Lue keskustelun säännöt.
Kauan kiusaamisesta toipuminen kestää?
13.05.2012 |
Heips! Oon 17v tyttö ja mua kiusattiin pahasti koko ylä-aste.
Oon kokenu kiusaamisen kaikissa muodoissaan haukkumisena, huuteluna, juoruamisena, naureskeluna, mulkkaamisena, tönimisenä, kerran jopa lyötiin, uhkailuna, pilasoittoina ja nettiherjoina
Sit sairastuin stressin takia.
Vielä tänäkin päivänä saatan ahdistua usein, sydän tykyttelee päin vittua, on vaikea hengittää, olen pelokas ja arka uusia asioita kohtaan ja pelkään minne muuttaisinkin niin kiusaajat vainoaisi minua... vaikkei niin varmaan ole
Millon tämä loppuu ja olisin ehjä ja takaisin vahva ihminen vai jääkö minusta koko loppuiäksi tälläinen rääkätty paska....................... ?
Kommentit (20)
helpottaa, äitiyden myötä. Kokemukseni ovat olleet samanlaisia kuin sinulla. Onnekseni minun kouluaikoinani ei ollut internetiä ja sen tuomia rajattomia kiusaamismahdollisuuksia. Olen kärsinyt koko elämäni ajan esiintymispelosta ja yliopistossa sairastuin paniikkihäiriöön. Katkeruus tuskin poistuu koskaan vaikka pelot muuttuvatkin lievemmiksi, enää ei oikein aina tiedosta miksi inhoaa väkijoukkoja tai julkisia esiintymisiä niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin koko ala-aste ja yläasteella seitsemännellä. En edes ymmärtänyt sitä kiusaamiseksi pienenä, kun en ollut tottunut ikäiseeni seuraan ennen kouluikää. Nykyäänkin vaikka olen jo yli 35 pelkään, että joku sanoo pahasti tai ei huomioi tai kiusaa muutoin. Olen kuitenkin opiskellut hyvin sosiaaliseen ammattiin ja pitkälle (monet kiusaajani taisivat jäädä perusduunareiksi tai lopettivat koulunsa kesken viinan tai huumeiden takia, tai olivat hihhuli uskovaisia (lestadiolaisia naapurin lapsia)). Työssäni haen ja saan toisinaan vahvaa arvostusta vierailta ihmisiltä, mikä parantaa oloani onnistuessani, mutta toisaalta pahoina päivinä mikään ei riitä, arvostuksen haku on pohjaton.
Jossain vaiheessa aloin vihaamaan kiusaajiani ja halusin heistä kovasti eroon, minkä vuoksi muutin heti lukion jälkeen pois kotoa eri paikkakunnalle ja kas minun ei ole sen jälkeen tarvinnut nähdä noita paskahousuja. Sen jälkeen olen nähnyt että kiusanhenkiä on joka paikassa, heidän kanssaan vain tulee oppia elämään ja kiusaamista on kaikenlaista.
Etsi uusi ympäristö, uudet ihmiset ja kasvata luonnettasi ja sosialisoidu, niin minä olen pärjännyt elämässäni. On vain pidettävä puolensa, mutta puoliaan oppii pitämään vasta kun on riittävän vahva henkisesti.
Tsemppiä itsesi kehittämiseen! Kiusatuksi tuleminen vain loppupeleissä kasvattaa tahdonvoimaasi ja periksiantamattomuuttasi, huomaat sen toivottavasti jossain vaiheessa elämääsi.
Kannattaa käydä lääkärissä ja kysyä olisiko jonkunlainen terapia hyödyksi. Voisit myös katsoa netistä kiusattujen tukisivuja ja jakaa kokemuksiasi. Tsemppiä sinulle, sinä olet se voittaja joka tapauksessa. Kiusaajat elävät kiusaamisensa kanssa aina.
Heips! Oon 17v tyttö ja mua kiusattiin pahasti koko ylä-aste.
Oon kokenu kiusaamisen kaikissa muodoissaan haukkumisena, huuteluna, juoruamisena, naureskeluna, mulkkaamisena, tönimisenä, kerran jopa lyötiin, uhkailuna, pilasoittoina ja nettiherjoina
Sit sairastuin stressin takia.
Vielä tänäkin päivänä saatan ahdistua usein, sydän tykyttelee päin vittua, on vaikea hengittää, olen pelokas ja arka uusia asioita kohtaan ja pelkään minne muuttaisinkin niin kiusaajat vainoaisi minua... vaikkei niin varmaan ole
Millon tämä loppuu ja olisin ehjä ja takaisin vahva ihminen vai jääkö minusta koko loppuiäksi tälläinen rääkätty paska....................... ?
mahdollisuudet parantua! Mutta hae itsellesi apua, tarvitset sitä aivan ehdottomasti! Käy keskustelemassa, ruodi asiat pohjamutia myöten nyt, koska ne tulevat eteesi muuten joka tapauksessa jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä toipuu sitten kun tietää että on valmis pistämään hanttiin.
