Millainen aikuinen tuli sinusta joka olet elänyt ahdistavaa lapsuutta?

Minua ei koskaan hyväksytty omana itsenäni, koin aina olleeni huono lapsi ja aiheuttaneeni vain harmia, äitini aina jaksoi kaikille kertoa kuinka hirveän itkuinen ja vaikea lapsi olin ja synnytykseni oli ollut aivan hirveä. Lapsena koin, että tuo kaikki oli minun syytäni :´( Vaikka oikeasti olen ollut äärimmäisen kiltti ja herkkä lapsi. Silti en vain kelvannut, en vanhemmilleni, enkä muillekaan, omana itsenäni. Edelleenkin, niin kauan kaikki on ok, kun jaksan mukailla toisten tarpeita ja olla samaa mieltä, mutta auta armias jos erehdyn olemaankin eri mieltä... sitten on hyvä kääntää selkänsä minulle ja olla tyly.

En muuten muista olleeni äitini sylissä kuin tasan yhden kerran. Isäni sylissä en muista istuneeni koskaan.



Onko muita jotka kokeneet jotain vastaavaa...