Tyttöystävän partnereiden määrä

mua vaivaa kanssa se että kun me tavattiin niin jossain seursutelun alkuvaiheessa kysyin vaimolta että onko hän ollut ennen kenenkään kanssa, ensin sanoi että ei mutta sitten kun sanoin etten usko koska huomasin ettei ollut kalvoa jäljellä myönsi olleensa 1 kerran ja jotain siitä keskusteltiin. Asia unohtui mentiin naimisiin ja lapsiakin tehtiin. Nyt 15 vuoden päästä asia on alkanut vaivaamaan todella paljon ja olen yrittänyt puhua asiasta mutta vaimo ei suostu kertomaan juuri mitään. Mulla oli poikuus tallella. Nyt olen käynyt vieraissa muutaman kerran vuoden aikana ja silti asia vaivaa tai lähinnä se etten tiedä kuka se oli. Todella rasittavaa.. Millä pääsisin asian yli??

jos kuvittelee, että neitsyeltä ei voi kalvo puuttua. Kyllähän sinne lykitään vaikka mitä vaikka ei olisi ikinä edes flirttaillut miehille...

mutta sitten kun sanoin etten usko koska huomasin ettei ollut kalvoa jäljellä myönsi olleensa 1 kerran ja jotain siitä keskusteltiin.

jos kuvittelee, että neitsyeltä ei voi kalvo puuttua. Kyllähän sinne lykitään vaikka mitä vaikka ei olisi ikinä edes flirttaillut miehille...

mutta sitten kun sanoin etten usko koska huomasin ettei ollut kalvoa jäljellä myönsi olleensa 1 kerran ja jotain siitä keskusteltiin.

niinpä mutta siitähän se selvisi, ensin kielsi olleensa mutta kun sanoin asiasta myönsi olleensa toisen kanssa 1 kerran ja en sulata sitä kun ei voi kertoa siitä kerrasta...

mutta sitten kun sanoin etten usko koska huomasin ettei ollut kalvoa jäljellä myönsi olleensa 1 kerran ja jotain siitä keskusteltiin.

niinpä mutta siitähän se selvisi, ensin kielsi olleensa mutta kun sanoin asiasta myönsi olleensa toisen kanssa 1 kerran ja en sulata sitä kun ei voi kertoa siitä kerrasta...

Sinua vaivaa joku vaimon eka kerta. Ei voi olla totta! En ymmärrä ollenkaan. Mitä se asia sinulle kuuluu ja mitä sen on väliä näin pitkän ajan jälkeen? Onneksi mun mies ei ole koskaan multa kysellyt entisistä, tietää vain että joitakin on ollut.

mutta sitten kun sanoin etten usko koska huomasin ettei ollut kalvoa jäljellä myönsi olleensa 1 kerran ja jotain siitä keskusteltiin.

niinpä mutta siitähän se selvisi, ensin kielsi olleensa mutta kun sanoin asiasta myönsi olleensa toisen kanssa 1 kerran ja en sulata sitä kun ei voi kertoa siitä kerrasta...

Sinua vaivaa joku vaimon eka kerta. Ei voi olla totta! En ymmärrä ollenkaan. Mitä se asia sinulle kuuluu ja mitä sen on väliä näin pitkän ajan jälkeen? Onneksi mun mies ei ole koskaan multa kysellyt entisistä, tietää vain että joitakin on ollut.

"keskustelu";((((

Kaikilla ihmisillä nykyään on varmaan omat "historiansa" olemassa..Miten voi esim. 4-kymppinen mies olettaa,jos sattuu saamaan tyttöystävän jostain,et tällä ois ollu "vaan" 2 miestä ennen häntä????HALOO???Herätkää hei tähän päivään!!Ei ole riippuvainen kenenkään ihmisen historiaan ym.kuinka monta kumppania on ollut!Kaikille ei vaan sovi sellainen ns. "yksiavioisuus",mitä miehet naisiltaan aina peräänkuuluttavat!!!

mutta sitten kun sanoin etten usko koska huomasin ettei ollut kalvoa jäljellä myönsi olleensa 1 kerran ja jotain siitä keskusteltiin.

niinpä mutta siitähän se selvisi, ensin kielsi olleensa mutta kun sanoin asiasta myönsi olleensa toisen kanssa 1 kerran ja en sulata sitä kun ei voi kertoa siitä kerrasta...

