Mikä on pahin pettymys, jonka olet joutunut nielemään?

mutta lohdutti vähän kun sain kostoni.

Maistuiko kahvi hyvälle, johtoryhmä?

siitäkin kyllä yli pääsin, ihanaa!

elämäni rakkaus ja lasteni isä kohteli meitä niin huonosti, että jouduin ottamaan eron, ja että en ole sen jälkeenkään onnistunut ihmissuhteissa. Ja että osaksi niiden takia urakehitys on ollut surkeaa ja on jatkuvia taloudellisia vaikeuksia. Ja se ettei opiskelut ole sujuneet mielenterveysongelmien takia, jotka johtui näistä ihmissuhdekuvioista.

olinkin ollut niin tyhmä ja valinnut miehekseni pettäjä. Se että luotin toiseen täysin ja rakensin elämäni ja perheeni sen varaan ja se petturi ei ollutkaan sen arvoinen.

Olen jumalattoman pettynyt itseeni, etten tajunnut vielä 25 v yhteisen vuodenjälkeenkään mikä on luonteeltaan. Se joka pettää kerran pettää toisenkin. Ihan turhia uhrauksia ja kompromisseja. Ei olis kannattanut

en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä ja että on jo liian myöhäistä aloittaa. Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että haluaisi seurustella tai harrastaa seksiä henkilön kanssa, joka on jo reilusti yli 20v eikä ole vielä kokenut kumpaakaan asiaa. Olen siis joutunut hautaamaan haaveeni seksuaalisuudesta, seurustelusta, rakkaudesta ja lapsista. Joudun elämään koko ikäni yksin sinkkuna :-(

ettei kukaan mies koskaan ole rakastanut minua. En seurustellut koskaan ennen kuin lähes kolmikymppisenä ja silloinkin vain pari kuukautta. Mietin usein mikä minussa on niin vastenmielistä ettei kukaan minua halunnut.

lähettää lohtuhalin..

et varmaan usko,mutta väitän silti,ettei se vika ole ollut sinun,vaan et ole vaan löytänyt arvoistasi miestä!

ettei kukaan mies koskaan ole rakastanut minua. En seurustellut koskaan ennen kuin lähes kolmikymppisenä ja silloinkin vain pari kuukautta. Mietin usein mikä minussa on niin vastenmielistä ettei kukaan minua halunnut.

ystävä hyvä mitäs jos ensin tuo itsetuntosi kuntoon-eiköhän niitä miehiä sitten ala pörrätä kun hekin huomaavat ihanuutesi!

Mutta ensin pitää arvostaa itseään!

Onnistuttiin saamaan hoidoilla 1 lapsi mutta olisin halunnut monta. Rahaa tähän on palanut vajaa 50 000 euroa, eli toi yllä oleva 7 tonnin laskun saanut on pala kakkua meihin verrattuna.

Ilkeetä vertailla euromääriä! Ihan kun sulla olis kaikkein vaikeinta tai jotain... Vastenmielinen ajatusmalli :( Miksei lapsettomuudesta kärsivät edes voi vetää yhtä köyttä prkl.

tuotannollisten ja taloudellisten syiden perusteella. Siitä huolimatta kumpikin kerta koski ja kovaa. Niin paljon joustin, tein ylitöitä, sovitin lomat töiden mukaan, olin sairaslomillakin ainakin puhelin päässä ja pari kertaa tulin kesken sairasloman töihin - eikä mitään kiitosta!

Lapsettomuus ja isäni sairaudet ja alkoholismi, siinäpä nuo pahat, kaikesta muusta on päästy yli helpommin, näitä asioita puin terapeutin kanssa ties kuinka kauan vielä.

ettei mulle vanhemmat kasvattaneet hyvää itsetuntoa,ikäni pitänyt itseäni muita huonompana,ja sen seurauksena ihastuin nuorena todella kamaliin ja vähäistäkin itsetuntoa tuhoaviin miehiin. olisin totisesti saanut ja ansainnut parempia!!

ex-mies vei multa parhaat vuodet.