Jos päädyt koulun jälkeen asumaan samaan kaupunkiin missä kiusaajat asuvat, on aina pieni riski että törmäät heihin. On myös mahdollista että kiusaajat tuntevat katumusta teoistaan myöhemmin mutta vain sinä osaat vastata siihen ovatko he kykeneviä tuntemaan katumusta.
Älä ota uhrin roolia. Kukaan ei voi kiusaajiaan ja pelkojaan valita mutta sinun vallassa on miten hankalan tai helpon kohteen itsestäsi teet. Suhtaudu kiusaajiin kuten eläimiin, älä kuten ihmisiin. Suhtaudu pelkoonkin kuten eläimeen. Miten jotain eläintä lakkaa pelkäämästä? Vastaus on yksikertaisesti se että sitten kun pääset jyvälle siitä eläimestä. Sitä eläintä täytyy tutkia, tarkkailla ja opiskella.
Pelko ei lopu itsestään jos se on kerran päässyt syntymään. Se on otettava hallintaan tai se hallitsee sinua. Se voi mennä piiloon kytemään mutta siihen helpotuksen tunteeseen ei pidä antautua koska se on vain väliaikaista. Pelko voi mennä pois mutta se palaa aina kun sitä vähiten odotat. Sen takia pelot on käsiteltävä. Mutta sitähän sinä olet tekemässäkin.
Eräs inkkaritarina kertoo että ihmisen sielussa asuu kaksi sutta. Toisella niistä on musta turkki, se on paha, häijy, valehteleva, äkkipikainen ja juonitteleva. Toisella on valkoinen turkki, ja se susi on puolestaan rakastava, kasvattava, lempeä, kärsivällinen ja ystävällinen. Nämä sudet ovat aina vastakkain ja taistelevat toisiaan vastaan joka päivä. Jos kysyy "Kumpi niistä susista voittaa lopulta", on vastauksena että se kumpaa ruokkii enemmän.
Sinun pelkosi on kuin tuo musta susi. Älä ruoki sitä vaan ruoki sitä toista sutta.
Yli voi päästä nopeammin tosiaan vaihtamalla maisemaa. Ei kiusaajat mieti enää sua, miksi säkään heitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli voi päästä nopeammin tosiaan vaihtamalla maisemaa. Ei kiusaajat mieti enää sua, miksi säkään heitä?
tämä on hyvä neuvo
Ihme marisijoita olette. Olisitte pitänyt puolianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme marisijoita olette. Olisitte pitänyt puolianne.
Taidat olla itse kiusaaja. Toivottavasti joku entinen kiusattusi lopulta pitää puoliaan ja lyö sinulta nenän murskaksi!
Kärsin edelleen, niin etten voi mennä töihin vieläkään. Olen koulu sekä työpaikkakiusattu. Sairastan vakavaa masennusta ja paniikkihäiriötä tämän vuoksi ja oln 25 vuotias nainen. Hassua kyllä, minua on joka työpaikassa tavalla tai toisella kiusattu, mutta olen aina myös tullut toimeen useamman kanssa ja saanut myös ystäviä. Mutta ilmeisesti aina joidenkin mielestä minussa on jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme marisijoita olette. Olisitte pitänyt puolianne.
Kunnon Veeti-Heikki-Alexis- kamaa (Koskela.) Semmoista se on kun on sosiopaatti
Nyt olet jäänyt luuppiin, jossa etsit syytää miksi se tapahtui ja miksi ja onko siihen syytä.
Kiusaamiseen ei tarvita syytä. Ota paoeri, ja kirjoita siihen pääkohdat siitä mitä on tapahtunut ja vaikka aikajana. Sitten pohdi, millainen ihminen olet ja millainen olet ollut.
Mieti olisitko itse voinuy vaikuttaa tilanteeseen tai lopputulokseen. Veikkaan ettö et olisi. Mieti oletko hyvä ihminen vai paha ihminen.
Jos tulet tulokseen, että olet hyvä tyyppi jolle on sattunut tapahtumaan ikäviä asioita, voit todeta sun menneisyydelle että nyt kävi näin mutta se ei määritä sua tai sun tulevaisuutta. Älä taistele sitä vastaan, hyväksy se, päästä siitä irti ja jatka elämää ja nauti siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi netin kautta vertaistukea kiusatuille, voit saada ystäviä samalla, he ovat parasta terapiaa.
