Lue keskustelun säännöt.
ihmiset on niin väärin suunniteltuja...
14.05.2012 |
en ymmäärä, miksi ja miten voi mennä noin paljon hermot omaan lapseen jota on kantanut omassa kehossa ja odottanut sen tuloa... tekee tiukkaa hermojen kanssa... välillä raivostuttaa niin paljon, että on pakko kääntyä ja mennä pois tilanteesta.. tätä jatkunut 3 vuotta jo... Lapsi 3 v
Vaikka valmis tähän ollut ja itse halunnut ja meni 9 kk jotta raskautuisin... Ymmärrän toki, että olen nuori(25v) mutta miksi se on niin raskasta...
Tottakai rakastan lastani, hän on se miksi haluan jatkaa eteenpäin ja jopa saavuttaa jotakin..
Nyt on vaikeat vuodet takana ja varmasti edessäkin, mutta ilman äitiäni en olisi pärjänyt, luulen, että olisi hermot mennyt niin, että jotakin olisi sattunut... ja mieskin samassa jamassa, yhtä väsynyt.. jos ei ole mummoja niin saako vanhemmat apuja? vai onko se juuri se syy, että surmia tapahtuu??? Voihan hetken raivosta lyödä aivot pihalle pienestä ihmisestä..
Olenko jotenkin vammainen vai miksi luonto on suunnitellut vanhemmuuden niin oudoksi??
Olenko sitten oikeasti liian nuori vanhemmaksi? Baarit ei ole kiinnostanut sitten kun täytin 20 v... ystäviä näen toki, mutta mieluummin menen vaikka lintsille heidän perheen kanssa, kun mennään juhlimaan aikuisten kesken..
Tykkään toki joskua olla ihan aikuisten aikuisten seurassa :)
Kommentit (6)
Ei lapsi ole syntynyt jotta sinä olisit onnellinen, hän on syntynyt jotta hän olisi onnellinen.
Mistä teille tulee ristiriitoja? Kun lapsi ei toimi kuten sinä haluaisit, vai? Voin kertoa että lapsista kukaan ei juurikaan toimi niinkuin vanhemmat haluaisivat :) Eli älä edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtuva ongelma.
Ihminen on sosiaalinen 'eläin' joka tykkää toimia ryhmässä. Nyky-yhteiskunnasta vaan jostakin oudosta syystä halutaan eristää äidit yksin koteihinsa lastensa kanssa. Se on täysin luonnotonta, ja siitä aiheutuu äidelle jaksamisongelmia.
Ihmisiä ei ole suunniteltu väärin, tämä yhteiskunta vaan on suunniteltu ihmiselle sopimattomaksi ;)
Yritä löytää samassa tilanteessa olevaa äitiseuraa. Se helpottaa useimpia.
Ei meillä ole mummoja, mutta ei kyllä ole tullut tilanteita joissa voisin lyödä lasta. Omakin lapsi 3 v. Uhmaikä päällä ja jäähyllä käy joka päivä ja itse käyn välillä hakkaamassa päätä seinään ulkona :D mutta lapsen nähden hermot pitää. En ole tuntenut tarvetta ulkopuoliselle avulle. Ap:lle saattaisi olla hyvä jos kävisit jossain juttelemassa, koska vähän turhan rankalta tuo kyllä kuulostaa.
Erittäin vilkkaan ja huomionhakuisen taaperon kanssa olisi ihanaa asua suurperheessä. Lapsi saisi huomiota isovanhemmiltaan ja serkuiltaan sekä hoitoapu olisi tuttu ja valmiiksi lähellä.
mutta jotenkin tuntuu jo olevan liiankin raskasta.. työ jne jne.. omaa päätä kyllä joutuu parikin kertaa hakkaamaan :) sairaslomia ihan kamalasti. mutta nyt kun on lämmintä, niin flunssat sentään vähentyneet..
Omien ystävien lapset on sellaisia jotka nukkuneet aina koko yön läpi, omani kanssa joutunut käymään kaikki maailman unikoulut, pahin oli ehkä eka vuosi kun lapsi heräsi 20 kertaa yössä.. kaikkea tutkittiin ja todettiin, no sulla ei käynyt tuuria :DD
no toivon, että jospa kohta.. ehkä.. joskus.. helpottaa.. ainakin yöunet..
ap
minä en kyllä halunnut edes lapsia, joten siinä mielessä tilanne on eri, mutta tiedän tunteen.