Voiko synnytyksenjälkeinen masennus ollakin ihan normaalia?
Minä luulen, että nyky-yhteiskunta vain pyrkii syöttämään lääkkeitä osittain keksittyihin vaivoihin.
En tunne yhtäkään äitiä, joka ei olisi väsynyt ja sen vuoksi luontaisesti huonomuistinen ja alavireinen, saamaton ja äreä. Miksei sitä voida myöntää, että tuo on ihan normaalia ja unenpuutteesta johtuvaa?
Ihmeellistä Amerikkalaista vouhotusta, että jatkuvasti ihmisen pitää olla iloinen, tehokas ja huippuonnellinen. Jos ei ole, niin lääkettä peliin, olet sairas.
Kommentit (4)
Vauva-ajan olin väsynyt, negatiivinen ja haudoin itsemurhaa. Onneksi meni ohi, kun pääsin n.1,5 vuoden päästä nukkumaan ekat täydet yöni.
Eipä ihme, että unenpuutetta käytetään kidutuksena.
APn fiilisten mukaan. Sellaisia nuo kuljetuksesi nimittäin ovat, sinun omia fiiliksiäsi vailla mitään faktista pohjaa.
On syytä erottaa toisistaan "normaali" synnytyksen jälkeinen alavireisyys/väsyneisyys (joka menee pian ohi) ja varsinainen hoitoa vaativa masennus. Alavireinen ihminen kokee myös ilon hetkiä, masentunut ei. Alavireinen ihminen nukkuu, kun vauva sen sallii. Pahasti masentunut ei saa nukuttua enää ollenkaan ahdistukseltaan jne.
mut ite olisin kuitenkin mielummin iloinen kuin äreä. Ei sillä mitään voiteta et sanotaan vaan, et tuo on normaalia.