, yrittäjä 24/7, konkurssin tehnyt, liian rikas, liian komea (ettei lähde toisen matkaan), liian ruma (ettet itse kyllästy) tai muuten vaan mulkku. Jokainen lapsiaan rakastava äiti osaa valita puolison niin, ettei mitään häiriötekijöitä suunnitelmiin tule.



2. Asumisen suhteen jokaisen tulee osata valita kotinsa niin, että se ei ole liian kallis, jotta lapset voi hoitaa kotona, muttei sijaitse huonolla alueella. Lisäksi se tulee valita niin, että siinä on koulu lähellä jottei lapsen tarvitse ylittää suojatietä. Sama koskee esikoulua, ettei lapsen hoitopäivä missään olosuhteissa ylitä 6 h. Se ei saa olla liian ahdas, jotta kaikilla lapsilla on omat huoneet, muttei myöskään "mulle kaikki heti ja lapset kärsii, ei ne tarvii hulppeita puitteita vaan kotihoitoa" -periaatteen mukaan liian isokaan.



3. Lapset tulee tehdä niin, että ne jaksaa itse hoitaa eikä lapsista missään tilanteessa ikinä voi tarvita lomaa. Lapsen ei myöskään tule olla sairas tai erityislapsi tai jos näin sattuu kaikista varotoimista huolimatta käymään, täytyy vaan jaksaa ja jaksaa, ei saa pyytää apua, koska aina löytyy äitikollega jolla on vielä raskaampaa ja joka kolmentoista vuoden äitiyden jälkeen on viime aikoina käynyt ekoja kertoja miehen kanssa kahden iltakävelyllä koiran kanssa eikä ole koskaan halunnutkaan sen kummempaa vaan parisuhde hoituu siinä pyykkejä viikatessa.



4. Jos äiti jostain syystä on töissä, pitää olla ennen lapsia hankittu sen verran töitä ja omaisuutta etä pystyy hoitamaan lapset kotona kouluikäisiksi ja pitää olla 6 kk työsuhde takana, jotta voi olla sitten jossain vaiheessa osittaisella hoitovapaalla. Kuitenkaan ei missään olosuhteissa saa olla mummoäiti, koska mummoäidit on suoraan saatanasta. Ei myöskään pidä tehdä lapsia opiskelijana keskelle köyhyyttä niin ettei ole varaa ostaa lapsille Moloa ja ne palelee pihalla rumissa Lassieissa. Äidillä pitää olla hyvä palkka ja liukuva työaika (molemmat on AINA järjestettävissä!) mutta ei kuitenkaan uraa, koska silloin on uraäiti!



Jos sitten joku kohdan yksi epäkohdista toteutuu muiden kolmen myötävaikuttaessa asiaan ja mies murhaa mustasukkaisuuksissaan koko perheen ja itsensä, ihmetellään että miten kukaan ei nähnyt mitään ennusmerkkejä, kyllä jonkun olisi pitänyt huomata ja miksi ihmeessä ne ei hakeneet apua????



Ei tulevaisuus pitää olla naulattuna mieluiten jo teininä ja sitä plääniä pitää pystyä kulkemaan kuin raiteilla.