Kaatusin, vammauduin lievästi, mutta pysyvästi. En voi toimia enää ammatissa johon opiskelin useita vuosia ja jossa kerkesin toimia vain reilu puolivuotta.



Kelan mielestä en ollut tarpeeksi vammainen, joten ei auttanut uudelleenkouluttautumaan. Työnantajat taas eivät koskaan tule palkkaamaan minua vaikka aina haen kun paikkoja on auki. Koska vammani on helppo havaita ja itsekkin tiedostan etten tähän työhön enää kykene.



Elän kroonisen kipuoireyhtymän kanssa enkä kykene enää samaan kuin ennen fyysisistä puutoksista johtuen. Jokapäiväinen elämä kuluttaa voimani niin paljon etten aina selviä arjesta.



Ei todellakaan voi kiittää yhteiskunnan tukitoimia siitä että olen edelleen hengissä. Ainoastaan miestäni joka tekee suuren osan kotitöis6tä ja herättää minut ajoissa töihin ja antaa valmiit eväät mukaan ja käynnistää autonkin valmiiksi ettei minun tarvitse kyetä kun raahautumaan työpaikalle.



Teen tällä hetkellä työtä joka ei vastaa korkeaa koulutustani ja on todella kaukana unelmastani. Tätä ns. paskaduunia teen vain koska haluan säilyttää jonkinlaisen elintason perheelleni, vaikken arkeen pystykkään osallistumaan. Tämä on todella kaukana siitä unelmasta jota elin vielä parivuotta sitten.



Elämä on todella epäreilua, enkä ymmärrä miksi meille kaikista ihmisistä kävi näin. Enkä sitä miksi kelan lääkärit ovat kaiken yläpuolella ja tehd rehellisen perheen aresta lähes mahdotonta.



Noh, kun asuntolaina on 16 vuoden jälkeen maksettu, voin maksaa itse oman kuntoutukseni ja alkaa taas elää sen minkä kivulta ja muilta vaivoilta kykenen.

en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä ja että on jo liian myöhäistä aloittaa. Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että haluaisi seurustella tai harrastaa seksiä henkilön kanssa, joka on jo reilusti yli 20v eikä ole vielä kokenut kumpaakaan asiaa. Olen siis joutunut hautaamaan haaveeni seksuaalisuudesta, seurustelusta, rakkaudesta ja lapsista. Joudun elämään koko ikäni yksin sinkkuna :-(

tuloksettomat lapsettomuushoidot, miehen alkoholiongelma, velkahelvetti...

Ja ihan turhaan, olen haaveistani jäljessä paljon, vaikka osa saatu jo

Meillä olisi kaksissa asuntokaupoissa ollut mahdollisuus oikein kunnon jackpottiin. Ja jos kaikki olisi mennyt niinkuin Strömsössä, niin olisimme nyt velattomia.

Helpolla ollaan päästy kuitenkin.

- äitini mielenterveyden romahtaminen

- en pärjännytkään alallani

- isäni alkoholismi

-allergian vuoksi harrastuksesta luopuminen

- ex-miesystävän alkoholismi

-koirasta luopuminen pitovaikeuksien vuoksi

- nykyisen mieheni ei ikinä yllätä minua

-köyhyys

-tukiverkkojen puuttuminen

Että haikailin väärän perään liian monta vuotta ja elin unelmissa.



Olin ihan sumussa ja monta hyvää asiaa meni ohi kun en voinut tarttua niihin ajallaan. Olin tyhmä.

Yhdessä yli 20 v. ja sitten hänen mielestään olimme kasvaneet erilleen. En merkinnyt minä eikä lapset kun halusi oman elämän.

Valehteli, vähätteli, vaikeni kun olisi voinut puollustaa. Sisarukseni olivat parempia, en tiedä miksi. Heikensi itsetuntoni niin, että olen kärsinyt siitä paljon. Olen joutunut käymään suhdettamme läpi jatkuvasti ja nielemään sen, ettei minulla ollut hyvää äitiä. Olen silti itse tehnyt töitä niin, että olen löytänyt ihmisarvoni. Olen päässyt elämässäni tasapainoon ja saanut ja saavuttanut rakkautta, onnea ja menestystä.