Sinua vaivaa joku vaimon eka kerta. Ei voi olla totta! En ymmärrä ollenkaan. Mitä se asia sinulle kuuluu ja mitä sen on väliä näin pitkän ajan jälkeen? Onneksi mun mies ei ole koskaan multa kysellyt entisistä, tietää vain että joitakin on ollut.

Joo se vaivaa ja lähinnä siksi koska vaimo ei voi kertoa asiasta ja en ymmärrä sitä MIKSI siitä ei voi kertoa? asia vaivaa joka päivä vaan enemmän koska en saa vastauksia en tod. ymmärrä syytä miksi siitä ei voi kertoa? outoa? No olen "yrittänyt" päästä tasoihin käymällä nyt vieraissa ja se ei ole helpottanut mun oloa yhtään..

Tästä syystä monet uskovaiset pidättäytyvät suoranaisesta yhdynnästä ennen avioliittoa. Monet nuoret kristityt puhuvat uskollisuudesta tulevaa puolisoaan kohtaan. Eihän tämä koko asia ole niitä elämän suurimpia, mutta kuten saamme lukea, se aiheuttaa joillekin taakkaa.



Itse hurjassa nuoruudessani kuittasin aika karusti, kun vaimoni ilmoitti, ettei ole tilivelvollinen menneistä suhteistaan. Hän kun vielä oli viettänyt yön tai öitä eksänsä kanssa suhteemme jo alettua, päätin, että enköhän minäkin saa hiukan toteuttaa itseäni. Hankin yhteensä kolme sivusuhdetta. Silloin tuntui hiton hyvältä idealta, nyttemmin ei niinkään. Tietyllä tavalla kuitenkin nautin siitä, että puntit ovat siinä määrin tasan, että enää ei tarvitse hölmöillä. En edelleenkään ole mielessäni sitoutunut täydelliseen uskollisuuteen, mutta toisaalta en ole pettänyt enää vuosiin. En jaksa enkä viitsi, koska se salailu on raskasta, ja eiköhän tuo naisten anti jo ole nähty. Joku voi osata ja tykätä jostakin tempusta, josta joku toinen ei, mutta yhdeltäkään en ole saanut mitään järisyttävää kokemusta. Ehkä tähän piti päästä aikuistuakseni itse ja oppiakseni kantapään kautta. Minä kun en ole maailman sovinnaisin ihminen missään asiassa, niin pitää sitten saada kokeilla nekin asiat, jotka joku muu ymmärtää jättää väliin ihan toisten ihmisten ohjeiden perusteella.



Vaimoni puuhat eivät myöskään vaivaa minua enää. Hän liikkuu työnsä takia paljon ja tapaa kaikenlaisia ihmisiä. Jos kovin miettisin hänen menemisiään, saisin vatvoa kai päivät läpeensä. Ainoa kerta, jolloin puutuin, oli, kun hänen miespuolinen työkaverinsa soitti illalla ja tilitti henkilökohtaisia asioitaan pitkään ja hartaasti. Lähdin ulos antaakseni puherauhan, koska tiedän vaimoni olevan hyvä kuuntelija. Kun palasin noin tunnin kuluttua, puhelu oli yhä käynnissä. Silloin sanoin, että työpaikan ihmissuhdeasiat hoidetaan mieluiten töissä. Voihan se tietenkin olla mustasukkaisuutta, että rajoitin vaimoni kanssakäymistä miespuolisen työkaverinsa kanssa, mutta jotenkin en anna senkään ajatuksen häiritä itseäni. Heillä on useimpina työpäivinä vähintään yhtä paljon yhteistä aikaa kuin minulla ja vaimollani.