Jos kiusaaminen on mennyt ihon alle, kuten sinun tapauksessa on tapahtunut, on valitettavasti niin, että toipuminen on haastavaa. Se voi onnistua, mutta tie voi olla pitkä ja kiusallinen. Jos kiusaaminen on ollut sellaista, että olet särkynyt kuin ruukku, voi olla, että siitä ei toivu ennalleen koskaan. Kaikkea hyvää kevääseen ja toivottavasti löydät ammattitaitoista apua ja oikean suunnan näyttäjää!
Vierailija kirjoitti:
Kärsin edelleen, niin etten voi mennä töihin vieläkään. Olen koulu sekä työpaikkakiusattu. Sairastan vakavaa masennusta ja paniikkihäiriötä tämän vuoksi ja oln 25 vuotias nainen. Hassua kyllä, minua on joka työpaikassa tavalla tai toisella kiusattu, mutta olen aina myös tullut toimeen useamman kanssa ja saanut myös ystäviä. Mutta ilmeisesti aina joidenkin mielestä minussa on jotain vikaa.
Lähes jokaista kiusataan töissä jollakin tavalla, siitä vaa ei pidä välittää. Keskittyy niihin ihmisiin joiden kanssa työnteko sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaaminen on mennyt ihon alle, kuten sinun tapauksessa on tapahtunut, on valitettavasti niin, että toipuminen on haastavaa. Se voi onnistua, mutta tie voi olla pitkä ja kiusallinen. Jos kiusaaminen on ollut sellaista, että olet särkynyt kuin ruukku, voi olla, että siitä ei toivu ennalleen koskaan. Kaikkea hyvää kevääseen ja toivottavasti löydät ammattitaitoista apua ja oikean suunnan näyttäjää!
Hahaha. Sinä ja sun ruukkusi!
Harmittaako kun yritit monta vuotta pilata jonkun elämän ja se näyttää vaan porskuttavan kun itse istut edelleen vaanimassa ettei kukaan muu vaan ole onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaaminen on mennyt ihon alle, kuten sinun tapauksessa on tapahtunut, on valitettavasti niin, että toipuminen on haastavaa. Se voi onnistua, mutta tie voi olla pitkä ja kiusallinen. Jos kiusaaminen on ollut sellaista, että olet särkynyt kuin ruukku, voi olla, että siitä ei toivu ennalleen koskaan. Kaikkea hyvää kevääseen ja toivottavasti löydät ammattitaitoista apua ja oikean suunnan näyttäjää!
Hahaha. Sinä ja sun ruukkusi!
Harmittaako kun yritit monta vuotta pilata jonkun elämän ja se näyttää vaan porskuttavan kun itse istut edelleen vaanimassa ettei kukaan muu vaan ole onnellinen.
Joo, mistä arvasit, yritin vain auttaa tuota Pillipiiparia, varmaan joku Läski ja niitä kuuluukin kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaaminen on mennyt ihon alle, kuten sinun tapauksessa on tapahtunut, on valitettavasti niin, että toipuminen on haastavaa. Se voi onnistua, mutta tie voi olla pitkä ja kiusallinen. Jos kiusaaminen on ollut sellaista, että olet särkynyt kuin ruukku, voi olla, että siitä ei toivu ennalleen koskaan. Kaikkea hyvää kevääseen ja toivottavasti löydät ammattitaitoista apua ja oikean suunnan näyttäjää!
Hahaha. Sinä ja sun ruukkusi!
Harmittaako kun yritit monta vuotta pilata jonkun elämän ja se näyttää vaan porskuttavan kun itse istut edelleen vaanimassa ettei kukaan muu vaan ole onnellinen.
Hahahaa, osuiko omaan nilkaasi, syytät muita kiusaamisesta ja olet itse se todellinen kiusaaja, näitä kiusaamistarinoita on jo niin paljon, että käännän jo noille ruikuttajille selkäni. Jos eivät osaa antaa takaisin, kärsikööt!
Mutta aina ei niin äkkiä kuin toivoisi. Minä olin rankasti kiusattu ekalla luokalta yläasteen loppuun, lukiossa hyljeksitty mutten enää aktiivisesti kiusattu. Sairastuin sosiaalisten tilanteiden fobiaan ja paniikkihäiriöön kokemusteni takia. Kuitenkin kun yliopisto-opintojen jälkeen päätin jäädä sinne opetustehtäviin vaikka esiintyminen kammottikin, sain siitä työstä paljon itseluottamusta lisää. Mutta vasta kolmikymppisenä tuntui ettei vanhat arvet enää ollenkaan vaivaa, sitä ennen ne ahdistavat tunteet kyllä tuli monissa tilanteissa mutta osasin näytellä tyyntä ja itsevarmaa ulospäin.