(ohoh. päädyinpä pitkälle ja henkilökohtaisiin asioihin alkuperäisestä. no, en pahoittele! )



Jos menneet vaivaavat, en usko, että ne lakkaavat vaivaamasta sillä, että joku oikeassaoloonsa uskova käskee lakata murehtimasta. Senhän ihminen varmasti muistaa, minkä yrittää erityisesti unohtaa. Me olemme naiiveja ja uskottelemme, että saamme vapaasti valita seksikumppaneita, jos emme ole mitenkään vakiintuneessa parisuhteessa. Näyttää siltä, ettemme näe metsää puilta. Seksuaalisuus ja seksi kokonaisuudessaan ovat niin hienovireisiä asioita, että joudumme aika usein oikeuttamaan omia tekojamme tavalla tai toisella. Kaikki sellainen oikeuttaminen on vaivalloista. Joko se edellyttää pohdintaa tai vatvomista tai itsensä kovettamista. Jos siis eksät mietityttävät vallan mahdottomasti, asia pitää käsitellä. Ja se, joka on harrastanut seikkailuja, varautukoon siihen, että voi joutua tekemään tiliä teoistaan. Mitään varsinaista pakkoahan siihen ei ole, mutta jos ei kykene kuin puolustamaan omia tekojaan, voi myös menettää sen, joka olisi arvokkaampi kuin ne seikkailut.



Kukahan saisi kerrottua nuorille, että seksuaalisuus ei ole lelu eikä peliväline. Minulle sitä ei kukaan kertonut. Minun käskettiin vain varoa hankkimasta tauteja ja tekemästä ketään raskaaksi. Tuskin sitä muillekaan kerrotaan, että seksi on kuin tuli: hyvä renki mutta hiton huono isäntä. Moinen muistutus kun olisi nykyään ilonpilaamista ja ties mitä tiukkapipoista ahdasmielisyyttä. Ei tälläkään palstalla sitä uskota. Mielummin sitten tullaan vollottamaan, kun tuo on pannut enemmän kuin minä tai tämä jätti minut, kun olen pannut useampia. Lopuksi vielä tokaistaan epätoivoista kovapintaisuutta tavoitellen, että jouti mennäkin, mokomakin mustasukkainen paska...

Minusta avoin keskustelu asiasta voisi piristää pari suhdetta.



Minä olen yrittänyt kysellä vaimolta miten iso on suurin kalu jota hän on saanut. Hän menee aina vaikeaksi ja katselee muualle. Hän ei kuulemma oikein muista ja luulisi niiden olleen kutakuinkin samankokoisia. Yhden hän aina muistaa mainita olleen erikoisen pieni.



Olen päätellyt vaimon asian välttelystä ja pienuuden korostamisesta päätellen, että häntä on joskus kairattu jättikalulla. Ei yksinkertainen kysymys voisi muuten saada häntä välttelemään katsettani ja tekemään hänet niin vaikeaksi. Totuutta ei ole saanut hänestä irti. Minä en koe jättikalun olevan itseltäni pois, päinvastoin. Ajatus vaimosta ottamassa isoa sisäänsä kiihottaa.



Miten te luulette asian olevan?

Vaikeita asioita. Mutta niin kovin tuttuja. Tosin, meillä(mulla) on asetelma vähän nurinkurinen.

Mulla on elämänaikana (28v) ollut miehiä. Ihan hitosti miehiä. Muutama pitkä suhde plus yksi aviokin siihen mahtuu, mutta silti.. Laskemisen lopetin noin 130 kohdalla. Osa on ollut ihan puhtaasti hauskanpitoa (ja hauskaa on ollut!!) , mutta osa vain epävarman  ja itsesäälissä pyörivän naisen yritystä löytää lämpöä edes jostain. 

Olen pettänyt kaikkia kumppaneitani, paitsi nykyistä. Nyt vasta tunnen ensimmäistä kertaa olevani kokonaisen onnellinen, eikä tarvetta hölmöilyyn ole. Seksi on upeaa, kommunikaatio avointa ja molemmilla ihan mahdottoman hyvä olla. 

Tai ainakin oli hyvä olla, kunnes sain tietää, että py:ni entinen on samalla hänen ainoa. Olivat 10v yhdessä, saivat lapsia.. Ja mun silmiinin(olen hänet tavannut) tämä nainen on niin järkyttävän kaunis ja ihana ja ystävällinen, etten vain voi tajutamitä mies minussa näkee. Ja tästä syystä olemmekin riidoissa hyvin usein. En vain voi uskoa, että tämmöinen tavallinen nainen olisi hänelle tarpeeksi. 

Mies tietää minun sekoilut ja seikkailut suurinpiirtein, eikä esim tarkkaa määrää edes halua tietää. Mutta miten voi olla, että mua ahdistaa enemmän se yksi täydellisen ihana entinen kuin miestä ne kaikki vieraat ennen sitä??

Ja miksi mua ahdistaa näin paljon??

Mulla on ehdotus: käsittele asia omassa mielessäsi niin, ettet järkyty oli luku mitä vain. Sitten jos koet sen olevan tärkeää niin sano että haluaisit tietää suurin piirtein muttei se vaikuta muuten mihinkään, olet asian kanssa sinut, mutta sinua vaivaa ettet tiedä toisen menneisyydestä sellaista asiaa ja jos olet oman lukumääräsi kertonutkin niin ymmärrettäväähän sen pitäisi olla.

Näin ikääni nähden kohtalaisen kokeneena naisena en malta olla kommentoimatta. Olen ollut kohta vuoden yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa, hyvin onnellisesti. Ihan suhteen alkuvaiheessa jo tuli puheeksi kumppanien määrä, joka on minua vuotta nuoremmalla poikaystävälläni pieni. Hän ei siis ole ollut kovin monen naisen kanssa. Minun mieslukuni taas (suihinototot mukaan lukien) on noin kolminkertainen. Pelkäsin kertoa sitä poikaystävälleni, sillä ajattelin luottamuksen rapistuvan. Mutta niin ei käynyt :) määräni ei siis huitele siellä 50 kuitenkaan :D Kyllä rehellisyys kannattaa. Kysy naiseltasi suoraan, mutta älä utele yksityiskohtia kenestäkään. :)

N23

Muutama perusjuttu.

- et ole mennyt kimppaan neitsyen kanssa, se taitaa olla molemmille selvää

- et itse ole kokematon



Kun vastauksen tyttöystävän eksien määrän suuruusluokasta jo "tiedät", niin kyllähän tuon pitäisi riittää.



Minun neuvoni on, että voit keskustella/ilmoittaa asiasta erittäin yleisluontoisesti (eli että eiköhän tämä toistemme tenttaaminen riitä) ja todeta, että ei vanhoja kannata enää muistella, edes leikillään.



Mitä hyötyä historian tonkimisesta olisi? Uhkakuvia kylläkin. Mikä sitten riittäisi, jos tuolle tielle käytte?



Minulle itseni tuntien on riittänyt tieto, että on ollut aikaisempia poikaystäviä ja onneksi ne mistä henkilön jollakin tasolla tiedän, eivät ole olleet ketään, joita olisin tuntenut.



Koska me ihmiset olemme erilaisia, niin onko joitakin, joille määrä ja tarkat tiedot antoivat sielunrauhan?

Itselläni hieman sama tilanne eikä olisi haitannut ellen olisi ruvennut kyselemään mustasukkaisuuspäissäni yksityiskohtia (mitä on tehnyt toisten kanssa, onko joillain ollut paljon isompi ym.). Tämän virheen kun tein ei paluuta oikein ollut (olen tosin saman ihmisen kanssa edelleen, mutta melko epävarma itsestäni ja riittävyydestäni). Lisäksi, kun vaimo joskus suutuspäissään on sanonut, miten paljon isompi exällään oli niin kaipa on luonnollista, että hieman reagoin.



Minusta et tietysti varsinaisesti voi syyttää kumppaniasi aiemmista kokemuksista. Jos olet samanlainen kuin minä etkä kestä yksityiskohtia ja/tai olet muuten epävarma, kannattaa olla kyselemättä. Tsemppiä!

lopeta tenttaaminen ja anna asian olla jos kerran tyttöystävästäsi pidät ja haluat yhdessä olla.

Tämä sen vuoksi, että sillä määrällä ei ole mitään merkitystä teidän suhteenne kannalta. Oikeasti en edes usko että sinua harmittaisi se, että tyttöystävälläsi olisi ollut paljon suhteita vaan se että sinulla niitä ei ole ollut niin montaa. Jos tyttöystäväsi vastaisi että hänellä on ollut 100 miestä niin se ei vaikuttaisi tyttöystäväsi tunteisiin sinua kohtaan, mutta sinä alkaisit haikailemaan sadasta naisesta kun tyttöystävälläsikin on ollut. Jos taas ajattelet että pysty seurustelemaan vakavasti sellaisen naisen kanssa jolla on ollut 100 suhdetta ennen sinua niin sitten ei auta kuin kysyä mutta silloin kannattaa syykin kertoa etukäteen. Oikeasti tuolla jälkimmäisellä vaihtoehdolla ei tosin oikeasti teille mitään vaikutusta.Ruotsin prinssikin seurustelee entisen alastonmallin kanssa ja ei muuten varmasti ole kovinkaan monen naisen kanssa petipuuhia harrastanut (ellei nyt sitten ole oikeasti isäänsä tullut) tai ainakaan häntä ei häritise että muu maailma on morsiamen eevan asussa nähnyt.

t. Mies

Itsekin jo sanoit, ettei järjellä ole mitään tekemistä tämän kanssa. Miksi sitten yrität käsitellä sitä järjen avulla? Pelaat uhkapeliä, jos ajattelet, että olettamaasi vähempi määrä partnereita helpottaa tuskaasi. Jos et kestä mitä hyvänsä vastausta, niin ei kannata kysyä lainkaan. Sitä paitsi yhtä paljon sinua painaa viisi partneria kuin viisikymmentä, vaikka et sitä nyt usko.



Sinun ei kannata miettiä koko asiaa. Ja kun se tulee mieleesi, kieltäydy ajattelemasta. Märehtimällä kiusaat suotta itseäsi, etkä saavuta sillä mitään. Ahdistuksesta et miettimällä pääse eroon. Ja voin kertoa, että ongelma ei tule helpottamaan vuosiin tai vuosikymmeniin. Kyllä sen kanssa silti elämään pystyy. Kokemusta on.



Ajattelitko muuten, että teistä kahdesta vain sinua vaivaa toisen puolen menneisyys? Jos olisin sinä, niin en paljoa kyllä viitsisi vitsailla ex-hoidoista. On täysin mahdollista, että hän kärsii sinun kokemuksistasi yhtä paljon kuin sinä hänen, vaikka sinä et sitä huomaa.

Mietin kai että jos tuo luku olisi kohtuullinen, esim. 10 hujakoilla, voisin kuitata tuon pienen pääni sisällä sillä että kyllähän tuossa iässä nyt jo tuon verran on pitänytkin tapailla muita. Jos tuo luku taas olisi siellä 50 tms, alkaisin ehkä takaraivossa miettiä että miten se nyt niin paljon on, onko baarista aina raahattu jokainen vastaantuleva kotiin... Ja siinä sitä ongelmaa on, kun korvien välissä heiluu vaihtoehdot eikä tiedä kumpi sieltä oikeasti tulee vastaukseksi.



En tiedä kätkeetkö tyttöystäväni tuon leikin varjoon, mutta hän se yleensä noista existä on aloittanut vitsailemaan.



t.AP

elämänohjeita antaa.



Jos tyttösi on juoksut juossut, niin hyvä niin eli hänen ei tarvitse sekoilla teidän suhteessa ainostaan sen takia, että jotain on jäänyt kokematta



Onko pelollesi jotain perustaa? Onko suhteesta tulossa vakava ja peilaaat tulevaisuutta menneisyyden kautta? (huom. retorisia kysymyksiä) Tietysti ihminen muovautuu eletystä elämästä, mutta on tämä hetki ja tämä ihmissuhde vaikuttaa.



Ja sitten se tämän ketjun pihvi. On tervettä mustasukkaisuutta ja sitten vähemmän tervettä.



Tähän mennessä äänin 4-0 ohje on, että tiedät riittävästi ja enempi tieto on todennäköisesti haitaksi.



Murehti muista parisuhteen asioista, niitä kyllä riittää hyvässäkin suhteessa. Tyttöystävä ei kuitenkaan osaa laittaa vessapaperirullaa oikein päin eikä puristaa hammastahnatuubia oikein eikä varmasti koskaan putsaa suihkun lattiakaivon ritilää hiuksista.

Minulla ihan sama juttu. Hävettää sanoa, mutta 10 vuotta yhdessä ja siltikin asia välillä vaivaa.



Alkuun puhuimme kaikesta ihan suoraan ja ei se silloin niin pahalta edes tuntunut. Sitten kun tunteet syveni niin alkoi vaivaamaan.



En nyt asiaa jokapäivä märehdi, mutta silti se vaivaa. Asiaan liittyy vielä se, että tuolloin alkuun nykyinen vaimoni ei kertonutkaan sitten kuitenkaan todenmukaisesti kokemusten määrästä. Sanoi noin 10 kun minullakin oli sen verran. No sitten vähitellen tuli kaikenlaista esille ja todellisuus taitaa olla jossain 50 tienoilla. Jos ei sitten sitäkin vähättele, mistä sitä tietää.



Määrä tuntuu siksi ehkä vähän isommalta kun asuimme ja asumme edelleen varsin pienellä paikkakunnalla. Esim. minulla olisi ollut nuorena täysin mahdotonta hankkia noin paljon kokemuksia. Välillä mietityttää, että onko puoli kylää ollut painamassa. No on kyllä matkustellut jonkin verran, mutta silti.



Oikeastaan ei tuo 50 tunnu sen ikävämmältä kuin 10. Enemmän ehkä vaivaa se, että ei ole ollut rehellinen ja mistä siten voi tietää jos se onkin 200. Ei voi siis luottaa ja tuo 200 voisi jo ottaa päähän.

Samoja vaivoja ollut itsellänikin ja ymmärrän sinua täysin. Mutta voin myös kertoa, että kyllä ne ajatukset taka-alalle jäävät, kun aikaa kuluu.



Asiasta on toisaalta luonnollista olla kiinnostunut ja tuollainen turha jälkimustasukkaisuus todistaa myös sitä, että toisesta välittää. Mustasukkaisuudelle ei vaan saa antaa valtaa vaan ne ajatukset on parempi käsitellä ihan yksinään.



Tuossa joku mainitsi, ettei ole väliä vaikka naisella olisi ollut sata seksipartneria. Ei varmaan fyysisesti jos säilynyt tautivapaana. Mutta sellaisesta mulle tulee myös mieleen, ettei ko. naisesta ole parisuhteeseen eikä häneen kannata suhtautua kovin vakavasti.

Tiedän että tämä on ihan hölmöä murehtia tyttöystävän partnereiden määrästä, mutta minkäs teet kun vaikka miten aivot sanovat että ei väliä, jossain syövereissä se hieman mietityttää ja ahdistaa. Suhteessa kaikki muuten kunnossa ja seksi toimii ja usein peuhaammekin jne.

Tämähän erikoista. Minä kun olen luullut, että vain naisia häiritsevät miesten entiset hoidot tai kumppanit tai ihastukset. Nimenomaan alussa sellainen ei haittaa, mutta tunteiden syventyessä kaikki vanhat asiat hiertävät. Itse usein mietin vertaako mieheni minua entisiin ihastuksiinsa, vaikka aikaa niistä on myös ihan riittävästi. Joskus häiritsee myös sellainen, että mies oli ihastunut toiseen meidän tavatessamme ja tuli kertoneeksi siitä minulle seurustelun alussa. Alusta asti on ollut sellainen olo, että olen kakkosvaihtoehto. Olen aina kuvitellut, että miehet erottavat seksin ja rakkauden toisistaan. Seksi on seksiä ja sitä voidaan puuhastella ja harrastella miten lystää. Rakkautta on sitten vain yhteen tiettyyn naiseen ja mies parisuhteessa ns. luopuu kaikista seksimahdollisuuksistaan, jotta ei loukkaisi kumppaniaan. Eli siis pidän miehiä aina avoimen suhteen kannattajina, mutta naiset estävät sen mustasukkaisuudellaan ja vaatimuksillaan yksiavioisuudesta.